Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kertokaa pitkästi pelottavimpia kokemuksianne. Voi olla yliluonnollista tai mitä vain!! Minä alotan enkä todellakaan uskonut ennen tätä mihinkään yliluonnolliseen.

Vierailija
10.09.2016 |

Oltiin maalla silloin viettämässä viikonloppua. Oli jo syksy (elettiin jotain elo- syyskuuta. Lähdin illalla kävelylle metsään. Pimeä kuitenkin yllätti minut ja siellä ei tietenkään ollut katuvaloja. Ihan pimeässä metsässä olin.

En siis oikeasti nähnyt juuri mitään. Yritin suunnistaa pimeällä syrjäisellä hiekkatiellä. Jossain kohtaa yhtäkkiä näin jotain lintuja jotka olivat ilmeisesti ihan todellisia. En saannut vain pimeässä selvää mitä lintuja olivat.

No jatkoin matkaa ja yhtäkkiä kuulen takaantani, kun linnut pelästyvät jotain ja lähtevät suurena parvena lentoon oikein kovaa räpyttäen.

No sitte alan kuulla nitisevää polkkupyörän ääntä ja pian näänkin kaukaa lähestyvän hahmon. Samalla näen, että tällä on lamppupyörässä. Alan haistaa ilmassa tupakan hajun ja hahmo tulee lähemmäksi.

Lopulta se on jo ihan takanani ja katson taakse. Näen jonkun miehen tulevan takaantani, kun hän tulee vielä lähemmäksi valo alkaa sokaista minua. Näen vain, että hänellä o suuret mustat kumisaappaat. Sellaiset pitkä vartiset jotkut nokia / kuru merkkiset mitä on miehille vieläkin. Hänellä on myös vanhan näköinen, ruman vihreä, pitkä sadetakki päällä. Sekä erotan vielä, että hänellä on sellainen seppolippis sellainen misdä juuri näkyy pari cm lippa .Hän ajoi vanhalla mammapyörällä. En näe hänen naamaansa enää. Ainoasta punainen tupakan pää loistaa pimeässä. Odotan, että hän ohittaa minut ja samalla katson aikooko sanoa jtn. No hän vain jatka ohitseni ja jossain parin metrin päässä alkaa jarruttamaan tosi kovaa niin, että mammapyörä kääntyy poikittain tielle ja jokin kaataa hänet kyljelleen tosi pahan näköisesti ja hän lentää ojaan. Samalla mammapyörä kaatuu ja aivan kuin uppaoisi asfalttiin ja enkä myöskään näe miestä enää. Samalla alan huutaa ensin vaistomaisesti sattuiko??????????

Kunnes tajuan, ettei sielä ole ketään. Jatkan paniikissa juosten mökille ja tajusin siis, että näin harhoja. Yritin varovasti jotain kertoa miehelle, mutta sieltä tuli jo joo joota ja niin varmaan ennen, kuin kerkesin aloittaa kunnolla.

No myöhemmin, kun olin jo unohtanut jutun sain kuulla läheltä asuvalta vanhalta mieheltä, että joku toinen hänen tuntemansa mies oli joskus jäännyt kyseisellä tiellä auton alle juuri samaan vuoden aikaan. Siinä kohtaa tuli aikamoinen pelon tunne, mutta en kehdannut kertoa näkyäni silti kellekkään.

No kyselin sitte, että minkäs ikäinen tuo mies oli niin tämä vastasi, että olisi nyt hänen kanssaan saman ikäinen ja tapahtuma oli käynyt 80 luvulla ja silloin oli vuosi 2006 tämä mies sanoi, että tuo ks. Henkilö oli n. Reilu neljäkymppinen kuollessaan. Hahmon ikää oli aika vaikea arvioida. Näin vain melko hoikan miehen kuvailemissani vaatteissa.

Siis ikinä ole saannut tietää mikä tuo näky oikein oli ja näinkö tosiaan aaveen?????

