Lue keskustelun säännöt.
Kesänviettoa anoppilassa. Vähän väsyttää kyllä.
11.09.2016 |
Mies taantuu jonnekin 80-luvulle siinä samassa kun mennään lapsuudenkotiinsa, nykyiseen kesätaloon. Alkaa touhuta pihoilla ja laiturilla, leikkaa nurmikkoa, siivoaa jotain liiteriä, laittelee koneita ja varastoja, välillä istuskelee pihakeinussa kylmä kaljapullo kädessä.
Minä sisällä: tiskipöytä on vuodelta 1961 eli työskentelykorkeus jotain 60cm, itse tiskiallas vetää noin litran vettä. Siinä käsintiskaan porukoiden tiskit. Anoppi istuu kädet sylissä omalla paikallaan keittiön pöydän ääressä ja seuraa töitäni. En osaa tiskata, en osaa siivota ja olen epähygieeninen. Hän on sairas ja pitäisi olla eritysen tarkkana. Minulta, 45-v koulutelta vakituisessa työssä käyvältä naiselta tiedusteltiin ihan vittuilumielessä että etkö ole käynyt mitään talouskoulua??. Jooen ole en.
Kun aamiainen on syöty, tupa siivottu, niin aletaankin valmistella lounasta. Vaikka anoppi ei pysty itse laittamaan ruokaa, on hänellä asiaan vankka mielipide.Ruoka pitää olla: perunoita, lihaa ja kastiketta. Jos ei ole perunoita, ei ole ruokaakaan, mitään muuta ei voi syödä. Miestä ei näy missään. Hokara appi seisoskelee ikkunan edessä ja kattelee pihalle.
Lounaan jälkeen siivous ja vanhukset vetäytyy iltapäivätirsoille. Juuri kun saan kaiken kuntoon alkaa kuulua kolinaa ja appi ihmettelee että eikö ole iltapäiväkahvia ja sen kanssa pitää olla pullaa, eikö ole mitään.
Mies on edelleen pihalla, rannalla, veneellä ja nauttii olostaan. Minäkin haluaisin ulos, mutta ei tästä ole vielä ehtinyt.
Kesäloma menee näin. Vanhukset, melkein liikuntakyvytön anoppi ja hokara appi, haluavat ehdottomasti muuttaa kesäksi maalle. Ne ei pärjää siellä, ellei mies (ainoa lapsi) ja minä muuteta sinne myös. Siitähän ei kiitosta tule ikinä, eikä varsinkaan minulle.
Jos sitten iltauutisten jälkeen istutaan miehen kanssa pihalla esim. juurikin viinilasillisella, niin anoppi kolistelee ikkunoita ja heiluttelee verhoja sisällä paheksuvasti, kun me istutaan ryyppäämässä eikä mennä nukkumaan. Tv:tä ei voi katsoa enää illalla kuin tekstejä lukien, sillä niin myöhään (?) ei kuulemma tule mitään katsomisen arvoista eikä sitä melua voi muutenkaan kukaan kuunnella. Appi meneekin nukkumaan jo jotain klo 19 ja anoppi vasta sitten kun se varmasti tietää että me ollaan sisällä ja kamarissa. Hän naamio manipulointinsa "huolehtimiseksi". Ei voi levätä kun pitää huolehtia meistä.
Ja ei, ei auta sanoa vastaan, tai tehdä mitä huvittaa tai ajella autolla lähikaupnkiin syömään vaikka kiinalaista, siitä seuraa vaan draamaa ja kauhistelua.
Anopissa on kyllä Suomen Kansallisteatteri menettänyt yhden ella erosen, kyllä pitää sanoa.
Ehkä joku kesä meillä on itsenäinen kesä, ilman kokopäiväistä passaamista ja ohjeiden/komentojen/valitusten kuuntelemista.
Kommentit (54)
Kuule AP. Ihan itse olet osasi valinnut etkä vaikuta olevan millään tavoin halukas tilannetta muuttamaan. Joten turha valittaa täällä, kun hyvät neuvot ei kuitenkaan kelpaa.
