Lue keskustelun säännöt.
Pakko tunnustaa edes jollekin
06.09.2016 |
Aloitetaan alusta: kymmenisen vuotta sitten minulla oli suhde minua vähän nuorempaan mieheen. Meillä oli tosi kivaa yhdessä, mutta suhde jäi kehittymättä pidemmälle. Osittain varmaan hänen nuoren ikänsä (tuolloin 20 v.), osittain minun ulkomaille vuodeksi töihin lähdön vuoksi. Emme myöskään asuneet samassa kaupungissa. Pidimme kuitenkin jollain tavalla yhteyttä nämä kaikki vuodet ja nähtiin silloin tällöin, jos samalle paikkakunnalle osuttiin. Nyt oli tapaamisissa useampi vuosi taukoa, kunnes keväällä taas nähtiin. Pientä flirttiä oli ilmassa, mutta mitään ei tapahtunut, vaikka näimme useammankin kerran kevään/alkukesän aikana. Kunnes nyt, parin kuukauden tauon jälkeen näimme taas ja päädyimme sänkyyn. Tiesin ainakin jollain tasolla, että tämä riski on olemassa ja nyt se toteutui.
Mikä sitten on ongelma? Se, että tämä mies on nykyisin naimisissa ja hänellä on pieni lapsi. Itsekin olen naimisissa, mutta lapsia ei ole. Omatunto kolkuttaa pahasti, enkä tiedä, mitä nyt pitäisi tehdä. En haluaisi taas menettää tuota ihmistä elämästäni, mutta en haluaisi luopua nykyisestäkään elämäntilanteesta. Enkä missään nimessä halua rikkoa toisten avioliittoa. Apua, että voi aikuinen ihminen olla sekaisin tunteidensa kanssa! Ja olen hirveän pahoillani tämän miehen vaimon puolesta. Vaikka tavallaan koenkin, että mies oli ensin minun, me emme vain aikanaan saaneet kunnon mahdollisuutta suhteellemme.
Kiitos ja anteeksi.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
"Apua, että voi aikuinen ihminen olla sekaisin tunteidensa kanssa! Ja olen hirveän pahoillani tämän miehen vaimon puolesta. Vaikka tavallaan koenkin, että mies oli ensin minun, me emme vain aikanaan saaneet kunnon mahdollisuutta suhteellemme."
No sekaisin kuin seinäkello olet, jos noin lapsellisesti oikeasti ajattelet! Mutta ehkäpä tässä vakka kantensa valitsee, ja saat itsellesi tuon sekärangat-, anteeksi, siis valiomiehen, kunhan ensin teidän molempien avioliitot kariutuvat. Sinusta varmasti tulee lämmin ja ihana äitipuoli miehen lapselle <3
En mä nyt oikeasti noin ajattele. Pidän tätä kuitenkin eri tilanteena kuin jos olisin tutustunut mieheen hänen jo ollessaan naimisissa ja isä. Mutta ei se, että olemme tunteneet toisemme ennen nykyisten puolisoidemme tapaamista, tietenkään oikeuta mitään.
Miten tämä kaikki vaikuttaa mahdollisiin kykyihin äitipuolena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unohda, se oli vain seksiä.
En ehkä pysty unohtamaan :/ vaikka sinänsä tämä on varmasti paras mahdollinen neuvo.
Kyseessä ilmeisesti taas jännämies, jota kaikki muutkin naiset haluavat.
Et sitten voinut kelpuuttaa ketään tavallisempaa, vaan ainoa joka kelpaa on se miehekäs mies jonka kaikki muutkin haluavat.
Ei ole "jännämies". Sitä en tiedä, kuinka moni sen haluaa. Luultavasti kelpaisi aika monelle, kun on hyvin koulutettu, tienaa hyvin, on ihan kivannäköinenkin ja osaa käytöstavat. Mutta se ei silti vielä takaa sitä kemiaa, mikä meidän välillämme on ensitapaamisesta asti ollut ja minkä vain olen viime kuukausina yrittänyt jättää huomiotta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha, kerrot olevasi pahoillasi miehen vaimon puolesta muttet sano mitään omasta miehestäsi. Sivulauseessa vain mainitsit koko asian. Taitaa olla sun moraalis ihan päin helvettiä.
Korkkasitko tuon miehen? Jos et, niin silloin hän ei kuulu sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korkkasitko tuon miehen? Jos et, niin silloin hän ei kuulu sinulle.
Miten helvetissä tuo vaikuttaa mihinkään? Onko "korkkaajalla" jotenkin aina ikuinen oikeus "korkkaamaansa" ihmiseen? Enpä ole moisesta koskaan kuullutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Korkkasitko tuon miehen? Jos et, niin silloin hän ei kuulu sinulle.
En korkannut miestä, joku oli ehtinyt ensin. Se on elänyt melko vilkkaan nuoruuden siinä(kin) mielessä.
Ap
"Apua, että voi aikuinen ihminen olla sekaisin tunteidensa kanssa! Ja olen hirveän pahoillani tämän miehen vaimon puolesta. Vaikka tavallaan koenkin, että mies oli ensin minun, me emme vain aikanaan saaneet kunnon mahdollisuutta suhteellemme."
No sekaisin kuin seinäkello olet, jos noin lapsellisesti oikeasti ajattelet! Mutta ehkäpä tässä vakka kantensa valitsee, ja saat itsellesi tuon sekärangat-, anteeksi, siis valiomiehen, kunhan ensin teidän molempien avioliitot kariutuvat. Sinusta varmasti tulee lämmin ja ihana äitipuoli miehen lapselle <3