Lue keskustelun säännöt.
Harkinnassa pienen koiran hankinta - kertokaa omistanne!
08.09.2016 |
Harkitsen vakavasti koiran hankkimista. Sen tulisi olla pieni, koska minun täytyisi välillä matkustaa sen kanssa lentokoneella, jolloin sen ja kantokopan yhteispainon tulisi olla maksimissaan 8kg.
Lisäksi koiran tulisi olla energialtaan matalaa tai keskitasoa; tämä toki riippuu paljolti myös yksilöstä, ei välttämättä pelkästään rodusta. Kävisin koiran kanssa ulkona 30 minuuttia aamuisin, 30-60 minuuttia iltapäivällä ja 30-60 minuuttia illalla. Osa lenkistä kävellen, osa juosten. Lisäksi toki esimerkiksi palloleikkejä, ruoan etsintää, temppuja tai agility-tyyppistä, riippuen siitä mistä koira itse innostuisi.
Olen jämäkkä ja rauhallinen luonne, ja suhtaudun koiraan samalla tavalla. Koira saa tulla sohvalle ja syliin, mutta minun sääntöjeni mukaisesti. Eli pientäkään koiraa en kohtelisi pehmoleluna, jota vain kanniskellaan ympäriinsä ja jonka jokaista inahdustakin palvellaan. Se olisi minulle kaveri ja perheenjäsen, jonka kanssa jakaa elämää, harrastaa ja oppia uutta.
Kertoisitteko siis omista pienistä koiristanne :)? Minkä rotuisia (tai mitä sekoituksia), kokoisia, luonteisia ovat? Jaksavatko lenkkeillä vai ovatko sohvaperunoita? Mitä ongelmia pienten koirienne kanssa on ollut? Ainut ulkonäköön kohdistuva toive minulla on, että koira ei olisi lyttykuonoinen (mopsi jne), muuten en ajattele sitä ensimmäisenä kriteerinä.
Kiitos jo etukäteen vastauksista :).
Kommentit (40)
No tota, pieni koira (alle 6 kg) ei välttämättä jaksa sun juoksulenkkejä. Mutta mahd.rotuja on sitte muutamia. Alle 8 kg koirarodut ovat suurimmaksi osin pieniä sylikoiria. Sellainen mikä jaksaisi ehkä lenkkeilyä voisi olla jackrussellinterrieri. Painaa sen 5-8kg, narttu voisi olla kevyempi.
Google voi olla kaveri tässä. Meillä on tiibetinspanielimix 5 kg, enemmänkin sylikoira ei juoksulenkkikamu. Pienten jalat ei kestä kovin hyvin pitkiä matkoja, sekarotuinen voisi olla myös ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäyräkoirat on käteviä. Hiljasia (yleensä) ja mukavia otuksia. Toki aina koirasta riippuvaista, mutta melko laiskojakin tuppaa olemaan. Toisaalta jaksavat kuitenkin lenkkeillä. Tämä siis oma kokemus. Älä missään nimessä ota mitään terrieriä, jos ekasta omasta koirasta kyse. Luupäitä!
Kaikista roduista suosittelisin noutajaa ensikoiraksi, jos ihan kaverin haluaa. Ei kannata lähteä turhan kunnianhimoiselle linjalle rotua miettiessä. Noutajat ovat vaivattomia, tottelevaisia ja ihan parhaita kavereita. Tämä siis vain oma mielipide!
Itsellä kokemus pohjaa noutajista, seisojista, mäyräkoirasta ja muutamasta terrieristä.
Meillä on chihuahua. Voin kertoa omastani ja omista chihukokemuksista, jonkun muun chihu voi olla täysin erilainen.
Ovat tosi aktiivisia, jos omistajakin on. Pitkätkään lenkit ei ole ongelma etenkin jos koira saa liikkua vapaana "omalla tahdillaan". Mutta siitä en ole varma saako niitä juoksuttaa, niiden fysiikka ei kuitenkaan kestä mitä tahansa.
Tykkäävät nukkua omistajan peiton alla ja olla muutenkin vieressä, koska ovat kylmänarkoja ja nauttivat lämmöstä paljon.
