Pitääkö vanhempien rahallisesti tukea 25-vuotiasta lasta?

Onhan tää vähän ikävä tilanne, mutta onneks vanhemmat auttaa

T. Perheellinen 28v opiskelija, jonka vanhemmat avustaa rahallisesti

Tottakai, jos on varaa ja lapsi opiskelee.

Tukisin jos näkisin.....

Miksi ei pysty elättämään itseään? Opintotuen mahdollisuutta hänelle on varmasti tarjottu automaattisesti opintojen alussa. Lisäksi saa opintotuen ja asumislisän.

Ymmärrettävää, jos tuon ikäisellä joinain harvoina kuukausina tekee tiukkaa, ja vaikka johonkin yllättävään laskuun tai hajonneen kodinkoneen vuoksi pyytää vanhemmilta rahaa. Säännöllinen rahan ruinaaminen kertoo epäonnistuneesta kasvatuksesta rahankäytön suhteen.

Kannattaa seur. kerran kysyä kun rahaa on vonkumassa, että mihin ne kaikki omat rahat oikein menee? Jokaisiin opiskelijabileisiin ei varmastikaan ole syytä osallistua eli siis ryypätä rahansa, ja muutenkin opiskelijan elämä harvoin voi olla shoppailua ja ulkona syömistä, matkustelua ym.

Tarkoitin ekassa lauseessa opintolaina... ^

Suomessa on kyllä ihmeellisen voimakas  tämä itse pärjäämisen ja apua ei pyydetä -kulttuuri. Mistäköhän sekin kumpuaa? Mielestäni jos rahaa vanhemmilla on, niin miksi hautoa sitä pankkitilillä, jos sen voi käyttää niinkin hyödyllisesti kuin oman lapsensa kouluttautumiseen?

Vaikea on opiskelijan tuilla elää, ilman muuta tuen lapsia rahallisestikin opiskeluaikana.

Ei tarvitse.

Ei tarvitse, mutta mietin millainen vanhempi jättää auttamatta. Ehkä joku Kris Jenner-tyylinen momager jolla on selkeä lempilapsi ja samalla myös ehdoton inhokki joka tuottaa vain häpeää.

Rahan ruinaaminen on aikuiselta aika hölmöä, kun muitakin keinoja olisi.  En ole kyllä tuollaista ruinailijaa koskaan edes tavannut, enemmän olen nähnyt niitä jotka tekevät mielummin mitä tahansa muuta kuin pyytävät vanhemmiltaan apua. Avun pyytäminen/saaminen koetaan jopa nolona.

Minun ei tarvinnut pyydellä taloudellista tukea omilta vanhemmiltani, mutta sain heitä rahaa opintojeni aikana kyllä. Ja miksi ei? Omat vanhempani ovat suht hyvissä töissä, asuvat omistuskämpässä, kaikki lapset muuttaneet pois. Matkustelevat jne eli käyttävät kyllä rahaansa ihan omiin juttuihinsakin, mutta miksi tuollaisessa tilanteessa pitäisi väkisin olla antamatta lapselle omastaan, jos halua ja kykyä antaa kuitenkin löytyy? Kiitos heidän tukensa, minulla on nyt ihan kohtalaisesti rahaa säästössäkin tulevaisuuden asuntokauppoja varten, koska kaikkea ei ole tarvinnut käyttää välttämättömyyksiin.

Ei tietenkään pidä, mutta itse ainakin tukisin, jos se on mahdollista.

Autan, minkä pystyn. Tietenkään ei "tarvitse". En tiedä, mitä tällä sanamuodolla tässä haetaan. 

Poikani on perheellinen (yksi lapsi) ja miniäkin opiskelee vielä. Uskon, että tämä on arvokas satsaus tulevaisuuteen.  Ja vaikka näin ei olisikaan autan nykyhetkessä. Valitettavasti resurssini ovat hyvin rajalliset. 

Mutta ostan esim. lastentarvikkeita ja synttäreille vähän kalliimpia ehdottomasti tarpeellisia lahjoja. Olen myös joskus maksanut vuokran tms. laskuja. Poikani ja vaimonsa ovat yritteliäitä, reippaita ja toimeliaita ihmisiä. Näin mahdollista, että joka päivä ei tarvitse kärvistellä vaan voi joskus vaikka käydä kynttiläillalisella rakkaansa kanssa. 

Autan myös vauvan hoidossa aina tarvittaessa ja kun omilta menoiltani ehdin. Sekin on silkkaa säästöä heille. 

-se palstalla harvoin nähty ihana anoppi :)