Tuleeko muidenkin miehille aina yllätyksenä, että joka päivä pitää syödä?
Ei minkäänlaista ennakointia. Kauppaan lähtemiseen herätään vasta illalla, kun on jo hirveä nälkä ja kiukku, kaapit tyhjänä. Kaupassa ostetaan vain se, mitä juuri nyt aiotaan syödä. Ei ymmärretä, että huomennakin pitää syödä, eikä joka päivä viitsisi lähteä kaupan hyllyjen väliin harhailemaan ja miettimään ruokalistaa. Muutenkin vituttaa huomata maksavansa puolet ruoista, rahtaavansa ne yksin polkupyörällä kaupasta kotiin, valmistavansa niistä 90% ja syövänsä 1/3.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Paprikamies tarvitsee naisen ja ap uuden miehen niin näin on asia sitten ratkaistu.
" Paprikamies ja AP pannaan pussauskoppiin! Sieltä kuuluu NIKS NAKS POKS Karvanen LAPS syntyy!!!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paprikamies tarvitsee naisen ja ap uuden miehen niin näin on asia sitten ratkaistu.
Ei voi mitään, mutta mä fanitan tuota paprikamiestä. Toivottavasti löytää hyvän naisen. 💑
Kiitos. T: Paprikamies :)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tulee! Joka hiton viikonloppu alkaa se sama ihmettely ja kiukuttelu, riippumatta siitä, alanko itse aamupäivällä kokata lounasta vai pyydänkö miestäni kokkaamaan: "Et sitten voinut aiemmin sanoa, että tässä pitää jotain ruokaa alkaa laittaa!" No en voinut. Lapsillamme on lounasaika siinä noin klo 11-12 ja he syövät ihan joka päivä, kuten ovat tehneet jo muutaman vuoden, mutta aina se vaan pääsee yllättämään.
Ehkä yllätys ei ollutkaan se, että lapset syövät taas tänäänkin, vaan se, että pyysit häntä laittamaan tällä kertaa sen ruuan. Kun kerran itsekin kokkaat toisinaan, mies ei etukäteen tiennyt, että juuri hänen pitäisi kokata. Jos sen sijaan sovittekin, että mies kokkaa aina, yllätys on päivä päivältä pienempi. Siksi työnjako on niin nerokas keksintö: se pikku hiljaa selkeyttää tilanteen vähän hitaammallekin yksilölle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä huomaa olevansa miehenä erityisessä asemassa. Kun yksin elän niin yksin käyn kaupassa ja yksin väsään ruuan. Tänään täytettyjä paprikoita ja perjantaina jotain muuta.
Tietenkin olisi kiva jos olisi ihminen kenen kanssa kokkailla.
Sähän voisit järjestää ap:n miehelle intensiivikurssin! :)
Ruoan ostamisen ja sen valmistamisen kurssi. :)
Mun mies ei syö aamupalaa, lounasta, mitään välipaloja eikä päivällistäkään, ellei eteen tuo. Illalla sitten kauhea nälkä, kun on korkeintaan leivän syönyt koko päivän aikana. On se kyllä tosi laihakin. Tuntuu että oon itse joku syöttöpossu, kun säännöllisesti nälättää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tulee! Joka hiton viikonloppu alkaa se sama ihmettely ja kiukuttelu, riippumatta siitä, alanko itse aamupäivällä kokata lounasta vai pyydänkö miestäni kokkaamaan: "Et sitten voinut aiemmin sanoa, että tässä pitää jotain ruokaa alkaa laittaa!" No en voinut. Lapsillamme on lounasaika siinä noin klo 11-12 ja he syövät ihan joka päivä, kuten ovat tehneet jo muutaman vuoden, mutta aina se vaan pääsee yllättämään.
Ehkä yllätys ei ollutkaan se, että lapset syövät taas tänäänkin, vaan se, että pyysit häntä laittamaan tällä kertaa sen ruuan. Kun kerran itsekin kokkaat toisinaan, mies ei etukäteen tiennyt, että juuri hänen pitäisi kokata. Jos sen sijaan sovittekin, että mies kokkaa aina, yllätys on päivä päivältä pienempi. Siksi työnjako on niin nerokas keksintö: se pikku hiljaa selkeyttää tilanteen vähän hitaammallekin yksilölle.
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta olisiko liikaa pyydetty, jos mies hoksaisi sen verran, että jos äiti on vaikka töissä tai jossain muussa sovitussa menossa, niin se kokkausvuoro on sillä, joka on kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo jotain palstamammojen omasta tasosta, jos pitää tyytyä siihen vajakkiin. Ja vielä lisääntyä sen kanssa.
