Millainen mies sanoo vaimolleen näin?
Haista sä v*ttu, s*atanan kusil*tka!, kun vaimo kysyy, sattuiko lapselle mitään, kun lapsi on toisessa huoneessa miehen kanssa ja kuuluu kolinaa ja huutoa. Tuo on siis todella tavallista meillä. Vaikka tekisin mitä hyvää, niin mistään en saa edes ystävällistä katsetta tai kiitosta, vain haistattelua ym.
Miehen ollessa kotona mun pitää olla pääosin makuuhuoneessa poissa silmistä (olen siis mieheni ikäinen, hoikka ja ihan ok "naapurintyttömäisen" näköinen). En juuri koskaan kiroile itse, enkä haistattele käytännössä ikinä, sillä minusta sellainen on törkeää käytöstä.
Ollaan vissiin menossa johonkin pariterapiaan, vaikkei kumpaakaan aidosti kiinnosta, mutta mies ei halua _lasten vuoksi_ erotakaan, vaikka ero on oikeasti vireillä. Ideoita tarvittaisiin tämän sotkun selvittämiseksi.
Kommentit (55)
Ap hyvä, ymmärrätkö että olet selkeästi jo tullut itsekin hieman "hulluksi" tuon sekopää miehesi vaikutuksen alaisena? Nyt jumalauta ulos sieltä kämpästä ja sassiin! Jos mies yrittää estää, mene vessaan ja soita poliisi paikalle auttamaan. Sinä kyllä pääset sieltä torpasta ulos jos vaan haluat! Tee se nyt välittömästi! Lapsesi takia jos et itsesi.
Sun ei tarvi kysyä miehen mielipidettä mihin muutat. Itse lähdin väkivaltaisesta suhteesta miehen ollessa töissä. Kirjeen jätin pöydälle. Eka kuukausi asuttiin lasten kanssa vanhemmillani turvallisuussyistä.
Mutta kai miehesi on päivät töissä tms.? Etkö voi silloin lähteä? Tai sitten soitat poliisin suojelemaan lähtönne - se ei ole lainkaan tavatonta. Ja hanki sen jälkeen lähestymiskielto!
Mitä oikein toivot, että me tuntemattomat netissä sanomme sinulle? Tiedät tasan tarkkaan, että pitäisi lähteä, ja kyllä siihen keinot löytyy kun vain päätät niin. Lakkaa keksimästä selityksiä ja LÄHDE. Tee se lastesi vuoksi hyvä nainen! Mene vaikka kaverille, sukulaiselle tai turvakotiin, ja jos mies tulee perässä, niin ilman mitään tunnontuskia kutsut poliisit paikalle.
Trollin huutelemaan on yleensä mielestäni typerää AVlla mutta tämä aloitus loukkaa liikaa naisia jotka elävät väkivallan alla. Kuvailet mahdollisia tapahtumia mutta tekstistäsi puuttuu oikea tunne. Hanki kicksisi muualta.
Häpeä jo ja mene pois. Ihan oikeasti.
Ei pysty kukaan auttamaan, valitettavasti. Ap on omasta halustaan juuri nykyisessä tilanteessaan.
Taasko sinä tehtailit uuden alotuksen?!
Sinulle on jo niin monta kertaa annettu se sama neuvo, eikä se siitä muutu vielä ensi vuonnakaan.
Mitä sinä oikeastaan näillä aloituksilla haet? Toivon todella, että sinä olisi mielikuvituselämää elävä trolli mutta pelkään, että sinun asiasi ovat paljon huonommin kuin sinä ymmärrä.
Suosittelen lapsellekkin terapiaa, että isi on vain pipi päästään ja naista ei kohdella noin.
Vierailija kirjoitti:
Trollin huutelemaan on yleensä mielestäni typerää AVlla mutta tämä aloitus loukkaa liikaa naisia jotka elävät väkivallan alla. Kuvailet mahdollisia tapahtumia mutta tekstistäsi puuttuu oikea tunne. Hanki kicksisi muualta.
Häpeä jo ja mene pois. Ihan oikeasti.
Ei ole kyse trollista, mutta alan olla jo niin karaistunut siihen ala-arvoiseen kohteluun, ettei se oikeastaan enää edes tunnu missään. Ei hän oikeastaan voi enää edes loukata mua sanoillaan, sillä hän on moukaroinut mua niillä sanoillaan ja raivareillaan sekä nöyryyttämisellä ja joskus fyysisellä väkivallallakin, että aivan kuin mikään ei oikeastaan voisi enää loukata enempää.
