Joku muu vasta eronnut ja uudessa kämpässä

Mä en halua erota, mutta haluaisin että meillä olisi kakkosasunto kaupungissa, jossa voisi välillä viettää aikaa yksin ja käydä kaikenlaisissa riennoissa. Nyt asutaan isossa ok-talossa, jossa on paljon työtä. Mitenköhän saisin miehen suostumaan tuohon ideaan?

Olen unelmoinut tuosta kauan jo, enkä pääse eteenpäin.

Minulla meni melkein puoli vuotta muuton jälkeen tottua yksinoloon täysin. Nykyään nautin koti-illoista ja kynttilöistä, hitaista aamuista ja omasta rauhasta, kissan kehräyksestä. :)

Mä olen asunut yksin nyt kolme kuukautta, ja nautin joka hetkestä. Ihanaa tulla töiden jälkeen siistiin ja hiljaiseen kotiin. Ihanaa herätä sunnuntaiaamuisin omaan tahtiin, käydä lenkillä, syödä hidasta aamupalaa rauhassa. Ihanaa kun saa ostaa jääkaappiin ainoastaan sitä mitä itse syö. Ja erittäin ihanaa, ettei kenenkään toisen huono tuuli ja myrtynyt naama pilaa jo aamusta koko päivää. Kukaan ei vittuile eikä mökötä eikä riitele, mun ei tarvitse katsella vetelää paskaa sohvalla puhelimen ja/tai kaukosäätimen kanssa iltakausia.

Parasta tässä on se ettei tuu urheilua teeveestä joka ilta, se vasta ihanaa onkin.

Viikko takana uudessa asunnossa täälläkin.

Kertaakaan en oo katunut. Tuntuu kuin sais taas hengittää.

Suurimmalla osalla tulee tunne että on helpottunut, varsinkin jos mietitty pitkään eroa. Itse ihana feelis mennä kotiin, mun ihanaan asuntoon, kun ennen lähinnä ahdisti...

Minä muutin 9kk sitten. Ihanaa tosiaan olla yksin, rauhallista ja kukaan ei vaadi mitään.lapset tietenkin vaatii mutta se on eri asia. Lapsetkin sopeutuneet jotenkin tilanteeseen, vaikka välillä ikävöivät.

Koti on kaunis, omannäköinen, ei ole tarvinnut tehdä mitään kompromisseja.

Kiva ketju, kiitos kun aloitit. Keveä ja positiivinen vaikka ero ei ole helppo juttu.

Muutos ottaa aina aikansa että siihen tottuu - vaikka se muutos olisikin hyväksi.

Muutin ilman huonekaluja, typötyhjään asuntoon. Lamppujakaan ei ollut. Sängyn sentään sain heti. Kaikesta karuudesta huolimatta olin varma päätöksestäni ja keskityin miettimään, miten teen asunnosta omannäköiseni. Hyvältä tuntui. Naapuruston ääniin piti totutella, vaikka talo on rauhallinen. Muuta outoa ei ollut. Tyhjää asuntoa oli kiva siivota, suorastaan terapeuttista. Kamalampaa olisi ollut jäädä siihen vanhaan, yhteiseen asuntoon.

En ottanut paljon mukana talosta, mutta silti oli hirveesti roudaamista ja pakkaamista. Omat vaatteet ja tavarat o enemmän kun uskoo. Huonosti mahtuu vaikka kolmio onkin. Tykkään äänistä, näköala upea. Viikko mennyt ja nyt alkaa olla kaikki kondiksessa, kunha toi tv saadaan toimimaan tänään. Surullista että meni näin mutta tyttö vaikuttaa tasapainoiselta ja iloiselta. Ja minä luulen melko varmasti etten ikinä enää muuta yhteen miehen kanssa. Ehkä naisen, haha...

Minä olen muuttamassa parin viikon päästä vuokra-asuntoon pitkästä avoliitosta ja yhteisestä omakotitalosta. Tämä tuntuu välillä aivan kauhealta, vaikka oma päätökseni onkin.

Tuntuu kyllä ihanalta, helpotukselta. Uskon nyt kun kaikki sanoo (jotkä tämän tehnyt) etteivät tajua miksi ei aikaisemmin lähtenyt. Toivon että voidaan pysyä ystävinä miehen kanssa, kuten oltiin viimeiset vuodetkin. Ap nousee nyt ja menee parvekkeelle syömään aamupalaa:)

Kolme kuukautta sitten muutin tähän vuokra-asuntoon, ero tapahtui jo puoli vuotta sitten.

Lapset ovat vuoroviikoin minulla ja isällään. Systeemi on lähtenyt hyvin toimimaan. Olo on helpottunut. Täällä omassa kodissa on helppo olla, vaikka tämä on vain väliaikaiskoti. Aion talvella alkaa etsiä omaa ostokämppää joko kerrostalosta tai rivarista.

Mä muistan sen valtavan helpotuksen tunteen. Mä vihasin sitä meidän kotia ja sitä meidän arkea. Se oli ahdistavaa ja lähdinkin siitä lasten kanssa vanhempieni nurkkiin. Mielummin siellä, kun miehen kanssa saman katon alla. En vain kyennyt.

Kun sitten vihdoin pääsin omaan kotiin se oli niin helpottavaa ja hienoa. Minulla parani kaikki elämän osa-alueet. Henkinen puoli ja taloudellinen puoli. Vaikka exän kanssa sai tuonkin jälkeen riidellä aivan kaikesta, niin olin silti niin paljon onnellisempi.

Lapsillehan se oli kuitenkin ihan kamalaa. Onneksi tuosta ajasta on jo kauan.

Ihana rauha muuttuu vielä yksinäisyydeksi, saatte nähdä.

Jos omia harrastuksia on niin ei välttämättä.

Ap taas täällä. Kävin pikkureissulla viikonloppuna ystävän kanssa. Arki on alkanut rullaamaan ja voin hyvin. Muita ?

Vierailija kirjoitti:

Mä en halua erota, mutta haluaisin että meillä olisi kakkosasunto kaupungissa, jossa voisi välillä viettää aikaa yksin ja käydä kaikenlaisissa riennoissa. Nyt asutaan isossa ok-talossa, jossa on paljon työtä. Mitenköhän saisin miehen suostumaan tuohon ideaan?

Tätä et voi toteuttaa syystä, että____?