Ei automaattisesti helpoin koulutettava, ovat kyllä teräviä ja oppivat nopeasti asioita - jos tahtovat. Mutta eivät ole kovin miellyttämisenhaluisia, eli koulutus voi olla vaikeaa ellet löydä jotain koiralle erityisen mieluisaa palkintoa. Meillä esim. tottelevaisuuskoulutukset alkoi sujua vasta kastroinnin jälkeen, kun koira muuttui persoksi herkuille, joiden eteen se tekee nykyään mitä tahansa. Ennen kastrointia se oli todella kranttu, eikä sitä mitkään herkut palkkana kiinnostanut / toiminut motivaattorina.
Matkustamista ajatellen chihu lienee parhaimpia rotuja kokonsa ja luonteensa vuoksi. Kun ne usein todella vieläpä TYKKÄÄ matkata siellä omassa kantolaukussaan ja mennä omistajan kanssa minne tahansa. Monet muut koirat taas inhoaa matkustuslaukkuja.
Ja siis sitten täytyy sanoa että esim. pukemista meidän chihu vihaa. Eli ne ei todellakaan ole mitään puettavia nukkeja/ omistajan asusteita. Vaan eläviä eläimiä.
3 kirjoittaja lisää. Luin uudestaan aloituksen. Kuoppaa koiran hankinta idea. Koiran paino siis saisi olla n.6kg, sen pitäisi olla laiska, mutta silti pystyä juoksemaan? Ööööö... Et voi pistää eläimelle tuommoisia kriteereitä. Et voi tietää minkälainen tapaus koirasi tulee olemaan, jos sinulla on tarkat kriteerit ja koira ei niihin sopisikaan...Mitäs sitten? Lentäminen on koirille stressaavaa ja voi olla ettei koirasi ikinä siihen tottuisi. Oksentelisi ja tärisisi kantokopassaan? Eijjei, ota koira kun voit itse joustaa ja tiedät ettei koira joudu kiertoon, jos se ei olekkaan kriteerejesi sisällä.
Vierailija kirjoitti:
3 kirjoittaja lisää. Luin uudestaan aloituksen. Kuoppaa koiran hankinta idea. Koiran paino siis saisi olla n.6kg, sen pitäisi olla laiska, mutta silti pystyä juoksemaan? Ööööö... Et voi pistää eläimelle tuommoisia kriteereitä. Et voi tietää minkälainen tapaus koirasi tulee olemaan, jos sinulla on tarkat kriteerit ja koira ei niihin sopisikaan...Mitäs sitten? Lentäminen on koirille stressaavaa ja voi olla ettei koirasi ikinä siihen tottuisi. Oksentelisi ja tärisisi kantokopassaan? Eijjei, ota koira kun voit itse joustaa ja tiedät ettei koira joudu kiertoon, jos se ei olekkaan kriteerejesi sisällä.
Kiitos vastauksestani, mutta luetaanpa tekstiäni uudestaan. Se, että toivoisin koiran olevan matalaa/keskitasoa energialtaan ei tarkoita laiskaa. Se tarkoittaa sitä, että koira on luonnostaan suurimman osan ajasta tyytyväisessä olotilassa; ei ole yli-innostunut, dominoiva ikiliikkuja. Näitä on jokaisessa rodussa, ihan yksilöittäin, mutta lähtökohtaisesti suuri työ/metsästyskoira on sellainen, jonka viettejä en pysty tällä hetkellä kaupungissa tyydyttämään.
Huomaa, että puhuin lenkeistä osin kävellen, osin juosten. Tämä voi tarkoittaa vaikkapa että 30 minuutin aamulenkistä 10 minuuttia hölkkäillään, jotta koira saa purkaa energiaansa ja toivottavasti lepäilee kun olen töissä. Tietenkään en lähtisi chihuahuan kanssa maratonille, enhän siihen pysty itsekään. Siksi juuri kyselen ihmisten omista koirista, niistä yksilöistä, joista google ei voi kertoa.
Koira tottuu hyvällä kasvatuksella ja johtajuudella mihin tahansa elämän osa-alueeseen, myös matkustamiseen. Enkä myöskään kertonut, kuinka usein lentäisin. Mutta jos jostain syystä lentäminen tuottaisi ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, tietenkin hoitaisin asian muuten. Mistä ihmeestä päättelet, että laittaisin koiran kiertoon?
