Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Petin miestäni
11.09.2016 |
Petin miestäni n.2kk sitten. En olisi koskaan uskonut kykeneväni moiseen saastaisuuteen.
Meillä oli kesällä todella vaikeaa aikaa, tappelua tappelun perään. Haaveilin uudesta elämästä, katsoin asuntoja ja ajattelin vain ansaitsevani jotakin parempaa. Käyn töissä, teen ruan, siivoan. Hoidan kaiken lampun vaihtoja myöten. Mies vain istuu tietokoneella, täysin toimettomana. Käytännössä elämme minun tuloillani.
Olin tuhdissa humalassa. Ajattelin että nyt tai ei koskaan, kun petän saan aidon syyn poistua suhteesta. Petin, loppuun asti ei menty, kun keräsin kamani ja painuin itkien pihalle. Tiesin tehneeni maailman surkeimman teon. Tajusin, että suhteessamme on jotain kuitenkin. Tajusin kuinka kovasti rakastan miestäni kaikesta huolimatta. Pohdin vain jatkuvasti kertoakko totuus. Jokainen hetki sattuu, säälin miestäni. Jokainen aamu käperryn häneen, nuuskin hänen tuoksuaan. Miettien jos tämä on viimeinen kerta, tahdon muistaa sen aina. Kerroin miehelle pettäneeni, mutta jänistin kesken kertomuksen suurentelin pettämistä, mutta tarinan mies muuttui naiseksi. Olen neuvoton. Ainoa asia minkä tiedän, on etten tule toiste pettämään. Tämä paha olo kalvaa minua.
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kerroin miehelle pettäneeni, mutta jänistin kesken kertomuksen suurentelin pettämistä, mutta tarinan mies muuttui naiseksi. Olen neuvoton." -Ap
Eihän tossa mitään. Arvostan että havahduit siihen, että olit tekemässä väärin ja kadut sitä.
Mun mies petti kuukausia selvinpäin. Hänellä oli niin monta tilaisuutta miettiä mitä on tekemässä. Ihan tietoisesti valehteli mulle päin naamaa menevänsä töihin ja olikin ties missä.
Ap älä ruoski itseäsi enempää. Olit tekemässä virhettä ja et halua enään toistaa sitä. Lisäksi tunnet syvää katumusta. Anna itsellesi anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just just. Miksi kuvittelet saavasi kärsimyksestä suuremman kruunun? Siksikö kun sanonta niin sanoo? Pahoillani mutta oikea elämä ei mene niin. Voit kääntää kolmannen ja viidennen sadannen posken, kaikki on susta ittestäs kiinni. Oletko ajatellut että myös sinä ansaitset oikean elämän missä palaset on paikoillaan? Toki voit aina jäädä luuserimiehesi kanssa joka ei välitä sinusta pätkääkään, onhan se niin kovin paljon helpompaa kuin uuden elämän etsiminen ja löytäminen, semmoinen joka tekee sinut onnelliseksi. Ja toki on helpompi ruoskia itseään tekemättömällä tekemättömyydellä ja tehdä kärpasestä härkänen, ruoskia kuinka olen huono.
Itsestäsi kiinni mitä haluat. Voit jatkaa ja mikään ei muutu.
Ymmärrän tekosi täysin! Itselläni oli samanlainen tilanne keväällä, ja täytyy kyllä sanoa etten ole katunut pettämistä sen suuremmin. Välillä tulee itseinho koko juttua ajatellen koska en olisi IKINÄ uskonut että minä pettäisin ketään. Se vain tuntui silloin jollain kierolla tavalla oikeutetulta koska en ollut saanut mieheltäni haluamaani huomiota pyynnöistä huolimatta pitkään aikaan. Mies ei tiedä asiasta enkä aio kertoa, koska tiedän ettei asia tule toistumaan. Ja sitten jos tulisi houkutus, niin tiedän että on oikea aika siirtyä elämässä eteenpäin ja jättää tämä suhde. En halua satuttaa häntä kertomalla, vaikka itse kuitenkin koin olevani niin satutettu henkisesti hänen puolestaan että jotenkin koin koko pettämisjutun oikeutetuksi. Tiedän, kuulostaa kauhealta mutta asioita ei voi enään muuttaa ja virheitä sattuu kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tekosi täysin! Itselläni oli samanlainen tilanne keväällä, ja täytyy kyllä sanoa etten ole katunut pettämistä sen suuremmin. Välillä tulee itseinho koko juttua ajatellen koska en olisi IKINÄ uskonut että minä pettäisin ketään. Se vain tuntui silloin jollain kierolla tavalla oikeutetulta koska en ollut saanut mieheltäni haluamaani huomiota pyynnöistä huolimatta pitkään aikaan. Mies ei tiedä asiasta enkä aio kertoa, koska tiedän ettei asia tule toistumaan. Ja sitten jos tulisi houkutus, niin tiedän että on oikea aika siirtyä elämässä eteenpäin ja jättää tämä suhde. En halua satuttaa häntä kertomalla, vaikka itse kuitenkin koin olevani niin satutettu henkisesti hänen puolestaan että jotenkin koin koko pettämisjutun oikeutetuksi. Tiedän, kuulostaa kauhealta mutta asioita ei voi enään muuttaa ja virheitä sattuu kaikille.
Se minuakin estää kertomasta, mutta toisaalta jos kuulee jotakin toista kautta, juttua voidaan vääristellä. Joten olisi toisaalta parempi kuulla minulta asian oikea laita. Kuka olisi pienenä uskonut, että jonkun lelun saamattajääminen tai asfaltilla kaatuminen, ei ole suurin murhe ja vastoinkäyminen mitä elämässä tulee kokemaan. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän tossa mitään. Arvostan että havahduit siihen, että olit tekemässä väärin ja kadut sitä.
Mun mies petti kuukausia selvinpäin. Hänellä oli niin monta tilaisuutta miettiä mitä on tekemässä. Ihan tietoisesti valehteli mulle päin naamaa menevänsä töihin ja olikin ties missä.
Miten teillä kävi? Katuiko kun jäi kiinni? Jatkoitteko suhdetta?
Vierailija kirjoitti:
"Kerroin miehelle pettäneeni, mutta jänistin kesken kertomuksen suurentelin pettämistä, mutta tarinan mies muuttui naiseksi. Olen neuvoton." -Ap
Olenko ainut joka ei ymmärrä tästä lauseesta mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis aloin kertomaan miehelleni että petin häntä. Sen sijaan että olisin kertonut pettäneeni häntä miehen kanssa, kerroin että petin häntä naisen kanssa. -Ap
Alue: Aihe vapaa
Enkä tiedä mitä vastauksia haen. Tahdoin oloni olevan edes hieman haluttu. Kuvotus tapahtumaan on sanoin kuvaamatonta. Jos oikein jään asiaa miettimään, alkaa vain oksettamaan. Vaikka mies on välinpitämättömyydellään ja huomioimattomuudellaan loukannut minua usean kuukaiden. Millä oikeudella teen näin, kuinka sairas ihminen olen. -Ap