Kerrotteko omalle puolisolle, jos tapaatte jonkun koskettavan ihmisen?

Joo samanlainen tapaus. Olin masentunut ja en uskaltanut eikä ollut voimia rakastua tähän ihanaan naiseen. Nyt olen parantanut masennukseni ja joka päivä mietin tätä naista ja kadun, että en ottanut vastaan hänen rakkautta. Hän myös ymmärsi minua ja minä häntä, meillä oli yhteys, jota en ole löytänyt kenenkään muun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mietityttää vanha tuttavuus, jonka jätin, kun meidän jutusta ei tullut mitään. Hän halusi olla kaveri, minä olin ihastunut. Tuli sitten itselleni tunne, että minun oli pakko irrottautua, että pääsin omassa elämässä eteenpäin. Nyt olen perheellinen. On tullut ikävä tuota vanhaa tuttavuutta ja mietin, jos ottaisin yhteyttä. Toisaalta en uskalla etsiä häntä käsiini, kun tulee sellainen olo, että pitäisi puolisolle hänestä kertoa. Oli jotenkin sellainen ihminen joka ymmärsi ja jota ymmärsin henkisesti. En tiedä mitä pelkään. Ja harmittaa omassa elämässä hannailu.

Onko kellä vastaavaa tai mielipiteitä?

Miksi ihmeessä ottaisit häneen yhteyttä jos kerran olet jo uudessa suhteessa? Ensin ero jos meinaat tuollaista.

Pelkäätkö sitä, että ihastut uudelleen vai pelkäätkö puolison mustasukkaisuutta? Ja olisiko siihen aihetta? Pystyisitkö nyt olemaan kaveri?

Siinä on omat mutkansa. Ja haluaako se vanha tuttu olla yhteydessä, jos olet ollut se joka jätti?

Ihan sen takia ottaisin yhteyttä, että on ikävä ja koen, että voisin nyt osata olla kaveri.

Niin, en tiedä onko mitään järkeä. Eroa en sen takia ottaisi, että tapaisin vanhan tutun. Eihän hän ollut minusta kiinnostunut kumppanina vaan ystävänä. Ja nyt voisin olla edes tuttu. Silloin en voinut, koska olisin jäänyt jumiin, enkä olisi päässyt omassa elämässäni eteenpäin. Tiesin haluavani hyvän kumppanin.

En suosittelisi tieten tahtoen etsimään tätä vanhaa tuttua käsiisi, en näe siitä seuraavan mitään hyvää. Tai jos haluat ottaa, niin kerrot ensin puolisollesi ja näette vaikka kaikki yhdessä. Kuulostaa jotenkin pettämisen alulta muuten, että salaa otat yhteyttä vanhaan tuttavaasi ja hän on juuri se, joka on erityisen hyvin sinua ymmärtänyt. Eikö nykyinen puolisosi ymmärrä? Et voi ratkaista ongelmiasi kääntymällä suhteesta poispäin.

Vierailija kirjoitti:

En suosittelisi tieten tahtoen etsimään tätä vanhaa tuttua käsiisi, en näe siitä seuraavan mitään hyvää. Tai jos haluat ottaa, niin kerrot ensin puolisollesi ja näette vaikka kaikki yhdessä. Kuulostaa jotenkin pettämisen alulta muuten, että salaa otat yhteyttä vanhaan tuttavaasi ja hän on juuri se, joka on erityisen hyvin sinua ymmärtänyt. Eikö nykyinen puolisosi ymmärrä? Et voi ratkaista ongelmiasi kääntymällä suhteesta poispäin.

Ymmärtää puoliso minua ja on paras puoliso minulle. Ehkä kaipaan siinä vanhassa tutussa edesmennyttä sisarustani. Hänkin oli myös kokenut läheisten poismenoja.

