Lue keskustelun säännöt.
Tiedän taas uuden syyn siihen, miksi en siivoa perheessä ja miksi olen katkera
06.09.2016 |
Olen niin loukkaantunut. Sisälläni on tonneittain kärsimystä ja vihaa olen verisesti loukkaantunut tunnetasolla. Minun ei ole annettu pitää puoliani lapsena ja lisäksi jos minua loukattiin pienenä minulle sanottiin, että siitä pitää päästä yli niin kuin sellainen aikuien kykenee pääsemään, jolla on ensin takanaan kaikki maailman tuki päästä yli. Eli minut mitätöitiin.
Esimerkiksi tänä aamuna lapseni loukkasi minua. Tilanne meni niin, että pihallamme oli kauriita. Pienempi lapsi videoi niitä innoissaan ikkunan edessä kun isompi heräsi ja tuli keittiöön. Sanoin, että varovasti, ettet pelästytä kauriita, ettei ne lähde pois. Isompi lapsi seisoi vain eikä mennyt ikkunaan (eikä paikaltaan nähnyt kauriita) ja hänestä kun ei aina uneliaana tiedä, onko niistä edes kiinnostunut, niin sanoin, kun mieään ei tapahtunut, että mene vessaan. Lapsi meni. Tultuaan takaisin kauriit olivat jo siirtyneet ja lapsi alkoi ulvoa ja mölistä, että hän ei nähnyt kauriita. Sanoin, että no voi, koitin tukea hänen harmiaan. Mutta nyt syyllinen olinkin yhtäkkiä minä, joka olin estänyt häntä menemästä katsomaan kauriita ikkunasta! Kun ainoa mitä sanoin, oli että varovasti, etteivät ne karkaa (ovat tosi arkoja liikkeelle, ne olivat kyllä harvinaisen lähellä, ehkä vain 10 metrin päässä).
Lapsi syytti meitä muita ettei ollut nähnyt kauriita! Mies sai lapsen onneksi lopulta rauhoittumaan ja kauriita sai veilä katselluksi muista ikkunoista, koska ne eivät olleet vielä lähteneet, mutta paras näkymä kieltämättä menetettiin.
Ymmärrän, että lapsi saattoi kokea minut syylliseksi, mutta silti minulle tuli tosi ikävä tunne soitä, että mies ei vielä sanonut mulle, ettei se mun syy ollut, koska ei ois tullut pieneen mieleenikään kieltää lasta näkemästä kauriita.
Toisaalta sitä miettii, että näin herkkä sitä sitten on, kun on itseä estetty lapsena saamasta oikeutta. Mun lapsi taisi saada kuitenkin lopulta oikeutta tänä aamuna, mikä on tietenkin hyvä asia.
Kommentit (41)
Miksi sinulle pitää jonkun muun sanoa, että ei ollut sinun syysi? Tiedät sinä sen itse, eikö se sinulle riitä?
En nyt ihan ymmärtänyt, mistä sinä haet tällä "ei ota itseensä, niin onko sen hinta se, että lapsi kärsii aidosti" ? Millä tavalla SINUN itseesi ottaminen liittyy lapsen kärsimiseen?
Kannattaisi aikuistua, kun on jo lapsiakin! Aikuisen ihmisen elämään kuuluu jonkinlaisen syyllisyyden sietäminen, myös aiheellisen. Sen kanssa vaan eletään eikä siitä tehdä sen suurempaa numeroa, vaikka kyse olisi oikeasti omasta mokasta. Mutta niistäkin päästään yli ennemmin tai myöhemmin.
Odotapa kun lapsesi tulevat teini-ikään! Vasta silloin sinulle oikein kirkastuu, kuinka täydellinen paskamutsi sinä oikein oletkaan. Tämä on vain harjoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltä sinusta tuntuisi, jos olisi menossa leikkaukseen ja sinua pelottaisi ja lääkäri tulisi paikalle pelosta vapisten ja hokisi kuinka hirveää on joutua tekemään leikkaus ja mitähän siinä voi sattua ja kyselisi sinulta että miten kamalan paljon sinua oikein pelottaa?
Tai jos olisit palavassa talossa ja savusukeltaja tulisi paikalle sinua pelastamaan, mutta jäisikin voivottelemaan että on kauheat liekit ja että sinne voi kuolla ja että on ihan hirveätä kun on tämmöinen tulipalo ja sun on varmaan ihan järkyttävän kauheeta olla siellä.
Tai miltä sinusta tuntuisi, jos lukisit päivän lehteä ja kaataisit vahingossa kahvimukisi lehdelle ja kumppanisi alkaisi hoilottaa, että aikauheeta nyt kaatui kahvi, susta varmaan tuntuu nyt tosi hirveeltä, kun et voi lukea lehteä loppuun, mä oon tosi pahoillani että keitin sulle kahvia, koska nyt se on mun vika ettet sää voi lukea lehteä.