Koira ei olisi ensimmäinen koirani, vain ensimmäinen pieni koirani. Koiraa harkitsevia aina vannotetaan tekemään taustatyö kunnolla ja miettimään tarkkaan, mitä koiralta haluaa ja mitä sille voin antaa. Totta kai elämä tuo tullessaan yllätyksiä, ja joustoa löytyy, mutta hyvällä suunnittelulla pääsee jo pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäyräkoirat on käteviä. Hiljasia (yleensä) ja mukavia otuksia. Toki aina koirasta riippuvaista, mutta melko laiskojakin tuppaa olemaan. Toisaalta jaksavat kuitenkin lenkkeillä. Tämä siis oma kokemus. Älä missään nimessä ota mitään terrieriä, jos ekasta omasta koirasta kyse. Luupäitä!
Kaikista roduista suosittelisin noutajaa ensikoiraksi, jos ihan kaverin haluaa. Ei kannata lähteä turhan kunnianhimoiselle linjalle rotua miettiessä. Noutajat ovat vaivattomia, tottelevaisia ja ihan parhaita kavereita. Tämä siis vain oma mielipide!
Itsellä kokemus pohjaa noutajista, seisojista, mäyräkoirasta ja muutamasta terrieristä.
Minulla on ollut jo terrierejä, mutta keskikokoisia. Noutajat ovat ihania, mutta liian isoja tällä hetkellä. Mäyräkoira kyllä kiinnostaisi, selvitän lisää niistä :).
Vierailija kirjoitti:
Meillä on chihuahua. Voin kertoa omastani ja omista chihukokemuksista, jonkun muun chihu voi olla täysin erilainen.
Ovat tosi aktiivisia, jos omistajakin on. Pitkätkään lenkit ei ole ongelma etenkin jos koira saa liikkua vapaana "omalla tahdillaan". Mutta siitä en ole varma saako niitä juoksuttaa, niiden fysiikka ei kuitenkaan kestä mitä tahansa.
Tykkäävät nukkua omistajan peiton alla ja olla muutenkin vieressä, koska ovat kylmänarkoja ja nauttivat lämmöstä paljon.
Ei automaattisesti helpoin koulutettava, ovat kyllä teräviä ja oppivat nopeasti asioita - jos tahtovat. Mutta eivät ole kovin miellyttämisenhaluisia, eli koulutus voi olla vaikeaa ellet löydä jotain koiralle erityisen mieluisaa palkintoa. Meillä esim. tottelevaisuuskoulutukset alkoi sujua vasta kastroinnin jälkeen, kun koira muuttui persoksi herkuille, joiden eteen se tekee nykyään mitä tahansa. Ennen kastrointia se oli todella kranttu, eikä sitä mitkään herkut palkkana kiinnostanut / toiminut motivaattorina.
Matkustamista ajatellen chihu lienee parhaimpia rotuja kokonsa ja luonteensa vuoksi. Kun ne usein todella vieläpä TYKKÄÄ matkata siellä omassa kantolaukussaan ja mennä omistajan kanssa minne tahansa. Monet muut koirat taas inhoaa matkustuslaukkuja.
Ja siis sitten täytyy sanoa että esim. pukemista meidän chihu vihaa. Eli ne ei todellakaan ole mitään puettavia nukkeja/ omistajan asusteita. Vaan eläviä eläimiä.
Kiitos vastauksesta, juuri näitä henkkoht kokemuksia kaipaankin, kun googlella löytyvä rotutieto harvemmin kertoo juuri yksilöistä. Pitkäkarvainen chihuahua miellyttää kyllä kovasti myös ulkonäöltään, urokset kai tuppaavat olemaan vähän suurempia? Liikunta totta kai koiran mukaan, kyllähän niilläkin se kunto kasvaa ajan myötä, ja koirasta sitten riippuu mistä se tykkää. Voin minä yksinkin juosta, niinhän teen nytkin :).
