Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jättäisitkö 11kk lapsen isänsä hoitoon viikonlopuksi?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koska imetys. Enkä tiedä olisinko muutenkaan "huvin vuoksi", kun olisi kuitenkin ikävä ja toiselle lapsista niin pitkä poissaolo yllättäen olisi ollut stressaavaa (toinen on "normijoustava", toinen ei), olisi se kuitenkin ollut niin selvä poikkeama normaalista. Mutta jos olisi ollut pakko / tarve jättää niin en minä miehen kykyjä, imetystä lukuun ottamatta, olisi epäillyt pätkääkään.
Et tainnut lukea aloitusta. Lapsihan on jo melkein vuoden ikäinen!
Vai oletko sinä se mamma, joka imettää lastaan ainakin eskari-ikään?
Mä imetin vielä 11 kk ikäistä, koska lapsi ei suostunut juomaan tavallista maitoa. Jos olisin ollut 3 päivää pois, olisi lapsi ollut sitten ilman maitoa koko tuon ajan. Alle 1-vuotiaan pääasiallista ravintoa on maito ja yli 1-vuotiaallekin se on vielä tärkeää, siksi jatkoin imetystä pidempään kun olin ajatellut. Lopetin, kun lapsi oli 1 v 3 kk. Sen jälkeen lapsi ei juonut 9 kuukauteen maitoa ja hänen painonsa laski vaarallisen alas. En olisi lopettanut, jos olisin tiennyt tämän, mutta kaikki neuvolan terkkaa myöten vakuutteli, että ihan varmasti maito alkaa maistua sitten, kun imetys on lopetettu. No, 2-vuotiaana vihdoin alkoi maito maistua. Että ihan hyvä kun en lopettanut imetystä alle 1-vuotiaalta!
Olen täysimettänyt kaikki lapseni ja ovat päässeet mummolaan yöhoitoon. Olen pumpannut maitoa, myynytkin sitä sairaalaan ja jämät pakkasesta menneet lapsen mukana hoitajalle.
Näin olen myös päässyt aloittaa työtkin ja jatkaa taaperoimetyksellä ja lapsi saa rintamaitoa kun olen ollut töissä. Lapsi on sitten rinnalla kun olen itse ollut kotona, työajalla siis saanut yhä jatkaa täysin minun maidollani.
Imetys on hyvä, muttei se ole syy siihen että lapsi olisi kiinni hänessä eikä muista olisi hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi siinä isässä pitäisi olla jotain vikaa? Minullakin suurin este olisi ehdottomasti ollut se imetys. Varmasti meidän lasten kohdalla imetys olisi loppunut tuohon, mikä olisi ollut iso harmi.
En olisi tuossa kohtaa pystynyt olemaan vauvasta erossa noin pitkään, tuo oli aika tiiviin symbioosin aikaa meillä. Olin tuossa vaiheessa ollu vauvasta erossa vain kampaajakäynnin ja lääkärikäynnin verran. Parin tunnin ostosreissulle ilman lasta pääsin joskus lapsen ollessa 2-vuotias. Ja silloinkin jouduin selittämään miehelle, miksen voinut ottaa lasta mukaan. (Olin menossa ostamaan rintaliivejä ja miehelle piti vääntää rautalangasta, ettei se sovitus oikein onnistu niin että lapsi juoksentelee siellä ympäriinsä.)
Ekaa kertaa lapsi oli yöhoidossa (isänsä kanssa mummolassa) joskus 4-vuotiaana. Tuota ennen ei ollut tarvetta eikä minullakaan ollut hinkua mihinkään omiin yön-yli-menoihin ilman lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koska imetys. Enkä tiedä olisinko muutenkaan "huvin vuoksi", kun olisi kuitenkin ikävä ja toiselle lapsista niin pitkä poissaolo yllättäen olisi ollut stressaavaa (toinen on "normijoustava", toinen ei), olisi se kuitenkin ollut niin selvä poikkeama normaalista. Mutta jos olisi ollut pakko / tarve jättää niin en minä miehen kykyjä, imetystä lukuun ottamatta, olisi epäillyt pätkääkään.
Et tainnut lukea aloitusta. Lapsihan on jo melkein vuoden ikäinen!
Vai oletko sinä se mamma, joka imettää lastaan ainakin eskari-ikään?
Mä imetin vielä 11 kk ikäistä, koska lapsi ei suostunut juomaan tavallista maitoa. Jos olisin ollut 3 päivää pois, olisi lapsi ollut sitten ilman maitoa koko tuon ajan. Alle 1-vuotiaan pääasiallista ravintoa on maito ja yli 1-vuotiaallekin se on vielä tärkeää, siksi jatkoin imetystä pidempään kun olin ajatellut. Lopetin, kun lapsi oli 1 v 3 kk. Sen jälkeen lapsi ei juonut 9 kuukauteen maitoa ja hänen painonsa laski vaarallisen alas. En olisi lopettanut, jos olisin tiennyt tämän, mutta kaikki neuvolan terkkaa myöten vakuutteli, että ihan varmasti maito alkaa maistua sitten, kun imetys on lopetettu. No, 2-vuotiaana vihdoin alkoi maito maistua. Että ihan hyvä kun en lopettanut imetystä alle 1-vuotiaalta!