Raada, raada, kirkkaamaan kruunun saat (not). Sillä välin me muuta nautitaan ihanasta kesälomastamme ihan niinkuin itse haluamme, viinilasillisen kera tai ilman, kotitöillä tai ilman, matkaillen tai ei -mutta rentoutuen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jestas mikä "mies" sulla 😁! Harmittais minuakin jos sellaisen olisin valinnut, jonka tahtoon pitää noin vain alistua...!
Kuka mökkeilee vielä 45-vuotiaana äidin ja isin kanssa? Luulisi, että tuossa iässä on jo omakin mökki hoidettavana, jos nyt mökkeilyn perään on
Suomessahan on se ikivanha perinne, että anopille ei oikein minkäänlainen miniä kelpaa, aikaisemminhan hän joutui vielä koko anopin eliniän asumaan samassa huushollissa ja tietenkin tämä nöyryytetty miniä siten kosti seuraavalle sukupolvelle itse kärsimänsä ongelmat.
Itse olen opetellut niin anopin kuin omienkin vanhempien sairaalloisen nuukuuden ihannoinnin jollain tavalla hyväksymään ja naureskelen joskus itsekseni, että miten hullu joku voikaan olla. Toki olen oman taisteluni tuulimyllyjä vastaan käynyt, mutta nyt vanhukset ovat jo vanhoja ja sairaita, niin annan heidän sovussa määräillä itseäni sen vähän ajan, jonka vielä heidän kanssaan vietän. Jos jotain kinaa tulee, niin mies kyllä on puolellani, se asia on selväksi tehty, muuten saa kitkeä itse anopin kasvimaan.
Onneksi meillä on omakin mökki, niin siellä kyllä on nautinto tehdä mitä haluaa tai olla tekemättä mitään.
Anoppi tekee joka kesäisen tarkistuskäynnin mökillemme, että onko laitettu rahaa turhuuteen, jos jotain olisi voinut itse halvemmalla tehdä, mies tekee raskasta vuorotyötä talvet ja hänen esim, pitäisi sitten lomansa käyttää puiden kuorimiseen ja vastaavaan, kun kaupasta saa paljon halvemman liiterin tarvikkeet valmiiksi sahattuna . Ainainen kuulustelu on, että olenko kasvattanut kukantaimet itse, enkä ostanut valmiina. Silloin valehtelen kirkkain silmin jotain, sain ilmaiseksi pistokkaita työpaikalta tms. Toki jotain kasvatan itsekin, mutta ei oikein ole sopivia tiloja kerrostaloasunnossa ison pihan taimia kasvattaa. Kyllä hän kiitostakin antaa joistain ihan kummallisista asioista, silloin sitä tuntee jotenkin onnistuneensa.
Yritä ap jollain tavalla kestää, yritä tehdä kompromisseja. Varmaan eivät kohta ne vanhukset kykene mökillä oleskelemaan ja oman elämänsähän suvaitsemattomuudellaan ja katkeruudellaan pilaavat.
Vanha ketju mutta aina yhtä ajankohtainen. Sukumökkejä on vielä aika monessakin niemssä ja notkelmassa. Sinne heikentyneet ja vanhentuneet vanhukset tietysti haluaa pitkän ja ikävän talveln jälkeen mahdollisimman pian ja viimeistään juhannukseksi.
Aika moni vastaaja tässäkin on varmaan ap: tä nuorempaa sukupolvea, joka ilmeiseti pystyy vanhoille melkein liikuntakyvyttömillle vanhuksille vaan ilmoittamaan nokkavasti, että teepä ite jos ei kelpaa, tai minä en ala enää tiskaamaan/ruokkimaan/kahvittelemaan vaan lähenpä tästä cityyn!
No 50 vee sukupolvi, kuten minäkin on kasvatettu siten että yli 80 vuotiaalle vanhukselle ei kuulu alkaa nokkaileen takaisin vaikka hän olisi miten ilkeiä ja piikettelevä ihan tahallaankin. Pitää yrittää luovia ja koittaa jaksaa. Loppuu ne v-luin kuuntelut kuitenkin joku päivä.