En ikinä ole ollut mikään yliluonnollisuuksiin uskova, mutta tuo kyllä muutti vähän uskomuksiani.

Kommentit (45)

Vierailija
1/45 |
10.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten oli ensin hiekkatie ja sitten asfaltti??

Vierailija
2/45 |
10.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miten oli ensin hiekkatie ja sitten asfaltti??

Arvasin, että joku kysyy. Unohdin selittää. Siinä oli siis silta joka oli asfaltoitu ja hetki sillan jälkeen jatkui asfalttia kunnes muuttui taas hiekka tieksi. Siltaa ennen oli siis mutka.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/45 |
10.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kävelin Etelä-Suomessa kaupungilla hieman syrjäisempää, juuri silloin autiota katua keskellä päivää, kun nurkan takaa joku hyökkäsi eteeni puukko kädessä, minua osoittaen. Vaati laukkua ja sen saatuaan lähti nopeasti. Ei saatu kiinni. Meni puhelin (arvo parisataa), lompakko (noin satanen käteistä) sekä henkkarit.

Vierailija
4/45 |
10.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulle on ap käynyt saman tyylinen juttu kuin sun tarinassa.

Olin syksyllä eräässä helsingin lähiössä kävelyllä, ja oli jo pimeää.

Kuulin kun takanani tuli pyörä, kuulin sen rahinan ja joku soitti sitä pyörän kelloa. Käännyin ympäri, siirryin sivummalle ja näin sellaisena varjona ikään kuin tumman pyörän ja pyöräilijän, sitten ne vain katosivat.

Ihan outo juttu, enkä edes jotenkin pelännyt.

Vierailija
5/45 |
10.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yksi pelottavimmista mahdollisesti yliluonnollisista jutuista mitä olen kokenut on tällainen.

Olin nykyisen mieheni luona yötä töölössä, eräässä funkkistalossa, mieheni oli asunut samassa talossa aikaisemmin keskikerroksessa ja kyseisessä asunnossa kummitteli jonkin verran, siellä kuului outoja ääniä, kukaan ei uskaltanut nukkua siellä yksin.

Sitten mieheni muutti ylimpään kerrokseen siinä talossa, ja omaan asuntooni tuli putkiremontti, asustelin siinä hänen ylimmän kerroksen asunnossa sitten jonkin aikaa.

Olin eräänä talviyönä yksin siellä, laitoin nukkumaan. Heräsin kolmen aikaan ihan totaaliseen paniikkiin, huone oli tulikuuma ja tunsin vain sellaisen intensiivisen pelon tunteen, olin siis täysin hereillä, ei ollut unihalvaus.

Tiesin, että sänkyni vieressä seisoi mieshahmo, erittäin, erittäin vihamielinen. Nousin ylös ja laitoin valot päälle, avasin ikkunan, istuin siinä sängyllä puolisen tuntia ja se kuumuus/pelon ilmapiiri meni ohi.

No, siitä alkoi joku outo kummittelu, mieheni kuuli usein jonkun sanovan häntä nimeltä asunnossa, sieltä kuului askelia.

Itse tunsin sen kuumuuden/totaalisen pelon tunteen seuraavia kertoja siinä talon käytävällä, kohdassa, jossa siirrytään ullakon portaisiin. Samoin kuulimme sinne asuntoon ihan tajutonta meteliä ullakolta välillä, mutta siellä ei ollut ketään, kun menimme katsomaan. 

Löysimme myös myöhemmin kyseisen asunnon ullakkokomerosta jotain omituisia tauluja ja muita henkilökohtaisia esineitä. Yritin myös hakea tietoa oliko esim. portaisissa murhattu mahdollisesti joku mies joskus aikoinaan, mutta en koskaan löytänyt mitään tietoa, koska koin usein jonkun mielikuvan, että se kyseinen kuumuus/pelko kummitus olisi murhattu siinä ullakkoportaissa.