Haluaisin sellaisen neuvon, joks liittyisi joihinkin lakipykäliin tai sitten sellaiseen , että saisin mahdollisesti luonnehäiriöisen ihmisen itse tekemään aloitteen eron suhteen. Siis se, jos hän löytäisi toisen kumppanin voisi auttaa.
Ei kun sun pitää itse olla aloitteellinen sen eron suhteen. Jätä mies. Mene lasten kanssa turvakotiin, vanhemmillesi tms. Hanki lähestymiskielto. Vaadi yksinhuoltajuus sillä perusteella, että on ollut väkivaltainen. Älä vastaa puheluihin. Älä kerro missä olet. Älä anna uuden kämpän avaimia.
Siis naapuri on soittanut pari kertaa poliisitkin ja lastensuojelu puuttui tilanteeseen, mutta en uskalla kertoa kaikkea, sillä mies saisi tietenkin kaiken kertomani tietoonsa ja hän on uhannut, että mulle käy niinkuin "vasikoille" yleensä. Siis kun vielä pinnallisesti meillä ei ole lainkaan muita ongelmia: on koulutukset, työt, vakaa taloudellinen tilanne, ei minkäänlaista päihteidenkäyttöä ja lapset on hoidettu moitteettomasti. Mutta mieheni on vain aivan hirveä sen vaikutusvaltaisen työnsä vastapainoksi. Hän on vähän kuin se Dr. Jekyll / Mr. Hyde. Jääkylmä ja julma kotosalla, mutta kaikille muille hauska ja mukava sekä puhelias ja extrovertti heppu, jolla on siististi leikattu tukka ja puvuntakki päällä. Mä itse oon vähän sellaisen toimistohissukan näköinen, mutta siisti siis myöskin.
T. Ap
Mitä lakipykäliin liittyvää haluat tietää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet kirjoittanut aikaisemminkin, mutta vastaa tähän kysymykseen?
MIKSI ajattelet että sinulla täytyy olla miehesi lupa erota ja lähteä yhteisestä asunnosta?
Mies ei vain päästä mua lähtemään. Hän siis fyysisesti estää. Hän on myös pelotellut mut aiemmilla väkivallanteoillaan sellaiseksi, että välttelen viimeiseen asti niitä lyöntejä tai jopa luunmurtumia. Itsesuojeluvaistoni pakottaa mut tottelemaan hänen mieltymyksiään. Mutta siis mies inhoaa minua (kohtelee kuin roskaa, tökkii ja tönii inhoten ja haistattelee jne.) ja en minäkään häntä enää rakasta.
Olen kolme (!) kertaa jo hommannut asunnon itselleni ja lapsille tässä parin vuoden aikana ja ainoastaan se kolmas on nyt ok toistaiseksi miehelle. Ainoa probleema vain on se, että se valmistuu vasta ensi vuonna ja mies saattaakin muuttaa siihen mennessä mielensä, sillä hänen sanansa ei pidä juuri missään. Hän myös haluaa, että varaan sieltä hänelle oman makuuhuoneen sieltä ja hänen tulee saada toki avaimetkin.
T. Ap
Hanki nyt jo apua. Ei sun tilanteeseen, koska se on paskapuhetta, vaan ihan jotain mielenterveyshoitoa!
Vierailija kirjoitti:
Ei kun sun pitää itse olla aloitteellinen sen eron suhteen. Jätä mies. Mene lasten kanssa turvakotiin, vanhemmillesi tms. Hanki lähestymiskielto. Vaadi yksinhuoltajuus sillä perusteella, että on ollut väkivaltainen. Älä vastaa puheluihin. Älä kerro missä olet. Älä anna uuden kämpän avaimia.
Pakko tässä kohta tehdä taas kerran jotain, sillä tilanne menee hieman sietämättömän puolelle jälleen. Kyselin jo joskus keväällä pariltakin lainoppineelta etukäteen, miten väkivaltaisuus vaikuttaa huoltajuuskysymyksissä ja kuulemma äitiä kohtaan suuntautuva väkivalta ei vaikuta mitenkään. :/ t. Ap
Miten ihmeessä te näihin suhteisiin päädytte?? Mikä esimerkiksi ap:n miehessä on ollut alun alkaen niin ihanaa, että on perhe pitänyt just sen kanssa perustaa? Miten tuollaista vammaisuutta ei muka näe ennen kuin on lapset ja kaikki?
Vierailija kirjoitti:
TAAS KERRAN: mistä ihmeestä te oikein onnistutte naaraamaan noita kusipääukkoja ja vielä vapaaehtoisesti menette lisääntymäänkin niiden kanssa?