Nimenomaan mukana kulkevaa kaveria toivon, asun maassa, jossa koirat saavat tulla mihin vain, myös ravintoloihin, liikennevälineisiin, ostareille jne. ilman mitään sen kummempia lupia. Ja paljon näkee tyytyväisiä chihuja joko laukuissaan tai vapaana. Mutta paljon myös niitä räkyttäjiä, joita ei ole lainkaan kasvatettu...
Pentuja on täällä todella paljon saatavilla ja niiden hinnat pyörivät noin 200 eurossa, vähän tietysti mietityttää että onko sitä pennuttamista sitten mietitty ollenkaan... Mutta toki jos ostaa rekisteröidyn pennun, niin kyllähän täälläkin on kennelliitto joka hommaa valvoo.
Haluaisin ehdottomasti nähdä myös vanhemmat ja olosuhteet, joissa pentu ensimmäiset viikkonsa viettää, sekä tarkkailla pentujen energiatasoa. Varmasti löytyisi sopiva kaveri, kun vaan osuisi Se Oikea kohdalle ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen Coton de Tulearia. Todella älykäs rotu, sopii kaikkeen mainitsemaasi ja on helppohoitoinen. Ei vaadi trimmaamista, mutta kampaa ja harjaa silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
No tota, pieni koira (alle 6 kg) ei välttämättä jaksa sun juoksulenkkejä. Mutta mahd.rotuja on sitte muutamia. Alle 8 kg koirarodut ovat suurimmaksi osin pieniä sylikoiria. Sellainen mikä jaksaisi ehkä lenkkeilyä voisi olla jackrussellinterrieri. Painaa sen 5-8kg, narttu voisi olla kevyempi.
Google voi olla kaveri tässä. Meillä on tiibetinspanielimix 5 kg, enemmänkin sylikoira ei juoksulenkkikamu. Pienten jalat ei kestä kovin hyvin pitkiä matkoja, sekarotuinen voisi olla myös ratkaisu.
Kiitos vastauksesta :). Juu sekarotuista olen miettinyt myös. Täällä on paljon ihan pentujakin, jotka kaipaavat adoptioperhettään. Tietenkin siinä piilee aina pieni yllätysmomentti koon suhteen, mutta ei se todellakaan olisi maailmanloppu jos tuosta painorajasta yli mennään. Sitten vain järjestetään asiat eri tavalla :).
Russelit ovat kyllä ihan loistavia tapauksia ja todella kauniitakin (vaikka ei koiraa sen perusteella valitakaan), ja itse asiassa juurikin russelien tyyppisiä sekarotuisia täällä näkee paljon. Ja tosiaan juoksulenkit tehdään koiran mukaan joko yksin tai kaksin, pointtina oli että tuo on liikunnan maksimimäärä, enempää en pysty tällä hetkellä tarjoamaan. Vähempi onnistuu tietenkin aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen Coton de Tulearia. Todella älykäs rotu, sopii kaikkeen mainitsemaasi ja on helppohoitoinen. Ei vaadi trimmaamista, mutta kampaa ja harjaa silloin tällöin.
Totta, tämän olin ihan unohtanut! Turkki on kaunis, ja voihan sitä halutessaan vaikka lyhentääkin. Kiitos, otan ehdottomasti selvää tästä rodusta :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on pari rescue-koiraa, yksi niistä on bich-poo, eli pienen villakoiran ja bichon frisen sekoitus. Se painaa noin 5 kg, tykkää lähteä mun mukaan joka paikkaan - lenkille, shoppailemaan, sohvalle katsomaan telkkaria. Tykkää olla autossa, jaksaa hyvin puolen tunnin lenkin ja on erittäin sosiaalinen. Tosi helppo luonne ja sopivan kokoinen mulle. Ei lähde karvaa, mutta turkki pitää trimmata neljän-kuuden viikon välein. Ei ole ollut mitään ongelmia. Voisin ottaa vaikka toisen samanlaisen. :)
Muista pienistä roduista sun kriteerit ehkä täyttäviä voisi olla Yorkshiren terrieri. Mulla ei ole ollut sellaista, mutta ehkäpä joku toinen osaa kertoa omastaan.
Mulla on kanssa chihuahua, vuoden vanha. Se on kyllä varsinainen aarre, en ole kertaakaan vuoden aikana tuskaillut että "miksi meninkään ottamaan sen".
