Lue keskustelun säännöt.
Jatkaisitko tässä tilanteessa suhdetta?
09.09.2016 |
Mieheni oli ihastunut keväällä toiseen, nuorempaan naiseen. Ihastusta kesti n. kaksi kuukautta. Hän kertoi naiselle myös tunteistaan ja heillä oli paljon viestien vaihtelua yms. Mies ei missään kohtaa pettänyt fyysisesti, mutta itse koin tuon tilanteen pettämisenä. Omien sanojensa mukaan hän kertoi tunteensa, jotta pääsee tilanteesta paremmin yli. Itse en oikein usko, pitääkö asia paikkaansa.
Mies on katunut ja sanonut, että hänen tunteensa ovat menneet ohi ja ne liittyivät hänen elämänkriisiinsä. Mies on kuitenkin pitkin kevättä salaillut asioita ja valehdellut minulle (halunnut suojella minua ja olla loukkaamatta).
Minulle tämä ihastuminen nuorempaan naiseen oli kaiken kaikkiaan todella kova pala. Minulla on aina ollut suuria itsetunto-ogelmia ja olen kärsinyt myös syömishäiriöstä. Minua on kiusattu lapsuudessa ja nuoruudessa paljon varsinkin ulkonäöstäni, jossa ei oikeasti ole mitään vikaa, mutta lapsena satuin olemaan hieman pyöreä.
Tuo nuorempi nainen on minua paljon hoikempi ja hänellä on paljon kauniimmat kasvot kuin minulla, mielestäni. Olisi ollut helpompi hyväksyä, että mies ihastuu itseni ikäiseen, suunnilleen samantasoiseen naiseen kuin mitä itse olen. Mutta jotenkin kova pala tuo nuoruus ja kauneus, varsinkin näin kolmenkympin kriisin jälkeen.
Mies kyllä kovasti yrittää hokea, että minä olen kauniimpi ja seksikkäämpi ja muuta vastaavaa, mutta en voi uskoa mieheni sanoja.
Pelkän, että asia jää kummittelemaan mieleeni lopunelämäksi ja tulen olemaan katkera tässä suhteessa. Lähipiiri on sitä mieltä, että minun pitäisi antaa miehelle anteeksi. Mutta miten voisin päästä näistä tuntemuksista eroon? meillä on myös yhteisiä lapsia. Kun olen erossa miehestäni, minulla on jotenkin parempi fiilis..
Asiallisia vinkkejä, kiitos.
Kommentit (47)
Hitto, tekisi mieli antaa anteeksi, mutta pelottaa, että vatvon asiaa loppu elämäni. Pelottaa, että minusta tulee katkera muija, joka kyttää jatkuvasti miestään ja miettii, katseleeko hän muita naisia. argh
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni sanoi, että on tahdosta kiinni, haluanko jatkaa suhdettani. Mutta entä kaikki nämä tunteeni, mihin ne kaadan ja miten ne käsittelen?
ap
Vierailija kirjoitti:
Mieheni sanoi, että on tahdosta kiinni, haluanko jatkaa suhdettani. Mutta entä kaikki nämä tunteeni, mihin ne kaadan ja miten ne käsittelen?
ap
Terapeutille. Mielestäni kuulostat nyt jo aika katkeralta.
Pöh, sun kuuluukin saada olla katkera ja pettynyt!
Tahdosta on kiinni moni asia elämässä, siinä miehesi on oikeassa, mutta tahto ja tunteet eivät kulke aina samoja polkuja. Saattaa olla, että vaikka jatkaisittekin yhdessä, suhde ei ole enää ikinä samanlainen. Kestätkö sen tosiasian? Kestääkö mies sen, ettet välttämättä enää luota häneen ja hänen tunteisiinsa? Miten tämä vaikuttaa perheenne dynamiikkaan? Paljon pohdittavaa. Itselläkin itsetunto-ongelmia ja tiedän, että melko mahdotonta olisi jatkaa, vaikka olisi tahtoakin.
Jaksamista ja päätokset on hyviä, kaikenlaiset sellaiset.
Alan kallistumaan eroon... tai alitajuisesti olen kallistunut siihen jo pitkään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksiantaminen ja katkeruus ei oikein viihdy yhdessä. Anteeksiantaminen vapauttaa kantamasta katkeruutta. Anteeksiantaminen ei ole sama asia kuin hyväksyminen tai unohtaminen. Anteeksiantaminen tarkoittaa, että antaa anteeksi toiselle ihmiselle tämän tekemän vääryyden, lakkaa syyttämästä.
Näistä mikään väite ei pidä paikkaansa, koska olen nähnyt viestejä ja muutenkin, tiedän sisimmässäni ettei mieheni ole mua pettänyt fyysisesti. Mutta henkisesti on ja se on kova kolaus.
ap