Tuo kummittelu loppui vasta, kun mieheni muutti pois sieltä. Mutta töölö on edelleen mielessäni jotenkin pahaenteinen paikka, siellä kummittelee muissakin taloissa, paljon.

Vierailija
6/45 |
10.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikki alkoi siitä kun äitini kuoli. Viimeisenä yönä ennen kuolemaansa, hän yritti soittaa tyttärelleni joka oli hänelle kuin oma lapsi. Tyttäreni puhelin oli kiinni, mutta näimme äitini puhelimesta että oli yrittänyt soittaa. Sain vauvan 2kk äitini kuoleman jälkeen. Noin 6kk äitini kuolemasta olin siskollani kylässä, kun vauvani autonistuin heilui itsekseen. Siskoni ja minä hämmästelimme asiaa, mutta pian se unohtui. Noin 2kk tästä, silloin puolivuotias tyttäreni oli hoidossa siskollani. Kun menin hakemaan vauvaa takaoven kautta, oli vauvanistuin sohvanvieressä kalleellaan. Siskoni oli eteisessä tyttäreni kanssa, ja naureskelin että siskoni on ottanut vauvan niin kiireellä, että autonistuinkin kaatui. Siskoni sanoi, että nosti vauvan ihan normaalisti hetkeä ennenkuin tulin. Taas ihmettelimme mutta elämä jatkui normaalina.

Noin vuosi äidin kuoleman jälkeen, menin siskojeni(2) kanssa meediolle. Siitä alkoi painajainen joka kesti pari vuotta. Näin meedion takana jonkin mustan hahmon nousevan lattiasta, lisäksi pääni sisälle tuli ahdistavaa puhetta, nämä eivät olleet omia ajatuksiani. Uskon vahvasti että näillä on yhteys sauraaviin tapahtumiin. 

Puhelu. Lähdimme mieheni kanssa käymään kaupassa eräs lauantaipäivä ja tuolloin 12v.tyttäreni jäi kotiin yksin. (Olin edellisenä päivänä ostanut uuden prepaidin puhelimeeni, eikä numeroa ollut kenelläkään.) Kävimme samalla reisulla kuitenkin isäpuoleni luona kylässä, taloon jossa äitini asui ennenkuin kuoli. Istuimme kahvipöytään kun mieheni puhelin soi ja numero oli hänelle vieras. Kuulin puhelimen läpi naisen äänen, joka kysyi missä tyttäreni on (hänellä on harvinainen nimi) ja närkästyneenä siitä että tyttö olikin kotona, vastasi nainen ok, moikka. Ajattelimme miehen kanssa, että se oli siskoni ja lähdimme kotiin. Kotiin päästyämme mieheni antoi puhelimen tytölleni ja sanoi että täti kyseli sinua. Tyttö katsoi puhelinta ja sanoi ettei tämä ollut tätin numero. Sanoin että soita siihen ja kysy kuka siellä on. Tyttö soitti ja puhelimeni soi keittiön pöydällä. Katsoin tyttöä ja näin miten hän valahti pelokkaaksi, mutta sanoin ettei pilapuhelut ole kivoja. Mies sanoi ettei ääni ollut tyttäreni. Sanottakoon tähän että äitini oli kova puhumaan puhelimessa, ja luulen että äitini soitti että meidän tulisi mennä kotiin nopeasti. Tyttäreni kertoi, että ahdistui kotona ja meinasi soittaa meille että tultaisiin jo kotiin.

Jatkuu

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/45 |
10.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Menee ehkä enemmän aistiharhojen kuin varsinaisesti yliluonnollisten kokemusten piikkiin, mutta mulla on ollut pari kertaa puoliunessa todella outoja kokemuksia.

