Epäonnistunein työhaastattelu?
Mikä on karsein kokemukseksi työnhakijana (tai haastattelijana)?
Itse hain nuorena opiskelijana Stockmannille Hullujen päivien extraksi. Edellisenä yönä nousi kova kuume, mutta en sitten uskaltanut soittaa ja perua. Aamulla vaan panadolit naamaan, ja niin lähdin jalat täristen, hikoilevana ja tokkuraisena matkaan. Hiukset oli likaiset (olin tietysti ajatellut aamulla käydä suihkussa) ja sutaistu niskaponnarille, meikata ei horkalta pystynyt ja vaatteetkin oli ensimmäiset puhtaat käteen osuneet. Haastattelussa kuumelääkkeen vaikutus alkoi hävitä, ja aloin täristä tuolilla, vastailin sekavasti kun oli niin huono olo. Lisäksi olin unohtanut osan papereista kotiin, ja kun haastattelija vaihtoi ruotsiin (jota osaan melko hyvin) tuijotin tyhjästi vastaan enkä saanut sanaakaan mieleeni. Propsit haastattelijalle joka pysyi asiallisena vaikka varmaan ajattelikin saaneensa käsiinsä jonkun vieroitusoireisen sekäkäyttäjän:D
Mun epäonnistuneimmat haastattelut on varmaan niitä, kun olen hermostuksissani ollut liian innostunut ja aktiivinen keskustellessani ja puhunut haastattelujan päälle. Liika innokkuus ei ole johtanut työpaikan saamiseen. Pitäisi varmaan olla passiivisempi.