Ei millään pysty ymmärtämään. Ei pysty, ei.
Kiitos vaan neuvosta, tästä olikin valtavasti hyötyä ap:lle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet kirjoittanut aikaisemminkin, mutta vastaa tähän kysymykseen?
MIKSI ajattelet että sinulla täytyy olla miehesi lupa erota ja lähteä yhteisestä asunnosta?
Mies ei vain päästä mua lähtemään. Hän siis fyysisesti estää. Hän on myös pelotellut mut aiemmilla väkivallanteoillaan sellaiseksi, että välttelen viimeiseen asti niitä lyöntejä tai jopa luunmurtumia. Itsesuojeluvaistoni pakottaa mut tottelemaan hänen mieltymyksiään. Mutta siis mies inhoaa minua (kohtelee kuin roskaa, tökkii ja tönii inhoten ja haistattelee jne.) ja en minäkään häntä enää rakasta.
Olen kolme (!) kertaa jo hommannut asunnon itselleni ja lapsille tässä parin vuoden aikana ja ainoastaan se kolmas on nyt ok toistaiseksi miehelle. Ainoa probleema vain on se, että se valmistuu vasta ensi vuonna ja mies saattaakin muuttaa siihen mennessä mielensä, sillä hänen sanansa ei pidä juuri missään. Hän myös haluaa, että varaan sieltä hänelle oman makuuhuoneen sieltä ja hänen tulee saada toki avaimetkin.
T. Ap
Hanki nyt jo apua. Ei sun tilanteeseen, koska se on paskapuhetta, vaan ihan jotain mielenterveyshoitoa!
Voisitko perustella, miksi puhuisin roskaa? :O En vain oikein uskalla/ kehtaa vaivata enää kavereitani tai äitiäni näillä jutuilla. Niille tulee paha mieli ja ne vain sanovat, että muuta heti pois. En viitsi enää rassata läheisiäni ongelmillani. Äitini jopa suuttui mulle viimeksi ja sanoi, etten enää soittaisi, ennen kuin olen muuttanut pois lasten kanssa. Kyllä Suomessa on ihan oikeasti näin tossukoita ihmisiä, usko tai älä. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kun sun pitää itse olla aloitteellinen sen eron suhteen. Jätä mies. Mene lasten kanssa turvakotiin, vanhemmillesi tms. Hanki lähestymiskielto. Vaadi yksinhuoltajuus sillä perusteella, että on ollut väkivaltainen. Älä vastaa puheluihin. Älä kerro missä olet. Älä anna uuden kämpän avaimia.
Pakko tässä kohta tehdä taas kerran jotain, sillä tilanne menee hieman sietämättömän puolelle jälleen. Kyselin jo joskus keväällä pariltakin lainoppineelta etukäteen, miten väkivaltaisuus vaikuttaa huoltajuuskysymyksissä ja kuulemma äitiä kohtaan suuntautuva väkivalta ei vaikuta mitenkään. :/ t. Ap
Onko kiva trollailla ja pelleillä vakavilla asioilla? Haista oikeasti vittu. Tottakai väkivaltaisuus vaikuttaa, kukaan lainoppinut ei tuollaista väittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä lakipykäliin liittyvää haluat tietää?
Siis että mitä voisin tehdä, että saisin esim. lasten huoltajuuden tällaisessa tapauksessa tai hieman vähäisemmät tapaamisoikeudet isälle. Jos siis mies olisi vastuuntuntoinen ja tasapainoinen ihminen, niin yhteishuoltajuudessa tai runsaissa tapaamisoikeuksissa ei olisi mitään ongelmaa. Mua vain pelottaa, että mieheltä menee pinna, kun on yksin lasten kanssa ja alkaa käyttäytyä heitäkin kohtaan samalla tavalla. T. Ap
hanska kirjoitti:
Mies, jota nainen ei ole kelpuuttanut tarpeeksi aktiivisesti ennen seurustelua ja lasten hankintaa.
Mitä? Nainen ei ole kelpuuttanut? Miten kelpuutetaan aktiivisesti? Eikö se kelpuuttaminen ole joko tai, hyväksyy tai ei? Kaipa se nainen on kelpuuttanut miehen miehekseen jos on kersoja sen kanssa tehnyt?
Monta lasta teillä on ja millä aikavälillä? Ovatko jo tottuneet miehesi käytökseen? Onko miehen käytös ollut samanlaista jo ennen lapsia?