Kahdesti olen tuntenut ihan selkeästi, että joku istuu viereeni sänkyyn – tunnen, kuinka patja painuu alas ja liikahdan sen myötä itsekin. Kaksi kertaa olen myös herätessäni nähnyt, kuinka sänkyni vieressä seisoo mieshahmo. Ensimmäisellä kerralla mies oli lyhyt, vaaleatukkainen ja tällä oli päällä tumma takki, toisella kertaa pidempi, tummahiuksinen ja pukeutunut ehkä noin 1800-luvun lopun talonpoikaisvaatteisiin. Olen monesti myös kuullut ääniä puolinukuksissa – huutoa, puhetta, laulua yms. 

8/45 |
10.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näin unessa äitini. Annoin hänelle hyvästit ja halasin ja äiti lähti liitämään "taivaaseen". Muutaman päivän kuluttua sain tietää hänen kuolleen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/45 |
10.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jatkuu

Koputukset. Koputuksia oli lähes joka viikko. Tyttäreni oli kerran kotona yksin ja odotti kaveriaan kylään. Oveen koputettiin muttei siellä ollut ketään. Eräs sunnuntai olin päiväunilla, mieheni oli keittiössä ja tyttäreni kavereiden kanssa olohuoneessa. Kuulin kun oveen koputettiin ja mieheni meni avaamaan. Koputuksen kuuli kaikki meillä olleet, mutta oven takana ei ollut ketään. En myöskään kuullut askelia ym.vaikka ikkunamme on ulko-oven vieressä.

Hahmo ja äänet. Mieheni kaveri tuli meille kylään, levitimme hänelle sohvan olohuoneeseen. Yöllä hän heräsi siihen kun joku tumma hahmo seisoi sohvan päädyssä ja pyysi avaamaan oven. Kaveri oli niin unenpöpperössä, että luuli hahmon olleen minä tai mieheni. Hän meni ovelle, ja tajusi että me nukuimme, eikä talossa ollut muita. Hän valvoi loppuyön ja kun mieheni heräsi mennäkseen töihin tämä kaveri kertoi mitä yöllä oli tapahtunut eikä siksi uskaltanut enää nukkua. Minunkin korvaan naisääni kuiskasi "mene katsomaan"(ovelle) mutta sanoin etten jaksa ja haluan nukkua. Olin tuohon aikaan jo turta kaikille näille tapahtumille.

Vauvaistuin. Tuttavapariskunta tuli meille yllättäen yöksi ja annoimme heidän nukkua makuuhuoneessamme, koska heillä oli pieni vauva mukana. En saanut nukuttua kunnolla ja kuulin kun tuttavani meni keittiöön lämmittämään maitoa vauvalle. Menin keittiöön kun hän tuli makkarista syöttämästä vauvaa, ja poltimme tupakat liesituulettimen ääressä. Puhuimme niitä näitä, kun vauvanistuin alkoi heilua. Katsoimme istuinta ja toisiamme hämillään, kunnes sanoin että unohdin kertoa että jos kuulette jotain, älkää välittäkö. Juttelimme kunnes istuin heilui taas. Menimme kuitenkin nukkumaan normaalisti, mitään selitystä ei istuimen heilumiselle löytynyt.

Rikkinäinen taulu. Sain kuulla ex mieheni kuolleen, kuoli nuorena yliannostukseen. Jätin hänet aikoinaan ja uskon hänen olleen minulle vihainen siitä. Minulla oli taulu makuuhuoneen hyllyn päällä jossa kuvittelin olevan minä ja exäni. En taulua hävittänyt koska kuva oli kaunis. Olin makuuhuoneessa ja puhuin kaverini kanssa exäni hautajaisista jonne aioin mennä. Huomasin puhelun aikana, että taulun lasi oli rikki. Se oli haljennut taulussa olevan pariskunnan keskeltä, mutta hyllyn päällä oli pölyä joten kukaan ei ollut koskenut tauluun.