Ymmärrän omaa sairasta anoppiani, että hänellä on monenlaista sairautta ja niihin lääkkeitä. Päivät menee tarkkaillessa omia olotiloja ja todellakin hän tietää ja on tietävinään että mitä ruokia ei missään nimessä voi syödä ja mitkä aiheuttaa milloin mitäkin. Pitää vaan kuunnella ja koittaa sitten kehittää jotain sinnepäin ainakin sopivaa.
Vaikka kyllä se minuakin , jo keski-ikäistyvää rasittaa kun kaikki on huonosti, mikään ei kelpaa ja muutosvastarinta on sitä talvisodan henkeä, että mitään ei anneta periksi.
Appiukko ja mieheni ovat ilmeisesti jo 60-luvulla oppineet että missä kohtaa nokkimajärjestystä siinä talossa mennään, joten he ei paljon kommentoi ja kylläkin heillä on erittäin paljon hommia pihalla ulkona ja mahdollsimman kaukana talosta...
Sisällä hyörii miniä joka yrittää pitää isoa taloa kunnossa ja vaadittujen standardien tasolla työvälineillä jotka nekin ovat vuodelta 1966.
No, koittaa se meidänkin oma aika sitten joskus. Ei mene kauaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et avaa nyt suutasi, niin muut luulee, että sulle ok hääriä keittiössä ja nautit mökkeilystä kokkaillen ja tiskaillen. Eli nyt suu auki.
Nyt lähdet siitä, että et ole vastuussa siitä, että vanhukset eivät itse pärjää mökillä. Jos he eivät pärjää, niin sitten he eivät voi mennä sinne. Ei ole sinun syysi.
Ekaks puhut miehesi kanssa, että tätä kesää et vietä keittiössä kokaten ja tiskaten. Sitten mietitte miten se toteutetaan. Että osallistuuko mies myös keittiöhommiin, syödäänkö mikroruokaa kertiksiltä vai menettekö ollenkaan.
Ette varmaan ihan tyhjätaskuja ole, joten voitteko rakentaa tontille oman aitan omaksi rauhaksi? Sinne omat uudet ihanat sängyt ja peitot ja telkkaria saa katsoa rauhassa. Pieni terassi näkösuojaan appivanhempilta iltaisin viinilasillisen nauttimiseen.
Tämä ketju on hyvä lukea sen eilen kirjoitelleen miniän, joka mökkeili rajoja tunnustamattomien appivanhempien kanssa samalla tontilla.
Tässä huolletaan isoa taloa ja asutaan samassa talossa.
Juhannus on taas tulossa ja odotukset kaikilla tapissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisaikaan maalla elettiin noin. Perheenäidin päivä meni ruoanlaitosaa ja kahvinkeitossa, kahvin kanssa piti tietysti olla pullaa, pikkuleipiä ja raparperi- tai marjapiirakkaa, jos oli niiden aika.
Äitini kerran kommentoi, kun oli katsonut menoa anoppilassa 60-luvulla. Että anopin päivä meni siihen. Ja vesi piti tietysti hakea kaivosta.
Kaipa äiti häntä niissä hommissa kuitenkin vähän auttoi. Olihan anopilla näet hommaa myös puutarhassa ja parin lehmän kanssa.
Huh, muistan niin hyvin tuon hetken aamuyöstä, kun herää pissahätään ja tietää että jostain peräkamarista on pitkä ja sokkeloinen matka ulos asioille.
Ensin sitä ajattelee, että kyllä mä tässä vielä voin nukkua, sitten kääntää kylkeä ja ehkä vähän torkahtaa. Pissahätähän ei häivä mihinkään, päin vastoin.
Kaikki muut koko isossa sukulaistalossa nukkuu ja talon tapa tosiaan on että iltauutisten jälkeen ja nukutaan ja ovet lukkoon ja hiljaisuus.
Siitä sitten hiipimään narisevien, ylipainavien vanhojen puuovien kautta porstuaan, jossa ovi on tosiaan lukossa. Ovi on vanha ja lukko alkuperäinen. Sitä pitää jotenkin lonksauttaa että sen saa auki. Meteli kuulostaa valtavalta, vanhat ikkunalasit porstuassa tärisee.
