Useammin kuin kerran kihloissa / naimisissa olleet, tunnetteko häpeää?

Minä nimittäin tunnen. Tai siis, olen ollut kihloissa kaksi kertaa ja naimisissa kerran (siis kahteen eri mieheen sitoutunut), ja se tuntuu liian paljolta nyt, kun avioero on astunut voimaan. Ensimmäisen kerran menin kihloihin turhan nuorena, ja ero tuli, kun kasvoimme ihan eri suuntiin. Seuraavaksi kihlauduin 25-vuotiaana, naimisiin menimme 27-vuotiaina, ja nyt olemme eronneet. Ero ei tullut minun aloitteestani, vaan mies petti ja jätti. Onneksi ei sentään lapsia ole hänen kanssaan.

Alan nyt toipua erosta, ja saanut lisää uskoa tulevaisuuteen. Uskon, että voin vielä löytää jonkun, joka on rakkauteni arvoinen.

Mutta tuon toivon mukana on myös tullut voimakas häpeä. Miten kehtaisin enää kihlautua tai mennä naimisiin, kun taustalla on jo kaksi epäonnistumista? Tämä surettaa minua paljon, sillä haluaisin vielä uskoa, että elämä on edessäpäin ja voin vielä löytää kestävän rakkauden.

Tunnetteko te muut häpeää, jos takana on ero / eroja? En osaa arvioida objektiivisesti, olenko vain yliherkkä, vai onko häpeään oikeasti syytä.