Koirani olen kouluttanut niinkuin isommatkin edeltäjänsä, se ei hauku, se kulkee nätisti hihnassa, eikä perseile muutenkaan.
Lenkkikaverina se on verraton, juoksen sen kanssa n. 3x/vko 7-15km lenkkejä.
Äärimmäisen älykäs se on, kävin sen kanssa nosework-kurssin, se rakastaa sitä ja siitä tuli meille pysyvä harrastus. Aikeena on aloittaa myös agility.
Koulutettavuus oli helppoa, todella älykäs koira.
Talvella laitan sille tosi isoilla pakkasilla +20 villapuvun ja tossut jalkaan, muuten se ei sen kummempia vaadi.
Itselläni on pitkäkarvainen chihu, turkki ei vaadi sen kummempaa hoitoa, pesen ja harjaan sen päivää ennen näyttelyjä, eli todella harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on pari rescue-koiraa, yksi niistä on bich-poo, eli pienen villakoiran ja bichon frisen sekoitus. Se painaa noin 5 kg, tykkää lähteä mun mukaan joka paikkaan - lenkille, shoppailemaan, sohvalle katsomaan telkkaria. Tykkää olla autossa, jaksaa hyvin puolen tunnin lenkin ja on erittäin sosiaalinen. Tosi helppo luonne ja sopivan kokoinen mulle. Ei lähde karvaa, mutta turkki pitää trimmata neljän-kuuden viikon välein. Ei ole ollut mitään ongelmia. Voisin ottaa vaikka toisen samanlaisen. :)
Muista pienistä roduista sun kriteerit ehkä täyttäviä voisi olla Yorkshiren terrieri. Mulla ei ole ollut sellaista, mutta ehkäpä joku toinen osaa kertoa omastaan.
Kuulostaa aivan ihanalta kaverilta :). Kääpiövillakoira on ehdottomasti vaihtoehto ja sopisi vaikka juuri agilityn tyyppiseen harrastamiseen. Täälläpäin vain harvinainen rotu, eli pentujen löytäminen olisi todellinen onnenpotku. Mutta tosiaan, mistä sitä tietää vaikka tuollainen juuri täydellinen mix sattuisi kohdalle :).
Mulla on havannan koira. Todella seurallinen ja leikkisä vaikka on jo 6-vuotias. Vien lenkille sitä suunnilleen sen verran mitä aloitusviestisssäsi kuvailit olevasi valmis viemään ja hyvin tuntuu koira jaksavan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kanssa chihuahua, vuoden vanha. Se on kyllä varsinainen aarre, en ole kertaakaan vuoden aikana tuskaillut että "miksi meninkään ottamaan sen".
Koirani olen kouluttanut niinkuin isommatkin edeltäjänsä, se ei hauku, se kulkee nätisti hihnassa, eikä perseile muutenkaan.
Lenkkikaverina se on verraton, juoksen sen kanssa n. 3x/vko 7-15km lenkkejä.
Äärimmäisen älykäs se on, kävin sen kanssa nosework-kurssin, se rakastaa sitä ja siitä tuli meille pysyvä harrastus. Aikeena on aloittaa myös agility.
Koulutettavuus oli helppoa, todella älykäs koira.
Talvella laitan sille tosi isoilla pakkasilla +20 villapuvun ja tossut jalkaan, muuten se ei sen kummempia vaadi.
Itselläni on pitkäkarvainen chihu, turkki ei vaadi sen kummempaa hoitoa, pesen ja harjaan sen päivää ennen näyttelyjä, eli todella harvoin.
Juu, en todellakaan usko, että chihuahuat ovat luonnostaan jotenkin pahempiluontoisia kuin muutkaan koirat. Paapomalla ja ylisuojelemalla niistä saadaan niitä pieniä pirttihirmuja. Omat terrierini aikanaan koulutin hiljaisiksi ja muutenkin ihmisten sääntöjä kunnioittaviksi, ja koira se pienikin koira on.
Asuinmaassani ei lämpötila juuri mene nollan alapuolelle, ehkä kerran vuodessa -5, eikä silloin tämä ihminenkään halua turhaan ulkona seisoskella :).
