Havahduin tuossa äsken että musta on tullut kotiäiti, vaikka ei lapsia olekkaan.

Mulla on ollut töistä vapaapäivä, oon pyykännyt, pistänyt miehen kanssa yhteistä kotia kuntoon (yhteenmuutosta on kuukausi) laittanut ruuan uuniin että ruoka on valmis kun mies tulee töistänsä kotiin. Hänen pitäisi tässä puolen tunnin sisään päästä, mutta havahduin että kuuntelen aina toiveikkaasti rappukäytävän kolahduksia josko se mies tulisi nyt kotiin. Oikeastaan koko päivä on mennyt niin että odottelen häntä kotiin, tajusin sen vasta nyt. Eikä kyse ole vaan tästä päivästä, vaan kaikista muistakin päivistä, sillä meillä menee työajat ristiin joten usein minä olen aamupäivät kotona odottamassa kun mies palaa töistä.

Nytkin olisin voinut käydä kahvilla parin kaverin luona, mutta silti vaan kulutan aikaa ja odotan miestä.

Miten tästä eroon?