Vain lapseton nainen enää kelpaa, mutta ei lihava
Erosin muutama kuukausi sitten 35v yh äipästä jolla 2 erittäin vaikeaa murkkuikäistä mukulaa poika16 v& tyttö14v .
Lapset valehteli ja varasteli aivan kaikkea ja kaikilta, olivat ns ongelmanuoria, mutta kuitenkin naisen omia kullanmuruja.
Heidän mielestään alkoholin joka viikonloppuinen runsas käyttö on ihan ok ja kuuluu nuoruuden laatuajan viettoon.
En halunnut sekaantua varsinaisesti heidän kasvatukseensa koska mielestäni se kuuluu heidän omien vanhempien hoitaa äidin pääasiassa ja vähän isänkin.
Mutta ne olivat ns vapaankasvatuksen kannalla.
Kerroin että vaikeuksia on luvassa runsaasti lisää jos millään ei ole mitään väliä ja kaikki on sallittua.
Olisi pitänyt hakea alkoholia aina perjantaisin , mutta kieltäydyin.
Mukulat koittivat vielä kiristää minua, mutta turhaan. Ei toiminut.
Olin sitten se viddumainen ilonpilaaja ja negatiivinen vanhus 40v .
Viimeinen pisara oli kun nämä kullanmurut olivat myyneet tavaroitani kirpputorilla ja siirtänyt rahaa tililläni heidän omalle tililleen , olivat löytäneet verkkopankkitunnukseni.
Luonnollisesti kiistivät kaiken, kerroin heidän äidilleen mutta se ei meinannut uskoa , huomasin puhuvani kuin kuuroille korville tai vähä-älyisille.
Kerroin tekeväni rikosilmoituksen ja poliisi saa alkaa asiaa selvittää ja näin myös tein koska he eivät halunneet tehdä minkäänlaista yhteistyötä tai palauttaa rahoja.
Kului aikaa ja yh äippä soitti ja pyysi anteeksi ja kertoi että rahat on palautettu.
Lapset olivat kuulemma lopulta tunnustaneet kaiken ja myös pitkään jatkuneen "terrorisoinnin "
Kysyi vielä koska tulen takaisin ja aloitetaan taas puhtaalta pöydältä, vastasin ei ikinä.
En enää ikinä aio tapailla tai asua yh:n kanssa
Voi olla hyviäkin uusioperhe kuvioita mutta myös painajaismaisia niinkuin omani oli .
Kokemuksia ja näkemyksiä ?
Kommentit (12)
Yleensä parisuhteiden myötä oppii jotakin itsestään ja tarpeistaan. Niin tälläkin kertaa taisi käydä. Et siis ole jäänyt tyhjin käsin, vaikka juttu loppuikin.
Omia lapsiaan joskus puolustaa ihan sokeasti, olivatpa ne ihan millaisia tahansa
hanska kirjoitti:
Yleensä parisuhteiden myötä oppii jotakin itsestään ja tarpeistaan. Niin tälläkin kertaa taisi käydä. Et siis ole jäänyt tyhjin käsin, vaikka juttu loppuikin.
Näin se taitaa olla.
Kaikki kai tekee virheitä, mutta kaikki eivät vaan koskaan ota opikseen niistä, valitettavasti.
Auringonkukka kirjoitti:
Omia lapsiaan joskus puolustaa ihan sokeasti, olivatpa ne ihan millaisia tahansa
Silloinkin kun ne ovat oikeasti syyllisiä.
Veri on vettä sakeampaa.
En ymmärrä miten lihavuus liittyi asiaan.
Mikä sukupuoli vai onko olmi? Ei miehen kirjoitus nimittäin. Tai mitä olivat ne tavarat? Kuka mies itkisi täällä tavaroiden perään. En usko.
On olemassa myös fiksuja naisia, jotka osaavat kasvattaa jälkikasvunsa. Mutta kieltämättä on turvallisempaa pysytellä niissä, joilla ei ole lapsia. Tai jos hieman ikäistäsi vanhempi nainen kelpaa, niin lapset ovat saattaneet muuttaa jo pois kotoa. (Jos ovat kusipäitä, heistä saattaa silti tulla päänsärkyä ja hammasten kiristelyä.)
En taida tietää yhtäkään uusperhettä, jossa asiat sujuisivat hyvin ja ex-puolisot osaisivat tulla fiksusti toimeen keskenään. Surullisia ja varoittavia esimerkkejä on sitäkin enemmän.
Ja tämän perusteella päättelit, että kukaan yh ei osaa kasvattaa lapsiaan? Kuulostaa nimittäin aika poikkeusporukalta, ainakin jos omaan tuttavapiiriin vertaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten se lihavuus liittyy asiaan?
Liittyy ainakin sillä tavalla, että ulkonäkökeskeisessä parinvalinnassa törmää useammin tällaisiin luonne/käytöspuolen ongelmiin, kuten ap:lle oli käynyt.
Vastaavia tapauksia kyllä on ja lisää tulee kokoajan