Olen täysimettänyt kaikki lapseni ja ovat päässeet mummolaan yöhoitoon. Olen pumpannut maitoa, myynytkin sitä sairaalaan ja jämät pakkasesta menneet lapsen mukana hoitajalle.
Näin olen myös päässyt aloittaa työtkin ja jatkaa taaperoimetyksellä ja lapsi saa rintamaitoa kun olen ollut töissä. Lapsi on sitten rinnalla kun olen itse ollut kotona, työajalla siis saanut yhä jatkaa täysin minun maidollani.
Imetys on hyvä, muttei se ole syy siihen että lapsi olisi kiinni hänessä eikä muista olisi hoitamaan.
Kiva, että sun lapselle kelpasi molemmat juomatavat (rinnasta ja pullosta)! Mun lapsi ei suostunut juomaan pumpattua rintamaitoa, korviketta eikä mitään muutakaan maitoa (believe me, yritettiin kaikkea kauramaidosta riisimaitoon, eri korvikkeita...) pullosta, mukista eikä mistään muustakaan juomavälineestä. Vain rinta kelpasi. Mieluusti olisin antanut isälle enemmän hoitovastuuta, jos mikä tahansa muu maito olisi kelvannut. No, toki sitten pääsin menemään vapaasti, kun imetys oli lopetettu (ja lapsi ei edelleenkään juonut sitä maitoa... mutta pysyi sentään hengissä vedellä ja kiinteällä ruualla). Kaikki lapset ei katsos ole samanlaisia, ja jotkut on pinttyneempiä tapoihinsa kuin toiset.
Jos en imettäisi niin kyllä. Tosin myönnän sen, että ikävä saattaisi kuitenkin olla (minulla) niin kova, etten yhtä yötä pidempään olisi pois. Ei meillä isäkään ole raaskinut olla näiden ensimmäisten 10kk aikana kuin yhden yön pois, joten sukupuoleen se ei sinänsä liity.
Ymmärrän kyllä kysymyksen, jos isä ei ole ottanut vanhempana täysvaltaisesti vauvasta vastuuta, tai olisi etäisä, mutta kai olisit ap nämä asiat aloituksessa kertonut jos näin olisi. Mikäli lapsi ei ole ikinä jäänyt isän kanssa kahdestaan, niin toki sitä äidin lähtöä pitää pehmentää siinä tapauksessa ja aloittaa muutamilla illoilla, ja sitten kokonaiselle yöllä. Mutta meillä isä on ensimmäisen kerran jäänyt kahden vauvan kanssa jo muutaman viikon iässä, kyllä siinä on eri lähtökohta kun vaikka vuoden ikäinen ei ikinä olisi ollut kahden isänsä kanssa. Minun mielestä iseille pitää antaa alusta asti mahdollisuus olla vauvan kanssa kahden, jotta heidänkin välilleen muodostuu kunnon luottamus/kiintymyssuhde. Todella surullista, että monet antavat vauvan mieluummin isovanhemmille kuin jättävät omalle isälleen, jos haluavat harrastaa tms. Uskon myös että isä on biologisestikin vauvalle luonnollinen ihminen, jonka kanssa äidin&vauvan välistä symbioosia rikotaan. Se turvallinen ja tuttu ihminen, jonka avulla harjoitellaan erillisyyttä äidistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi oli kolmen kuukauden ikäinen, kun oli isänsä kanssa toisella paikkakunnalla sukuloimassa to-pe. Minä nautin kotona omasta rauhasta.
(Odotan koska joku heittää tähän imetyskommentin.... :) )
Itse en olisi voinut jättää. Lapsi ei ollut noin pienenä tottunut noin pitkään äidin poissaoloon ja isälle myös kuppi maistui liikaa ja oli muutenkin epäluotettava, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi oli kolmen kuukauden ikäinen, kun oli isänsä kanssa toisella paikkakunnalla sukuloimassa to-pe. Minä nautin kotona omasta rauhasta.
(Odotan koska joku heittää tähän imetyskommentin.... :) )
Olin kirjoittanut väärin. Siis to-su olivat reissussa.
Vierailija kirjoitti:
Itse en olisi voinut jättää. Lapsi ei ollut noin pienenä tottunut noin pitkään äidin poissaoloon ja isälle myös kuppi maistui liikaa ja oli muutenkin epäluotettava, valitettavasti.
Miksi teit tuollaisen miehen kanssa lapsen?
Alue: Aihe vapaa
Öh, jos äiti ei lähde viikonlopuksi ties mihin niin eikö sillä lapsella juurikin silloin ole ne molemmat vanhemmat paikalla..?