Sitten, vihdoin siellä pihalla helpotus ja huomaa, että täällähän on ihanaa! HIljainen, valoisa kesäyö, kaunista.
Sama hiipiminen takaisin kamariin ja vielä nukkumaan.
Potta tai joku yöastia olisi hyvä olla, mutta semmoista nyt ei saada. Pitää yrittää olla juomatta iltaisin mitään, niin ehkä ei tarvi enää yöllä näitä hiippailuja tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis toihan on ihan täyttä manipulointia! Minkä helvetin takia sä, aikuinen nainen, menet mukaan tuohon?? Anna muorin hyperventiloida. Jos se ei tuohon ikään mennessä ole sydänmentykytyksiinsä kuukahtanut, tuskin siihen se riittää, että miniä kantaa kahvikuppinsa ulos kesäaurinkoon. Tuo jatkuu justiinsa niin kauan kuin sä annat sen jatkua. Lakkaa pomppimasta sairaan vallanhaluisen eukon mielihalujen mukaan.
Onko sulla/teillä lapsia? Minkä ikäisiä? Voisiko niiden "varjolla" kehittää jotain ideaa, miksei se mökkeily nyt käy..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, vuokratkaapa sitten oma huvila juhannukseksi! Tonni menee. Tässä saatte uida ja saunoa ilmaiseksi.
Kun anoppi ja appi ovat poissa, teillä ei ole edes niitä vähiä puheenaiheita miehen kanssa.
Tämähän on asiaa! Juhannusta odotellessa.
Olisiko kompromissin paikka. On varmasti appivanhemmillesi tärkeää, että pääsevät käymään mökillä, mutta ei teidän tarvitse koko omaa kesälomaanne uhrata heidän takiaan.
Myös ne ulkotyöt täytyy tehdä, jotta mökki pysyy kunnossa eli siinä mielessä nurmikon leikkaus ja laiturin kunnostus on ihan hyvää ajankäyttöä mökillä. Mutta toki missään ei ole sanottu, että ulkotyöt ovat miestentöitä ja keittiötyöt naistentöitä. Eli on ihan perusteltua vaatia mieheltäsi vähemmän perinteistä roolijakoa kotitöissä eli vuorotellen huolehditaan ruuanlaitosta ja vastaavasti porukalla tehdään ulkohommat. Ruuanlaitossa voi myös mökkiolosuhteissa vähän lintsata esim. ruskeaa kastiketta pussista ja sinne sekaan eineslihapullat ja syömäkelpoinen lihapullakastike on valmis (anoppi saa syödä ja valittaa tai valittaa ja olla syömättä...). Ja tälläinenkin lounas maistuu paremmin, jos se on oman pojan valmistama. Ruuanlaittoa voi myös siirtää ulos eli keittää perunat, mutta tehdä siihen lisukkeeksi grillissä lihaa (pihvejä, makkaraa, kanafileitä...) tai esim. savustaa kalaa (olettaen, että savustuslaatikko löytyy). Myös kahvileipää voi leipoa etukäteen kotona ja ottaa pakastettuna mukaan (jos mökiltä löytyy pakastin, jos ei löydy niin ekoiksi päiviksi pakastimesta mukaan ja loppuloman kahvileivät kaupasta).
Teidän nukkumaanmeno ajat ei kuuluu appivanhemmille pätkääkään. On ihan kohteliasta pitää telkkarin äänet pienellä, jos he haluavat nukkua, mutta jos teidän punaviinin juonti ulkona ja tai kesäöiset souteluretket häiritsee heidän mielenrauhaa, niin se on heidän ongelma.
Ja pari viikkoa kesästä riittää ihan hyvin appivanhempien kesäsiirtolan pyörittämistä. Siinä ajassa appivanhemmat ehtii kyllä muistella riittämiin mökkiloman iloja ja nauttia teidän täysihoidosta. Sitten teille jää vielä pari viikkoa perheen omaa lomaa, jonka voitte viettää vähän rennommissa merkeissä.
Eli kaikkeen ei tarvitse alistua, mutta pieni määrä poistuloa omalta mukavuusalueelta on varmasti suuri asia iäkkäille appivanhemmille.