Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu olla lihava nainen?
05.09.2016 |
Nykyään kun lihavuutta halveksitaan niin paljon ja lihavuus nähdään rumana ominaisuutena, niin onko jotenkin erityisen häpeällistä olla lihava nainen? Ajatteletko, että lihavat miehet "pääsevät helpommalla"?
Kommentit (34)
Olen lihonut nykyisessä parisuhteessani 15 kiloa, 62 kilosta 77 kiloon. Olen 160-senttinen. Ennen kuin kukaan kommentoi, että siinä on taas yksi nainen päästänyt itsensä repsahtamaan pyydystettyään miehen, voin kertoa, että mies on itse suhteessa saman verran ylipainoinen, oli jo tavatessamme, ja mieheltä omaksutut ruokailutottumukset ovat pääsyy lihomiseeni.
Ihme kyllä, en ole kokenut oikein mitään negatiivisia vaikutuksia. En ole pistänyt merkille, että kukaan katsoisi inhoten tai kohtelisi minua ikävästi. Kukaan ei ole kommentoinut painonnousuani mitenkään, ja esimerkiksi baarissa minua lähestytään saman verran kuin ennenkin. Kuntoni ei ole sen huonompi, en tunne itseäni väsyneemmäksi tai kömpelömmäksi kuin ennen. Minulla on kyllä sikäli edullinen vartalotyyppi, että ylimääräinen kertyy pääasiassa lantiolle ja reisiin. Koska minulla on edelleen erottuva vyötärö ja litteähkö vatsa, voin käyttää sellaisia vaatteita kuin haluan. Ostan vain isompaa kokoa kuin ennen (ennen yläosa 36 ja alaosa 38, nyt yläosa 38-40 ja alaosa 44).
Ymmärrän, että jossain vaiheessa kertyneet ylikilot olisi hyvä laihduttaa terveyden vuoksi, mutta olen onnellinen näinkin. En tunne itseinhoa peiliin katsoessani edes alasti. Pukeudun kauniisti, meikkaan ja laitan hiuksiani. Ehkä se, että olen tyytyväinen, välittyy minusta myös ulospäin, enkä siksi saa ikäviä reaktioita osakseni muiltakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena olin hoikka, olen lihonut pikku hiljaa vuosien myötä ja jossain vaiheessa huomasin että olin muuttunut näkymättömäksi.
Useimmiten se on vapauttavaa, kun joku kuuntelee minua tietää hänen kuuntelevan eikä katselevan tissejä ja persettä.
En mä itse muista aktiivisesti ajatella olevani lihava. Tykkään itsestäni enkä ole koskaan kokenut että muidenkaan arvostus minua kohtaan olisi ollut kiloistani kiinni. Siis sellaisten ihmisten, joiden arvostuksella ja tunteilla on mulle ylipäätään väliä.
Rasistisessa mielessä kysymys on sama jos kysyisit miltä tuntuu olla mamu. Natsistisessa yhteiskunnassamme kaikki erilaisuus katsotaan paheeksi.
Ihan hyvältä tuntuu olla lihava nainen. Olen semmoinen tavanomaisella tavalla lihava (160 cm, 80 kg), en silmiin pistävän massiivinen, joten ei minua esim. tuijoteta. Olen myös onneksi jo nelikymppinen, ja tämän ikäisen tätin tukevuus ei ketään kummastuta. Paljonhan meitä isoja matameja on :D
Seksuaalisista suhteista en ole ollut kiinnostunut yli vuosikymmeneen, joten minun ei tarvitse ns. kelvata kellekään ulkonäölläni eikä viehättää ketään.
Töissäni paino tai ulkonäkö ei vaikuta - tietokoneet ei välitä siitä kuinka ohut tai paksu, kaunis tai ruma ihminen niitä koodaa :D Olen siis kaikin puolin tyytyväinen kehooni ja painooni eikä ole mitään kiinnostusta laihduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahalta tuntuu
Sama juttu, pahalta tuntuu. Monin tavoin.
Ylipainoisia naisia syrjitään työelämässä, ja rankemmin kuin ylipainoisia miehiä. Sitä on tutkittukin: http://yle.fi/uutiset/3-5844839
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvältä tuntuu olla lihava nainen. Olen semmoinen tavanomaisella tavalla lihava (160 cm, 80 kg), en silmiin pistävän massiivinen, joten ei minua esim. tuijoteta. Olen myös onneksi jo nelikymppinen, ja tämän ikäisen tätin tukevuus ei ketään kummastuta. Paljonhan meitä isoja matameja on :D
Seksuaalisista suhteista en ole ollut kiinnostunut yli vuosikymmeneen, joten minun ei tarvitse ns. kelvata kellekään ulkonäölläni eikä viehättää ketään.
Töissäni paino tai ulkonäkö ei vaikuta - tietokoneet ei välitä siitä kuinka ohut tai paksu, kaunis tai ruma ihminen niitä koodaa :D Olen siis kaikin puolin tyytyväinen kehooni ja painooni eikä ole mitään kiinnostusta laihduttaa.
Täysin omasta näppäimestäni ;) Jos jotain niin IT-alalla lihavana naisena otetaan jotenkin vakavammin kuin jos olisi hoikka ja hyvännäköinen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvältä tuntuu olla lihava nainen. Olen semmoinen tavanomaisella tavalla lihava (160 cm, 80 kg), en silmiin pistävän massiivinen, joten ei minua esim. tuijoteta. Olen myös onneksi jo nelikymppinen, ja tämän ikäisen tätin tukevuus ei ketään kummastuta. Paljonhan meitä isoja matameja on :D
Seksuaalisista suhteista en ole ollut kiinnostunut yli vuosikymmeneen, joten minun ei tarvitse ns. kelvata kellekään ulkonäölläni eikä viehättää ketään.
Töissäni paino tai ulkonäkö ei vaikuta - tietokoneet ei välitä siitä kuinka ohut tai paksu, kaunis tai ruma ihminen niitä koodaa :D Olen siis kaikin puolin tyytyväinen kehooni ja painooni eikä ole mitään kiinnostusta laihduttaa.
Täysin omasta näppäimestäni ;) Jos jotain niin IT-alalla lihavana naisena otetaan jotenkin vakavammin kuin jos olisi hoikka ja hyvännäköinen...
Juuri mun märkä päiväuni.
t. nörtti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinähän tuo menee, jotenkuten.
t. Adele
Vierailija kirjoitti:
Siinähän tuo menee, jotenkuten.
t. Adele
Sullahan olis rahaa kuin roskaa, mikset mee rasvaimuun :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakollinen kirjoitti:
Rasistisessa mielessä kysymys on sama jos kysyisit miltä tuntuu olla mamu. Natsistisessa yhteiskunnassamme kaikki erilaisuus katsotaan paheeksi.
Lasketko lihavuuden "erilaisuudeksi"? Lihavuus on yliravitsemustila, ei mikään luonteenpiirre tai tyylisuuntaus. Eikä edes kovin harvinaista länsimaissa.
But hey, whatever floats your boat.
Ei tunnu miltään, ihan normaalia elämää vietän. Aina joskus jonkun typerän kommentin jälkeen muistan, että ai niin, lihavana pitäisi olla maan matonen, halveksia ja solvata itseään, olla itseensä kaikin puolin tyytymätön. Paine muiden ihmisten ja median taholta voi olla aika kova, pitää olla lujana, ettei mene moiseen mukaan.