Tai sitten ei. Oma taso voi olla jotain ihan muuta, mutta moni mies ei ihan oikeasti vielä tänäpäivänäkään osaa huolehtia ruokataloudesta. En kyllä tunne montaakaan miestä jotka osaisi todellisuudessa hoitaa ruokaostokset ilman vaimon tekemää ostoslappua ja sittenkin tuottaa vaikeuksia. Saatika, että osaisivat miettiä, että sitä ruokaa voi ostaa monenpäivän tarpeisiin kerralla. Kyllä kai tuo AP:n tilanne on aika normaali. Ei siinä naisen järjenjuoksulla tarvii olla mitään tekemistä. Mutta toivotaan, että tilanne joskus muuttuu. Ja onnea kaikille niille jotka ovat sattuneet saamaan sellaisen miehen joka osaa tälläisetkin asiat hoitaa.
Kiitos :) Mun mies ei ollut mikään keittiöihme, kun 20 vuotta sitten tavattiin, mutta hänestä on kehittynyt loistava kokki, joka hoitaa itse lähes kaikki ruokaostokset. Lapulle kirjoitetaan vain harvemmin ostettavat tarvikkeet, muuten mies miettii itse kaupassa mitä ostaa. Ja niistä myös laittaa sitten ruoan. Hän käy kerran viikossa isommilla ostoksilla kaupassa ja ehkä kerran viikossa täydennetään jotain, ainakin tuoretavaraa. Meillä on myös pakastimessa aina paljon ruokaa. Mä käyn isommilla ostoksilla joskus harvoin ja mulla jää nykyään puolet ostamatta, kun ei ole enää sellaista rutiinia. Ruokaa laitan joskus arkisin, kun pääsen töistä aikaisemmin, mutta mies laittaa ruoat lähes aina viikonloppuisin. Meitä on viisi henkeä eli aika monta kassillista ruokaa mies rahtaa perjantaisin kotiin. Moni ystäväni ihmettelee kovasti, että kuinka mies osaa ostaa oikeat tavarat ilman listaa ja tarkkoja tuotemerkkejä. Ostaa mun puolesta aivan mitä haluaa, ja niistä myös kokkaa, mitäpä se mua haittaa. Ja toki tuolla rutiinilla ostaa usein vakiokamat joka viikko, ja lisäksi jotain erikoisempaa, jos sellaisia suunnittelee.
Musta tuntuu, että jotkut naiset haluavat hallita suhteen alussa monia kotihommia, niin miehelle ei anneta edes mahdollisuutta. Sitten vuoden tai muutaman jälkeen naiset valittavat, kun mies ei osaa mitään eikä ota vastuuta mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo jotain palstamammojen omasta tasosta, jos pitää tyytyä siihen vajakkiin. Ja vielä lisääntyä sen kanssa.
Tai sitten ei. Oma taso voi olla jotain ihan muuta, mutta moni mies ei ihan oikeasti vielä tänäpäivänäkään osaa huolehtia ruokataloudesta. En kyllä tunne montaakaan miestä jotka osaisi todellisuudessa hoitaa ruokaostokset ilman vaimon tekemää ostoslappua ja sittenkin tuottaa vaikeuksia. Saatika, että osaisivat miettiä, että sitä ruokaa voi ostaa monenpäivän tarpeisiin kerralla. Kyllä kai tuo AP:n tilanne on aika normaali. Ei siinä naisen järjenjuoksulla tarvii olla mitään tekemistä. Mutta toivotaan, että tilanne joskus muuttuu. Ja onnea kaikille niille jotka ovat sattuneet saamaan sellaisen miehen joka osaa tälläisetkin asiat hoitaa.
Musta tuntuu, että jotkut naiset haluavat hallita suhteen alussa monia kotihommia, niin miehelle ei anneta edes mahdollisuutta. Sitten vuoden tai muutaman jälkeen naiset valittavat, kun mies ei osaa mitään eikä ota vastuuta mistään.
Ei todellakaan halua. Alussa ne mieget esittävät aloutteellista. Nämä nuoret naiset seurustelusuhteissaan, jotka kommentoicat tänne kuinka he ovat osanneet valita hyvän miehen ha työt tehdään tasan, ovat monet takuulla vielä siinä vaiheessa. Sitten kun mennään esim naimisiin, niin "yksi ovi sulkeutuu ja toinen avautuu"...
Meillä juurikin tämä 50 v "onko meillä ruokaa" -mies ei ole koskaan tarjonnut mulle edes kahvikuppia ulkona kun on niin pihi. Meinaan nyt alkaa himmata ruuissa niin paöjon kuin mahdollista. Miehelllä on paljastunut keliakia ja ajattelin tehdä jatkossa ruokaa vaan itselleni ja lapselle, sellaista ei-gluteenitonta siis. Ja ostan tavallista leipää ja hedelmistä vain banaaneja kun niitä hän ei syö. Jännä nähdä alkaako hän käymään kaupassa ja kokkaamaan. Mut jäähän sittenkin vielä pyykkiaineet ja saippuat ja ylipäätään ihan kaikki taloustavara mitä kotona kuluu vielä ostettavaksi.