Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jollain muulla ura ottanut takapakkia?
09.09.2016 |
Tuntuu, että kaikki opiskelukaverit ja vanhat työkaverit menevät urallaan vain eteenpäin.
Ne kaikkein tavallisimmatkin etenevät vaativimpiin tehtäviin.
Mulle kävi taas niin,että lupaavasti oman ahkeruuden ansisosta edennyt ura tyssäsi esimieheen,joka ei pitänyt minusta. Ensin pari vuotta kärvistelyä hanttihommissa, ja sitten irtisanottiin tuotannollisista ja taloudellisista syistä.
Sain nopeasti uuden työpaikan. Mutta koska alani työpaikkoja on vähän tarjolla, jouduin ottamaan tehtävän, joka on titteliltään pieni askel taaksepäin? Palkassa en onneksi joutunut tinkimään iuin satasen, eli sama se. Teinköhän virheen? Olisiko pitänyt jaksaa olla työttömänä vielä hetki ja pelata riskillä? Ajattelin,että äitiysloman jälkeen taas nopeasti työhön kiinni. En ollut valmis ottamaan riskiä, että 1,5 vuoden kotonaolon jälkeen haen vielä 6-12 kk sitä unelmien duunia, ja sittten tajuan tyytyä tähän,mitä nyt otin vastaan. Tunnen ihan ammattimaisia ihmisiä,jotka ovat hyvistä duuneista työttömäksi jäätyeen olleet vuodenkin hakemassa uutta paikkaa. Itse en ollut siihen valmis, koska halu töihin oli niin suuri, ja lapsillekin saatu loistava hoitopaikka.
Tiedän, että rahkeita olisi vaativimpiinkin hommiin. Mutta alani työpaikkoja on viimeisen parin kk aikana ollut avoimena yhden käden sormilla laskettu määrä. Ja tämäkin työ voi olla ihan kivaa, ainakin siinä oppii enemmän kuin vanhassa duunissa olisin oppinut. Mutta se harmittaa, jos tässä nyt sitten meni mahdollisuudet kehittyä eteenpäin. Olen näet pian nelikymppinen, eli tästä vissiin on suunta vain alaspäin..
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Voit sinä vieläkin unelmaduunia hakea. parempi mahdollisuus sinulla on saada se nyt kun olet jo töissä kuin työttömänä.
Niin, näin ajattelin. En halunnut liian pitkää aukkoa työelämään. En pelkästään CV:tä ja työnhakua ajatellen, vaan siksi, että minun alani kehittyy kovaa vauhtia. Jo reilun vuoden äitiysloman jälkeen tuntui, että pidemmästä poissaolosta oma ammattitaito kärsii.
Yritän uskotella itselleni,että ei se horisontaalinen eteneminen aina ole tärkeintä, vaan vertikaalinen.
Mutta olishan se tietysti ollut toista irtisanottuna löytää entistä "hienompi" duuni ja näyttää vanhalle firmalle pitkää nenää. Lapsellista joo, mutta itsetunto on tuosta irtisanomistempusta johtuen aika paskana nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on ottanut takapakkia. Ala katosia alta. Työttimiä työnhakijoita todella paljon enemmän kuin osaamaani työtä on edellee tarjolla. Nöyrästi eteenpäin ja tuntisiivoojaksi. Ja ei - en häpeä työtäni. Toivoisin vain että palkka olisi korkeampi.
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaat?
Miehen työn puolesta ei onnistu. Enkä itsekään ole innostunut, sillä haluan olla Suomessa koska äitini on vakavasti sairas.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on ottanut takapakkia. Ala katosia alta. Työttimiä työnhakijoita todella paljon enemmän kuin osaamaani työtä on edellee tarjolla. Nöyrästi eteenpäin ja tuntisiivoojaksi. Ja ei - en häpeä työtäni. Toivoisin vain että palkka olisi korkeampi.
Mistä alasta on kyse?
Oma alani on vähän sellainen 25-35-vuotiaiden naimattomien hipstereiden ala.
Nelikymppinen kahden lapsen äiti on ihan tantta ja pihalla viimeisimmästä kehityksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammattilliittoni järjesti kursseja esimiestehtäviin pyrkiville. Itse en hakeutunut kylläkään niihin hommiin, mutta 1,5 vuotta olin esimieheni pyynnöstä "johtajana". Jälkeenpäin täytyy sanoa, että ennemmin duunarina. Ammattiylpeys täytyy säilyttää :)
Alue: Aihe vapaa
Voit sinä vieläkin unelmaduunia hakea. parempi mahdollisuus sinulla on saada se nyt kun olet jo töissä kuin työttömänä.