Kiitos siis vastauksesta, yritän päästä tapamaan vaikka jonkun kasvattajan chihuja, jotta saisin niihin vähän tuntumaa.
Meillä kolme pitkäkarvasta chihua: mummo 13v, hänen lapsi 6v ja nyt tuli 12viikkoinen lapsenlapsi (mummolla tuli muutamat pentueet ja nyt yksi myytyjen pentueiden pentu sai pentuja :D )
Mummoa koulutettiin paljon silloin ku se saatiin. Oppi sisäsiistiksi nopeasti ja ainoa haukkumisen kohde on kissamainokset telkkarissa. Jaksanu aina pitkiäkin lenkkejä, mutta nyt vanhempana tuppaa olemaan "joka puskan haistelija" eli lenkit vähän hidastuneet/lyhentyneet. Isä ja äiti menehtynyt sydänsairauteen 12v, mutta meijän mummolla ei ole todettu vielä mitään. Ei oikein viihdy sylissä päivällä, mutta yöt tykkää nukkua vieressä. On kyllä vähän hienohelma, sillä sateella ei viihdy ulkona ollenkaan. Pikapissat puskaan ja vetää itteensä ovea kohti. Tai talvella villapaita. Ei onnistu ja inhoaa ylikaiken.
Keskimmäinen on itsepäisempi, mutta osaa muutamat peruskäskyt. Myös kissamainokset ärsyttää ja lenkillä pitäisi mennä nopeesti eikä pysähdellä koko ajan. Koen, että koulutuksessa olisi voinu olla ehkä vähän tiukempi. Viihtyy omissa oloissaan omien lelujen kanssa eikä oikeen tykkää muista koirista. Pennun hyväksy 3vk jälkeen laumaan ja hyväksyy pikkuhiljaa ettei ole se vauva enää.
No vauva on ainoa poika ja pojat on poikia. Unohdin pentuvaiheen raadollisuuden, sillä keskimmäinen oli rauhallisempi siihen asti, että täytti 2. Haluaa järsiä kaikkea, mutta oli jo onneks paperisiisti kun muutti meille. Kerran kaks tainnu käydä vahinko. Hihnaan oppi heti, toista se oli kakkosen kanssa.. koulutuksesta ei tule vielä mitään sillä juusto ja namit saa adhd-hepulit eikä jaksa keskittyy.
Chihuista on nyt siis 13v kokemus ja äidilläni on sukupuusta muutama asukki. Kaikki on erilaisia; on lyhytkarvanen "kassikokonen", mummo on 5kg ja melkeen perhoskoiran kokonen, pari pitkäselkäistä ja keskipitkää karvanlaatua, osa herkemmin haukkuu ja osa ei. Tutulta kasvattajalta ostettiin pentu 13v sitten enkä ole katunut. Menneisyyden pentueet on ollu kuin kindermunia, sillä kaikki on erilaisia. Eikä olla harrastettu jalostusta "chihumuottiin" mitä saattaa olla (pentutehtailijoilta) saatavilla...
Silkkiterrieri 3-6kg
Kleinspitz 3-5kg
Papillon 3-6kg
Italianvinttikoira n. 5kg
Siinä muutama rotuidea. Aika erilaisia keskenään, mutta kokoluokaltaan pitäisi pysyä kantokopan kanssa max. 8kg ja kaikilla on olemassa jonkinmoinen kuono, ei lyttynaamoja. Kolme ensimmäistä on tietääkseni hyvinkin fiksuja rotuja ja on mm. tokotuloksia. Italialaisilla kai jonkin verran riesaa sisäsiisteyden opettelussa.
Amerikankääpiökettuterrieri olisi myös mukava rotuvaihtoehto, mutta toistaiseksi melko tuntematon.
Lisään eli meijän chihut ei mene näyttelymuottiin ja joku hifistelijä voisi sanoa niitä epäaidoiksi ja vääriksi.
Mummo kävi näyttelyssä pentuna kerran, mutta tuomio tuli: "pää liian iso, kuono liian pitkä, häntä heiluu väärään suuntaan (kyllä, sillä heiluu pystysuunnassa), selkä liian pitkä, häntä lähtee väärästä kohtaa, korvat liian pienet... Mutta hei luonne tällä on hyvä ja kaunis turkki"
Up