Jos puolisolle kertoo, niin se tuntuu niin suurelta jutulta. Mutta olet varmaan oikeassa...tuntuu kyllä, että en vain osaa puhua tuollaisista puolisolle. Alussa oli sitä mustasukkaisuutta ja asiat jäi juttelematta. Ai, että sanon vaan, että olisi kiva nähdä se vanha tuttu, jota jostain syystä kaipaan. En tiedä olisiko se loukkaavaa. Itse en ehkä pystyisi lähtemään mukaan, jos oma puoliso pyytäisi. Sen verran on huono itsetunto ja epävarma.

Tämä on jotenkin solmu mielessäni.

Kuuntele sydäntäsi ja ota yhteyttä häneen jos sitä haluat, muuten kadut koko loppuelämäsi. Jos sulla ei ole lapsia vielä nykyisen puolison kanssa niin ei ole mitään mitä ei voi muuttaa vielä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sen takia ottaisin yhteyttä, että on ikävä ja koen, että voisin nyt osata olla kaveri.

Niin, en tiedä onko mitään järkeä. Eroa en sen takia ottaisi, että tapaisin vanhan tutun. Eihän hän ollut minusta kiinnostunut kumppanina vaan ystävänä. Ja nyt voisin olla edes tuttu. Silloin en voinut, koska olisin jäänyt jumiin, enkä olisi päässyt omassa elämässäni eteenpäin. Tiesin haluavani hyvän kumppanin.

Olet ollut kyseiseen ihmiseen ihastunut ja mitä ilmeisimmin olet vieläkin. Kyllähän tuollainen vehkeily on jo pettämistä jollain tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suosittelisi tieten tahtoen etsimään tätä vanhaa tuttua käsiisi, en näe siitä seuraavan mitään hyvää. Tai jos haluat ottaa, niin kerrot ensin puolisollesi ja näette vaikka kaikki yhdessä. Kuulostaa jotenkin pettämisen alulta muuten, että salaa otat yhteyttä vanhaan tuttavaasi ja hän on juuri se, joka on erityisen hyvin sinua ymmärtänyt. Eikö nykyinen puolisosi ymmärrä? Et voi ratkaista ongelmiasi kääntymällä suhteesta poispäin.

Ymmärtää puoliso minua ja on paras puoliso minulle. Ehkä kaipaan siinä vanhassa tutussa edesmennyttä sisarustani. Hänkin oli myös kokenut läheisten poismenoja.

Jos puolisolle kertoo, niin se tuntuu niin suurelta jutulta. Mutta olet varmaan oikeassa...tuntuu kyllä, että en vain osaa puhua tuollaisista puolisolle. Alussa oli sitä mustasukkaisuutta ja asiat jäi juttelematta. Ai, että sanon vaan, että olisi kiva nähdä se vanha tuttu, jota jostain syystä kaipaan. En tiedä olisiko se loukkaavaa. Itse en ehkä pystyisi lähtemään mukaan, jos oma puoliso pyytäisi. Sen verran on huono itsetunto ja epävarma.

Tämä on jotenkin solmu mielessäni.

Tuo on solmu, jonka voitte ratkaista pariskuntana puolisosi kanssa. Jos oma puolisoni kertoisi rehellisesti, että menneisyydessä oli ystävä, jonka kanssa pystyi jakamaan ajatuksia erityisesti läheisten menetyksissä ja nyt tätä henkilöä on alkanut kaipaamaan ja ehdottaisi, että halutessani voisimme tavata jopa yhdessä, niin en epäilisi hetkeäkään etteikö asia olisi minulle ok. Enkä ehkä edes menisi tapaamiseen, koska tuskinpa se toinen henkilö haluaisi puhua menetyksistään minun kanssani. Kertomalla puolisollesi pidät hänet kuitenkin ajan tasalla asioista ja samalla sitoutat itsesi siihen, että ajatuksesi pysyy kasassa, etkä yksin salatapaamista suunnitellessasi ala fiilistelemään vanhoilla ihastuksen tunteilla.