Miehelle riittää elämässään tv, kännykkä netillä ja mukava sohva.
Minä olen miehelle yhdentekevä. Mun kanssa ei voi tehdä mitään. Tai no ehkä max 4 krt käydä kaupassa. Ei käydä leffassa, ei istuta iltaa missään, ei kävelyllä, ei saunassa... Mun kanssa ei keskustella, eikä muutenkaan puhuta kuin välttämättömät. Kysymyksiin vastataan yhdellä sanalla, joskus harvoin kahdella. Lapset saa isän puolesta olla pelien ja älylaitteiden ääressä aamusta iltaan ilman rajoituksia. Mies kyllä sanoo rajoittavansa, muttei ikinä minun nähden/kuullen.
Mä alan olla jo enemmän kuin äärettömän onneton. En mä tällaista elämää halunnut. Vihaan mun elämää.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin minun elämästä.
Ja minun.
Saat kuitenkin miehestä sitä sulle tärkeintä eli taloudellista hyötyä.
Itse elelen vapaana poikamiehenä. Ah, kun tulikin hyvä olo tästä viestiketjusta. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin minun elämästä.
Ja minun.
Ja minun. Meinaan se miehen osa.
Tämän lisäksi ap:n mies haluaa täyspalvelun ja lapset statusta lisäämään. Ap on se onneton mahdollistaja.
Vierailija kirjoitti:
Saat kuitenkin miehestä sitä sulle tärkeintä eli taloudellista hyötyä.
Tienaan reippaasti enemmän kuin mieheni tällä hetkellä. Ap
No kai se sen pimppajutskun vaatii ja hoitaa?
Mullekin riittäis tuo. Ja ruokaa, paljon ruokaa.
Samaa täällä. Mies on tv:n ja tabletin suurkuluttaja. Aina pitää olla jompikumpi päällä. Ärsyttää.
Miehille riittää aika simppeli elämä. Ei minunkaan mieheni paljoa juttele yms mutta olen hyväksynyt sen.
Valtaapitävän silmissä hän täydellinen aivoton työmuurahainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat kuitenkin miehestä sitä sulle tärkeintä eli taloudellista hyötyä.
Tienaan reippaasti enemmän kuin mieheni tällä hetkellä. Ap
Epäolennaista. Joka tapauksessa miehet tulot ovat plussaa, ei miinusta.
Miten te muut jaksatte tällaista? Ei tällaisessa elämässä ole mielestäni mitään elämisen arvoista. Ap
Sama. Paitsi et mun mies ei vastaa ollenkaan.
Oon jotenkin hyväksynyt sen että mies on vaan itsensä kanssa.
Jaan omat iloni ja suruni siskoni kanssa. Miehen kanssa ei tehdä mitään ja sitten se ihmettelee kun ei seksiäkään nykyään ole.
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut jaksatte tällaista? Ei tällaisessa elämässä ole mielestäni mitään elämisen arvoista. Ap
Ala tekemään niitä asioita jonkun toisen kanssa, ole onnellinen jonkun toisen kanssa, vaikka yhstävän. Ei kannata odottaa että mies muuttuu. Mä just jaan kaiken mun siskonkaa kun mies vaan masentaa, miehen kanssa jaettu ilo puolittaa ilon ja jaettu suru tuplaa surun. En siis enää viitti sille puhua ollenkaa. Elän omaa elämääni.
Mieshän on selvästi masentunut ja toimintakyky siksi lamaantunut. Kaksi vaihtoehtoa: joko mies hakee apua ja yrittää, tai sitten sinun on yksinkertaisesti jätettävä se. Älä uhraa elämääsi toisen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut jaksatte tällaista? Ei tällaisessa elämässä ole mielestäni mitään elämisen arvoista. Ap
Tuu tänne ensi viikonloppuna, jos haluat rellestää tosissani. Mäkin voin hankkia pirit, essot, kokkelit, mitä nyt haluatkin. Meno on taattu.
Vierailija kirjoitti:
Mieshän on selvästi masentunut ja toimintakyky siksi lamaantunut. Kaksi vaihtoehtoa: joko mies hakee apua ja yrittää, tai sitten sinun on yksinkertaisesti jätettävä se. Älä uhraa elämääsi toisen vuoksi.
Toki kun ollaan AV:lla niin se on tietenkin aina miehen vika. Siitä ei missään tapauksessa voi olla kyse, että tylsä akka ei sytytä miestä.
Tässä sinkkuna ihmettelee, että miten te ylipäätään ikinä päädyit miehen kanssa yhteen...
Ihan kuin minun elämästä.