Opettajat, kuinka paljon teihin vaikuttaa oppilaan vanhemman status?

Haluatko rehellisen vastauksen vai sen vastauksen joka tällaiseen kysymykseen kuuluu antaa, jotta vaikuutaisi vähintäänkin reilulta ja hyvältä opettajalta.  

Sijaisopettajana en ole yleensä edes tiennyt oppilaitten vanhempia. Hyvä kun edes omat oppilaani olen ehtinyt oppia näöltä ja nimeltä tuntemaan!

Niiden harvojen vanhemmat eivät ole vaikuttaneet mihinkään suuntaan, mikä se sitten onkaan ollut.

"Varmaan joku kanslisti ne lukee, muttei opettaja. Luuletko oikeasti, että opettaja jaksaa esim yläkoulussa ottaa selvää 200-500 oppilaan vanhemman ammatit. Ei todellakaan jaksa."

- uskoisin, että niitä ei yleensä tarvitsekaan erikseen ottaa selville.  Kyllä ne hyvin usein tiedetään syksyn kuluessa opettajien huoneessa muutenkin. - Tai ainakin ne ääripäät.    

Tottakai opettajatkn on ihmsiä, ja varmaan voivat tunnistaa oppilaan vanhemmat, jos ne on julkusuuden hnkilöitä. Mutta ei isommissa kaupungeissa ihmiset toisten ammatteja tiedä. Mutta ei se ope siitä mitään hyödy, joten ei sillä ole merkitystä,

Kyllä meidän alakoulussa on ollut vastaavaa havaittavissa. Tosin ei ehkä niinkään varsinaisesti ammatin perusteella, vaan sen, että ovat pienehkön paikkakunnan "kermaa" ainakin olevinaan ja tuovat sen myös julki. Ovat jatkuvasti opettajaan yhteydessä jos jonkin asian tiimoilta ja kaveeraavat kovasti opettajien kanssa. Samoin opettajakollegoiden lapset saavat erityiskohtelua (esim. stipendejä). Noita stipendejä ollaan usein ihmtelty isommallakin porukalla, kun viime vuosina niitä ovat saaneet enimmäkseen kaikkein kieroimmat lapset. Pärjäävät kyllä ihan hyvin koulussa (niin kuin moni muukin,) mutta käytös on sitä luokkaa, että muut pienetkin lapset ihmettelevät kovasti, varsinkin kun stipendien perusteet ovat reiluus, kaveruus, yms. ylisanoja, jotka eivät koske noita kyseisiä lapsia alkuunkaan. 

Tämä suosiminen ei tietenkään koske kaikkia opettajia. Ja kyllä joskus stipendit menevät oikeaankin osoitteeseen, mutta enenevissä määrin noita epäreiluja jakoja.  

Voisiko mitenkään olla opettaja- ja/tai paikkakuntakohtaisia eroja eli täysin yksilöllistä?

Normaali opettaja on kiinnostunut lapsen osaamisesta eikö vanhemmista - jopa pikkupaikkakunnilla. 

Jotenkin tästä keskustelusta tulee mieleen "kukaan ei arvosta kauniiden lasten kuvia Facebookissa" -kirjoitukset. Ts. MINUN lapseni on kaunis, mutta sinun lapsesi ei ole...

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, tämänkö takiako niitä vanhempien ammatteja aina kyselläänkin ala-asteella.

Mä olen aina jättänyt ammatin ilmoittamatta koska mun ammattini ei kuulu koululaitokselle  pätkääkään.

Juu ei, minulla ei ole hajuakaan oppilaideni vanhempien ammateista tai asemasta (no, muutamista on, kun on tullut eri yhteyksissä ilmi). Ap:n kuvailemaa tilannetta en ole koskaan nähnyt, vaikka olen useissa kouluissa opettanut. Tällaista on varmaankin ollut menneinä vuosikymmeninä ja varsinkin pienemmillä paikkakunnilla, mutta nykyaikana vaikea uskoa. 

Tällaisten juttujen on pakko olla aika pitkälle ap:n ja hänen kaltaistensa päässä. Itse olen paitsi ope myös äiti, enkä ole kyllä missään omien lasten vanhempainilloissa kyennyt enkä ehtinyt havaitsemaan mitään erilaisia suhtautumisia. Sitä paitsi en ole todellakaan tiennyt juuri kenenkään lapseni luokkakaverin huoltajan ammattia tai taloudellista tilannetta, joten siksikään en olisi voinut tällaisia korrelaatioita havaita, vaikka olisin eroja huomannutkin. Missä ihmeen tuppukylässä tällaista voi edes tapahtua?

Opettajana tilanne on ihan sama: missä välissä ehtisin kohdella ketään mitenkään? Yksi vanhempainilta on yleensä vuodessa ja ihan samalla tavalla siellä kaikkien kanssa puhutaan. Kolmikantakeskusteluissa yritän jutella lähinnä oppilaan kanssa, en ole vanhemmista sinänsä lainkaan kiinnostunut enkä tiedä heidän tilanteistaan yleensä juuri mitään.

Suoraan sanottuna minua ei lainkaan kiinnosta vanhemmat. Minulla on noin 200 oppilasta ja heillä on 400 huoltajaa. Joka vuosi sata pentua ja 200 huoltajaa putoaa pois ja toinen mokoma tulee lisää uusia ihmisiä. Minulla on ihan riittävästi hommia tutustua oppilaisiin. Ei edes aivokapasiteetti riittäisi pohtia, keitä heidän huoltajansa ovat. Ihan sama minulle.  

Noh, jotkut ap:n kaltaiset kai elävät harhassa, että muita kauheasti kiinnostaa. Minulle on ihan hohhoijaa, onko joku siivooja vai pappi vai juristi. Mutta sen verran olen havainnut, että jos ihminen lopettaa Wilma-viestinsä mainitsemalla koulutuksensa ja tittelinsä, niin kyseessä on kilipää.

Vierailija kirjoitti:

Minun 15-vuotisen opettajaurani aikana ei ole ollut työpaikoillani kaavakkeita, joissa kysyttäisiin vanhempien ammatteja. Aika jännä, jos jossain kysytään. Mitä he sillä tiedolla tekevät?

Sama! Yhtä pitkä ura on takana, enkä ole nähnyt moista. En ole myöskään omien lasten kouluun joutunut itse ammattiani ilmoittamaan. On ihan urbaanilegenda, että tällaisia kysellään. Ainakin se on poikkeus.

Minulla lapsia ollut nyt neljässä koulussa, aina on kysytty ammatit. Jopa vaihtarimme lukiossa!

Olen kotoisin pikkukaupungista ja kyllä todellakin siellä oli ranking oppilaille vanhempien mukaan. Luokan priimus vuodesta toiseen terveyssisaren tytär, ope lapsen kummitäti...

Lääkäri/ope-pariskunnan häirikköpoika palkittiin mm. Reilusta toveruudesta, vaikka hän oli kusipäinen kiusaaja.

Ja niin edelleen.

Ihan uteliaisuudesta kysyn, että mitä näin opena voisin hyötyä siitä, että kohtelen oppilaita epäoikeudenmukaisesti esim. sen perusteella, keitä heidän vanhempansa ovat? Mitä iloa tästä voisin itselleni saada? Muistavatko nämä rikkaat sitten minua testamentissaan vai mitä voin odottaa?

Pikkutaajamassa joku opettajanhuoneen juoruämmäkunnanvaltuutettu kyllä tiedottaa kuka on kuka ja kellä on statusta jne.

Isommissa kaupungissa saattaa löytyä muutakin virikettä kun miettiä muiden statuksia.