jatkuuu

Vierailija
10/45 |
10.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Palstamammojen lauma jyräsi minut alleen, kun kauppakeskuksessa erehdyin kävelemään niiden ja Mäkkärin sisäänkäynnin välistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/45 |
10.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pappani oli kuollut. Hautajaisia edeltävänä yönä yövyimme vanhempieni kanssa isovanhempieni kotona, jossa mummini siis edelleen asui. Nukuimme äitini kanssa olohuoneen lattialla. Olimme kumpikin heränneet yöllä, emmekä heti saaneet unta, joten juttelimme hiljaisella äänellä. Yht'äkkiä olohuoneen vieterikello löi yhden kerran. Kello ei ollut tasan eikä puoli, vaan se oli aivan sattumanvarainen lyönti. Lisäksi kellosta oli otettu lyöntitoiminto pois, joten se ei normaalisti koskaan lyönyt. Meille molemmille tuli tosi omituinen tunne, aivan kuin pappa olisi lyönyt kelloa. Se oli hieman aavemaista ja pelottavaa, vaikka pappa minulle rakas olikin.

Vierailija
12/45 |
10.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä oli varmaan kamalampi silloin itse hetkessä, kuin tällein kerrottuna. Olin joskus 10-vuotiaana yksin kotona (rivitalo) illalla ja oli siis jo pimeää. Kuulin että ikkunaan koputti joku. Naapuri toisinaan kävi takaovellamme, joten luulin että se olisi hän. Vaikkakin hänen asuntonsa oli pimeänä. Oli talvi ja lunta oli takapihalla tasainen kerros.

Koputuksen jälkeen menin avaamaan takaovea mutta siellä ei ollut ketään. Kohta koputus kuului uudelleen ja avasin verhot ikkunasta, mutta siellä ei vieläkään ollut ketään. Lumessa ei myöskään ollut jälkiä joten ei siellä kukaan olisi voinut kävelläkään. Suljin verhot.

Sen jälkeen kuului vielä kovempaa, jatkuvampaa koputusta mutta en enää uskaltanut avata verhoja tai ovea. Pihalla ei ollut mitään puita tai muuta joka olisi voinut hakata ikkunaan ja se kuulosti nimenomaan ihmisen koputukselta. Oli mikä oli niin jäi silti häiritsemään kuka tai mikä se oli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/45 |
10.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jatkuu

Kaikki nämä omituiset tapahtumat olivat meille arkipäivää. Tyttäreni ei enää halunnut olla kotona koska pelkäsi. Yöllä tv saattoi mennä päälle itsekseen ja ovet avautua. Pelkäsin ajoittain itsekin, mutta en tiennyt mitä tehdä. Näillä tapahtumilla oli kuitenkin paljon silminnäkijöitä ja kuulijoita meidän onneksemme. Minulle oli kuitenkin selvää että talossa oli nainen ja mies.

Meedio. Mieheni ystäväpariskunta tuli sovitusti meille käymään suht pitkän matkan takaa lastensa kanssa. Kun lapset oltiin saatu nukkumaan, juttelimme perheen äidin kanssa keittiössä, miehet olivat ulkona terassilla. Tuo nainen sanoi minulle yllättäen, että tiedänkö että tuossa keittiön nurkassa seisoo nainen. Kysyin mistä hän sen voi tietää? Hän sanoi, että näkee asioita tahtomattaan ja kertoi että makuuhuoneessamme on mies ja näki tämän kun vei lapsia nukkumaan. Kerroin kaikista näistä tapahtumista ja kysyin mitä he haluavat meistä? Tuo nainen sanoi, että se mies makuuhuoneessa on paha ja haluaa pelotella. Ja että ovemme takan on vielä pahempi entiteetti(demoni??) joka haluaa sisään mutta keittiön nurkaasa oleva nainen ei päästä sitä. Mies makuuhuoneessa ei kuulemma tykkää miehestäni, eikä pienestä tyttärestäni ja yrittää pelotella näitä. Sitten tuo nainen kysyi haluanko niistä eroon? Tottakai halusin, koska minua alkoi pelottamaan toden teolla. Tuo nainen otti kynttilän ja menimme hiljaa makuuhuoneeseen jossa hän käski miestä menemään valoon. Hän kävi koko talon läpi pyytäen näitä etsimään valon. Olin skeptinen, enkä uskonut että ne lähtevät. Pian tämän jälkeen muutimme pois talosta. Tosin tuon ystäväpariskunnan vierailun jälkeen, emme enää kuulleet koputuksia emmekä muutakaan. Joskus mietin voivatko ne seurata meitä, mutta elämä on ollut rauhallista ainakin tähän asti.