Vai toivoisitko, että lääkäri sanoisi että leikkaus varmaan jännittää sinua, mutta että kaikki sujunee hyvin? Tai että savusukeltaja ottaisi sinusta tukevasti kiinni ja kuljettaisi sinut pois siitä palavasta talosta. Tai että kumppanisi toteaisi, että oho, kahvi kaatui, oota mää autan.
Ymmärrätkö eron?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiiä johtuuko tää nyt siitä et oon lapseton mutta en tajunnut mitään. Siis esim et mikä tossa aloituksesta estää aapeeta siivoamasta?
Se suunnaton katkeruus ja lapsuuden suunnattomat traumat.
Miksi haluat siirtää traumoja eteenpäin omille lapsillesi?
Mitä helvettiä??????? Siis mitä helvettiä???????
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä??????? Siis mitä helvettiä???????
Tällä on henkinen kehitys jäänyt teini-ikään. Minä minä minä, joka asiassa aina on muissa syy ja minä uhri ja siksi en siivoa, en sitä, en tätä enkä tuota koska minä en voi eikä minun tarvitse. Terapeutin kultakaivos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulle pitää jonkun muun sanoa, että ei ollut sinun syysi? Tiedät sinä sen itse, eikö se sinulle riitä?
En nyt ihan ymmärtänyt, mistä sinä haet tällä "ei ota itseensä, niin onko sen hinta se, että lapsi kärsii aidosti" ? Millä tavalla SINUN itseesi ottaminen liittyy lapsen kärsimiseen?
Kannattaisi aikuistua, kun on jo lapsiakin! Aikuisen ihmisen elämään kuuluu jonkinlaisen syyllisyyden sietäminen, myös aiheellisen. Sen kanssa vaan eletään eikä siitä tehdä sen suurempaa numeroa, vaikka kyse olisi oikeasti omasta mokasta. Mutta niistäkin päästään yli ennemmin tai myöhemmin.
Odotapa kun lapsesi tulevat teini-ikään! Vasta silloin sinulle oikein kirkastuu, kuinka täydellinen paskamutsi sinä oikein oletkaan. Tämä on vain harjoitusta.
Mietityttää vain tuossa se, että lapsi ei saanut sanottua, että haluaa nähdä niitä kauriita. Mutta silti purki mieltään minuun. Jos mä teen kaakaon väärin ja lapsi joisi sen ja suuttuisi sitten asiasta niin se vastaisi tilannetta ehkä ennemminkin.
Ja onko teidät muka teineinä hyväksytty ihmisinä haukkuessanne vanhempianne? Mua ei ole. En siis aio hyväksyä omiakaan lapsiani. Vai pitäisikö?
Ap
Mä sain tästä sen kuvan, että lapsi ei uskaltanut tulla ikkunaan sun sanomisen takia (tulkitsi/ymmärsi sanomisesi niin) ja siksi syyttää sinua siitä että kauriit jäivät näkemättä. Ja että aavistat tämän jollain tasolla ja siksi koet syyllisyyttä. Yritä jättää antamatta piiloviestit lapsillesi, niin sinun ei tarvitse kokea syyllisyyttä tällaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä sun miehen pitäisi sanoa sulle että se ei ollut sun vika ja lohduttaa sua? Ei hän ole sun vanhempi.
Ja miksi yleensä teet tuollaisen draaman pikkuasiasta? Se oli väärinkäsitys, lapsi on rauhoittunut ja päässyt asian yli, miksi sinä et?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset syyttävät aina vanhempiaan kaikesta. Laittavat kengät vääriin jalkoihin tai eivät kerkiä katsomaan lemppariohjelmaa, kun äiti pakottaa syömään yhden perunan.
Teini-iässä tuo vielä korostuu eikä äidin tarvitse sanoa mitään, kun teini suuttuu ja juoksee huutaen omaan huoneeseensa ja syyttäen äitiä jopa siitä, että sataa vettä, kun teinin piti just sinä päivänä laittaa ne uudet valkoiset Converset.
Vaikka vanhemmat kuinka tukisivat ja seisoisivat lapsen takana, ei todennäköisesti estä noita lasten hepuleita.
Minä vein autolla tänään kasiluokkalaisen kouluun. Ihan hyvää hyvyyttäni. Ulkona haisi jokin ihme haju reitin varrella. Sekin oli minun syyni. Metroon kun kuulemma ei olisi haissut. Että näin.
