Olenko oikeasti itsekäs minäminä -tyyppi?
Sellaiseksi minut nimitti mieheni sisarus, jonka kanssa emme ole tulleet koskaan toimeen. Hän on kova heittämään erilaista psykologista jargonia ja on varmaan 'analysoinut' minut sekä koko lähipiirinsä tarkoin. Itse saan siis joka kerralla kuulla aika paljon ikävääkin tavaraa. Paljon on mielipahaa tullut, en useinkaan puolustele mitään, myönnän kaiken. Joskus yritin keskustella, mutta mielipiteet tuntuivat kovin ehdottomilta, enkä kokenut keskustelemisesta olevan apua. Nyt olen saanut tarpeeksi mielipahasta ja alemmuuden tunteesta, mitätöinnistä yms. kaikista muista mahdollista nimilapuista joita päälleni on laitettu. Tänään olen selannut näitä palstoja, lukuisia ja tämä nimilaputtaminen todella iski tietoisuuteeni. Miten kaikki napsautetaan aina nimilappujen alle, vaikka oikeasti me kaikki olemme kokoelma useita eri persoonia ja toimintatapoja.
Joo, varmaan jostain näkökulmasta olen siis itsekäs... vaikken ole sellaisena itseäni pitänyt. Puhunhan minä näistä omista pikkuympyröistäni, kuten muutkin useimmiten omistansa, niin totta. Olen minä kuunnellutkin oman osani ja kysellyt kuulumisia. Olen kovin tavanomainen useamman lapsen kotiäiti, vähän mökkiytynyt ja yksinkertaiseen rutiiniin tottunut. Minut on helppo leimata ja syyllistää vaikka sun mistä. Jo itse itselleni asettanut niitä leimoja ja sitten tuon miehen sisaren helppo heittä vaikka sun mitä leimaa lisää päälle. Kaikki uppoaa ilman vastustusta. Pitää miettiä lisää tätä. Olenko tosiaan itsekäs minäminä, joka haluaa vain parempaa ja parempaa vai ihan vaan tavis äiti samoissa nurkissa pyörimässä. Vai onko tuo sisar jostain kateellinen minulle nösväkkeelle. Itse lapseton ja uraa tekee. Vai halveksuu vain.
Kommentit (2)
tössykän naisen kanssa, niin minun pitäisi vain niellä se ja opetella sietämään / pitämään ko. henkilöstä.
En voi kuvitella itseäni tilanteeseen, jossa päin naamaa analysoisin ja mitätöisin veljeni vaimon persoonaa!
Kolmosella on sivistynyt käytös vähän hakusessa!
Ap:n täytyy karaista itsensä ja sanoa tuolle kälylle suorat sanat! Minäkin kyllä ottaisin asian puheeksi myös miehen kanssa, onko hän tietoinen koko jupakasta?
on tosiaan sinulle kateellinen jostain (esim. lapset, elämäntilanne), tai sitten mustasukkainen veljestään sinulle.
Minusta osaat analysoida omaa tilannettasi ja sosiaalista vuorovaikutusta miehesi suvun kanssa hienosti. Tuollaiset kyökkipsykologit kannattaa jättää omaan arvoonsa.
Mitä mieltä miehesi on sisarensa käyttäytymisestä? Kuulostaa siltä, että sisar on sitä tyyppiä, joka haukkuu ja kritisoi kaikkia kaikille selän takana. Kaikki muutkin tietävät tilanteen ja asettavat hänen "analyysinsa" siihen viitekehykseen. Älä alistu, äläkä selittele mitään. Kannattaako edes alentua keskusteluihin ihmisen kanssa, joka ei siihen kykene?
Arvosta itseäsi ja ottakaa etäisyyttä tähän henkilöön. Mielestäni miehesi on avainhenkilö sinun puolustamisessasi. Hänen pitäisi kertoa siskolleen, kuinka paljon sinua arvostaa ja kuinka paljon siskosi sanat häntäkin loukkaavat.
Tsemppiä!