En ennen uskonut mihinkään yliluonnolliseen, ennen näitä tapahtumia. Nyt uskon, kokemus avasi silmäni toiselle maailmalle jota emme pysty aina näkemään tai kuulemaan mutta tiedän että se on olemassa.

Vierailija
14/45 |
10.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saanko kysyä alapeukuttajat, että miksi alapeukutatte? Ettekö usko, vai miksi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/45 |
10.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei jatkotarinan kirjoittaja. Kirjoitat kivasti, mutta jäi mietityttämään, jättikö meedionainen lapset makkariin nukkumaan, vaikka aisti siellä olevan vihamielisen mieshahmon?

Vierailija
16/45 |
10.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Hei jatkotarinan kirjoittaja. Kirjoitat kivasti, mutta jäi mietityttämään, jättikö meedionainen lapset makkariin nukkumaan, vaikka aisti siellä olevan vihamielisen mieshahmon?

Jätti, koska mies halusi vain pelotella. Kun menimme sinne makuuhuoneeseen peräkkäin, nainen sanoi että mies on tuossa pinnasängyn(missä pienin tyttäreni nukkui) vieressä ja kun mies huomasi että tuo nainen näkee hänet alkoi mies ilveilemään pelottavasti. Ihmettelin pitkään tuota asiaa. Siis kummitukset voivat ilveillä? Toisaalta nainen kertoi aika tarkasti miltä mies näytti, joten miksei voisikin ilveillä tai vaikka hymyillä? Silloin pelotti ja paljon. Tunsin sellaista kylmää siellä huoneessa. Isompi murhe oli kuitenkin se oventakana oleva demoni, se oli kuulemma punaisen värinen(?) jokin ei niin selväpiirteinen hahmo jota tuo nainen sanoi todella pahaksi, demoniksi.  T. tuo jatkotarinan kirjoittaja

Vierailija
17/45 |
10.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Saanko kysyä alapeukuttajat, että miksi alapeukutatte? Ettekö usko, vai miksi?

Itse alapeukutin tarinoita, jotka olivat niin huonosti ja sekavasti kerrottu, että niistä oli hankala saada tolkkua.

Vierailija
18/45 |
10.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

up lisää

Vierailija
19/45 |
10.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saanko kysyä alapeukuttajat, että miksi alapeukutatte? Ettekö usko, vai miksi?

Itse alapeukutin tarinoita, jotka olivat niin huonosti ja sekavasti kerrottu, että niistä oli hankala saada tolkkua.

No anteeksi siitä, tiedän olevani huono kirjoittaja mutta halusin siitä huolimatta jakaa kokemukseni. Itse ymmärsin kaikkien kertomukset, omani yritin tiivistää niin hyvin kuin pystyin ja kirjoittaa vain merkittävät asiat. t. jatkotarinan kirjoittaja

Vierailija
20/45 |
10.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Psykoosi on vahvasti läsnä joissain kirjoituksissa. Ja miksi sitten kaikki ihmiset ei koe näitä yliluonnollisia asioita, jos ne kerran on totta? Vai valikoiko nämä henget ja demonit ne ihmiset esim ulkonäön ja ammatin perusteella vai mitenkä..