Lue keskustelun säännöt.
Olen päättänyt olla todellinen ikisinkku!
07.09.2016 |
Jo ihan todellinen sinkku, en harrasta edes yhdenillan juttuja tai säätöjä, koska en niitä tarvitse. Minulla on vain lähinnä huonoja kokemuksia kaikesta seurusteluun liittyvästä ja olen tosi ahdistunut kaikista seurustelusuhteisiin ja siihen liittyvään painostukseen, mitä voi kuulla toisilta ihmisiltä. Lisäksi olen saanut todistaa vierästä lukuisia onnettomia seurustelusuhteita, avioliittoja, yhdenillanjuttuja yms. Enemmän tiedän epäonnea tällaisissa sattuneen, kuin onnea. Olen huojentunut tästä rohkeasta päätöksestäni, jossa todella kuuntelen itseäni, enkä anna muiden vaikuttaa elämääni. Ihminen laumaeläimenäkin voi kokea omalle kohdalleen parhaimmaksi vaihtoehdoksi olla yksin. Olen luonteeltani melkoinen introvertti, joka myös lisää minulla tätä sinkkuuden ja yksinolon tarvetta. Minulla ei ole lapsia, enkä niistä ole niin kovin kiinnostunut. Muita ikisinkkuja? :) Kertokaa itsestänne! Mikä teidät tähän päätökseen on ajanut? :)
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiivistän oman tarinani: miehet ovat kivoja, mutta parisuhteessa ei yksinkertaisesti ole niin paljon tai suuria hyviä puolia, että niistä olisi kompensoimaan parisuhteen huonoja puolia.
Minä myös viihdyn sinkkuna, enkä tarvitse seksisuhteita. Lisäksi olen lapseton, enkä halua lapsia. Ja olen nainen. Ja olen saanut kuulla olevani ITSEKÄS kaiken tämän vuoksi. Mietin, että mitenkä niin olen itsekäs, itsekkäämpi, kuin perheelliset ja jatkuvasti puolisoa tai seksiä vailla olevat? Jokainen meistä toteuttaa omia tarpeitaan, jollain on tarve lisääntyä ja elää toisen ihmisen kanssa tiiviisti yhdessä. Ja he toteuttavat itsekkäästi näitä tarpeitaan. Eli en minä oikeasti ole yhtään sen itsekkäämpi, kuin muut, toisin valinneet.
Olen myös miettinyt vaikuttaako sukupuoleni näihin itsekyys syytöksiin. Jos olisin mies, minua ei varmaan syyllistettäisi yhtä paljon siitä, etten halua lapsia ja puolisoa ja tavallista perhe-elämää.