Teini-ikäisten lasten kanssa tuon reiluuden käsitteen saa unohtaa ainakin pariksi vuodeksi. Ja siivota, kun ei kukaan muukaan siivoa. Vaikeahan se on toiselle vakuuttaa, että voisi siivota omaa kotiaan ja eihän se mikään pakko ole. Lapset ei vain mielellään tuo sellaiseen kotiin kavereita, joka näyttää läävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi haluaa jotain ja jos ehdotan et entä tää, ni se saattaa valita sen mun tarjooman vaihtoehdon jotenkin kuuliaisuuttaan (vaikka mulle ois ihan sama kumman se valitsee), mut sit alkaa kiukutella et oiski halunnu oikeasti sen toisen. Oon vaan näissä tilanteissa alkanu sanoa että "voit sä siis ottaa sen toisenki ihan hyvin" jos se valitsee sen mun tarjooman. Tollanen ap:n tilanne toistuu aika usein, mut näistä on päästy ku sanon jotain lieventävää esim. "tai siis tuu vaan mut yritä tulla tooooosi hitaasti". Lapsi tuntuu tarviivan enemmän rohkaisua tai ohjausta kuin ennen nytku se haluaa tehdä niinku muut haluaa, mutta se aiheuttaa välillä aika suuria pettymyksiä sit. Se voi antaa lelun jollekkin vaan koska se toinen lapsi sitä pyytää, ja mennä sit itkemään nurkkaan ku hän ois oikeasti halunnu leikkiä sillä lelulla. Puhutaan sit vaan siitä että oli todella kilttiaä antaa se lelu, mutta muitakin tapoja ratkaista tilanne on. Sama tollasissa, mä sanoisin siihen et oli tositosi kilttiä olla säikyttämättä kauriita ja on tosi harmi ku et nähnyt niitä, mut jos ens kerralla yrittäisit vaik hiipiä tositosi hitaasti kattomaan niitä. Tosin jos se ois hiipinyt niin ne ois voinu säikähtää ja sit toinen lapsi ois syyttänyt mua siitä että pilasin kaiken ja maailma loppui nyt tähän. Ja tää hiipijälapsi ei ois kuitenkaan nähnyt niitä ku ne ois juosseet pois. :D Tää taitaa kuulua asiaan, ap :D
P.S. muakaan ei huvita siivota, mut jos se ei oo välttämätöntä ni jos skipattais siivous ihan hyvillä mielin tänään?
Tässä on kyllä niin vaikea ihminen, että hänen terapeuttinsakin varmaan joutuu terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset syyttävät aina vanhempiaan kaikesta. Laittavat kengät vääriin jalkoihin tai eivät kerkiä katsomaan lemppariohjelmaa, kun äiti pakottaa syömään yhden perunan.
Teini-iässä tuo vielä korostuu eikä äidin tarvitse sanoa mitään, kun teini suuttuu ja juoksee huutaen omaan huoneeseensa ja syyttäen äitiä jopa siitä, että sataa vettä, kun teinin piti just sinä päivänä laittaa ne uudet valkoiset Converset.
Vaikka vanhemmat kuinka tukisivat ja seisoisivat lapsen takana, ei todennäköisesti estä noita lasten hepuleita.
Minä vein autolla tänään kasiluokkalaisen kouluun. Ihan hyvää hyvyyttäni. Ulkona haisi jokin ihme haju reitin varrella. Sekin oli minun syyni. Metroon kun kuulemma ei olisi haissut. Että näin.
Teini-ikäisten lasten kanssa tuon reiluuden käsitteen saa unohtaa ainakin pariksi vuodeksi. Ja siivota, kun ei kukaan muukaan siivoa. Vaikeahan se on toiselle vakuuttaa, että voisi siivota omaa kotiaan ja eihän se mikään pakko ole. Lapset ei vain mielellään tuo sellaiseen kotiin kavereita, joka näyttää läävältä.
Totta.
Syyllistämistä ja sotkua.
T. Teinin äiti
Joko äitihullu on siirtynyt itse aiheeseen sivulla 3? Eli äiti- ja syy-syy-jankkauksiin. Ja huomionhakuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä taas tätä lukiessa huomaa kuinka idiootteja suurinosa naisista on.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä taas tätä lukiessa huomaa kuinka idiootteja suurinosa naisista on.
Mistä vastauksista sellaisen päätelmän teit?
Mä en tajua koko alotusta?
Miten voi loukkaantua lapsen sanoista? Siis joku kaurisepisodi. "Nyt suutuin, en tiskaa"
Ap:lle kasva aikuiseksi. Olet jäänyt jollekkin hiekkalaatikkoleikkien tasolle.
Jos tolle linjalle lähtee, niin joka päivä sais suuttua jostain. Kyllä mullakin joskus teinin kanssa menee "rajan yli" ne kun osaa sivaltaa tosi osuvasti. Mutta se ei vaikuta siivousasioihin. Kyllä se teini sitten huomaa, et tuli loukattua ja jos ei suoraan pyydä anteeksi, niin pienillä eleillä tulee vastaan.
No hah 😂 ja voi kauriin kikkare.
Siis mitä niistä kauriista nyt noin kovasti pitää hölöttää? Ne tulee varmasti takaisin ja lapsesi näkee ne jonakin toisena päivänä. That simple is that, u know.
Meidän lukiolainen myöhästyi bussista, kun luki saksaa, joten vein hänet kouluun. Kukaan ei kuitenkaan syytellyt ketään myöhästymisestä.
En silti viitsisi siivota. Kuka tulisi meille siivoamaan?
Kyllä on taas kärpäsestä tehty härkänen.
Vatvotko jokaista pikkuasia noin paljon?
Pidä verhot kiinni. Pääset helpommalla ja suuttumati.
Se suunnaton katkeruus ja lapsuuden suunnattomat traumat.