Lue keskustelun säännöt.
Ensitreffit alttarilla OFFICIAL
05.09.2016 |
Huomenna se alkaa! Miten me pärjätään ilman Maaretia? Onko taas säpinää ukkomiehen ja kamera crew'n välillä? Kuka on paksuna heti häitten jälkeen? Millaisia pariskuntia veikkaatte tällä kertaa olevan mukana, joko saataisiin vähän "iäkkäämpi" pari mukaan?
En malta odottaa!
Kommentit (8622)
Meitä nauratti hirveesti se Eelis, Millan työkaveri joka tuli synttäreille! :-D Poika oli selkeästi käynyt bissellä kuuntelemassa Millan tilitystä jonkun vakavamman toivossa. Raukka aivan järkyttyi ja meni parvekkeelle niskaansa niksauttamaan kun Milla kertoi uutisen! Ja todella vaivautunut tunnelma oli kun pojan istuivat sohvalla "juomassa" - Eelis vaan katseli ikkunasta ulos kuin loukkaantunut eläin. Milla edustaa mielestäni tiettyä humanisti mimmityyppiä jolla on näitä salaa kuolaavia koiranpentuja kavereinaan. Vähintään outoa että synttäreille tuli Eelis ja serkku avovaimoineen. .. eikö Millalla ole tyttökavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lippepupu kirjoitti:
Meitä nauratti hirveesti se Eelis, Millan työkaveri joka tuli synttäreille! :-D Poika oli selkeästi käynyt bissellä kuuntelemassa Millan tilitystä jonkun vakavamman toivossa. Raukka aivan järkyttyi ja meni parvekkeelle niskaansa niksauttamaan kun Milla kertoi uutisen! Ja todella vaivautunut tunnelma oli kun pojan istuivat sohvalla "juomassa" - Eelis vaan katseli ikkunasta ulos kuin loukkaantunut eläin. Milla edustaa mielestäni tiettyä humanisti mimmityyppiä jolla on näitä salaa kuolaavia koiranpentuja kavereinaan. Vähintään outoa että synttäreille tuli Eelis ja serkku avovaimoineen. .. eikö Millalla ole tyttökavereita?
Tätä ihmettelin jo avausjaksossa, hääpukua hankkimassa itsekseen ja hoiti asian mahdollisimman nopeasti vaan pois alta. Kävi vähän sääliksi Millaa. Mutta olihan hänellä häissä kuitenkin kaaso tai kaasoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kans mietin sitä, että meillä miehen kanssa kesti kunnon alkuhuuma semmoset 7 vuotta (tästä 6 siis asuttiin yhdessä). 9 vuoden jälkeen mentiin naimisiin ja nyt ollaan oltu naimisissa 18 vuotta. Välissä oli 2 vuoden jakso jolloin oli aika hiljasta kaikilla rintamilla ja tylsistytti oma mies, välillä jopa ällöttikin. Tuosta suosta on taas noustu.
Tuntuu siis omaan korvaan hieman huvittavalta jos joku pitää ihan onnistuneena avioliittona sitä että eroaa kahden vuoden jälkeen ohjelmaan osallistumisesta. Siinä kahdessa vuodessa kun oppii juuri ja juuri toisen tuntemaan. Mutta eihän tuossa ajassa edes ehdi korjata mitään jos joku asia lähtee kulkeen vinoon, käytännössä annetaan siis heti periksi jos pitäis jotain tehdä tai sitten suhde ei ole alkuunkaan ollut sopiva vaan on jääty siihen helppouden vuoksi vaikkei oikeasti oltais ess sopivia.
Joo hei tosi kiva lukea tällasia alkuhuuma juttuja tälleen ikisinkkuna. Voit mennä muualle kehuskelemaan.
Ulkopuolisena tuo kommentti huvitti. Haluaako tällä palstalla ne ikisinkut katsella omien silmälasieen läpi näitä pariutumisyrityksiä, haukkua miehiä kun eivät ymmärrä tehdä asioita naisen mielen mukaan, arvostella miesten ja naisten ulkonäköä? Vai saako täällä keskustella myös pitkissä parisuhteissa eläneet ihmiset jotka uteliaasti katselevat miten nykyään parisuhteita yritetään saada pysymään pystyssä ja mihin ne kaatuvat? Itsellä on 35 vuotta kokemusta parisuhteesta, viimeiset viisi vuotta toisesta yrityksestä ja nämä asiat vaan kiinnostavat. Tuo aikaperspektiivi VOI tuoda toisenlaista näkökulmaa parisuhteen ongelmakohtiin. Tajuaa yhdessäelämisen lainalaisuuksia: toisen huomioonottamista, keskustelua, kompromisseja, kiihkeän rakastumisvaiheen muuttumista elämänkumppanuudeksi, jossa siinäkin voi ihan hyvin kiihkeitä rakkausvaiheita olla myöhemminkin.
Nyt alkoi uusi ohjelma formaatti, jossa suudelman perusteella ihmisiä paritetaan. Se varmaan sopiva formaatti niille iki-sinkuille, jotka eivät halua pohtia parisuhteen arkisempaa puolta vaan keskittyvät alkuromanssiin.
Vierailija kirjoitti:
Stu kirjoitti:
En vain ymmärrä, miksi tahdotaan kirkon traditiot sun muut, jos ei sitouduta ajatukseen, että avioliitto on elinikäinen. Mitä pari ajattelee alttarille astellessaan ja lupaukset tehdessään?
Ei siinä mitään luvata. Siinä väitetään, että tahdotaan rakastaa. Ei luvata.
On se kyllä eri asia tahtoa ja luvata.
Jos rakkaudella tarkoittaa tunnetta, niin sitä ei todellakaan voi luvata. Etenkään että se kestäisi kunnes toinen kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu siis omaan korvaan hieman huvittavalta jos joku pitää ihan onnistuneena avioliittona sitä että eroaa kahden vuoden jälkeen ohjelmaan osallistumisesta.
Sen määrittelee kyllä ihan kukin pariskunta itse, onko/oliko avioliitto onnistunut. Itse kukin sen päättää, miksi on avioitumassa.
Itse olettaisin (huom. oletan, en väitä tietäväni), että esim. viime kauden Sarille lapsen saaminen oli aika tärkeää. Vaikka liitto päättyisi eroon, se lapsi on ja pysyy, eikä sitä ehkä ilman avioliittoa olisi syntynyt. Että sikäli avioliitto on jo nyt onnistunut, kävi jatkossa miten kävi.
Voihan sitä tietysti halutessaan ajatella niinkin, että onnistuneita avioliittoja on vain ne elinikäiset, jolloin sitä saa vanhaksi asti jännittää, onnistuuko vai ei. Et siis sinäkään vielä oman liittosi onnistumista tiedä! Ja useimmat nykyään avioituvat siis epäonnistuvat - so what?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme vänkkäämiseksi mennyt tämä keskustelu. Ei ole enää edes mukava lukea. Joo, ei tarvitse tulla kommentoimaan, että mitäs sitten luet. Eilen illalla kun luin, niin tuntui, että siellä oli joku ihan asiakseen tullut "vastaväittelijäksi".
Vierailija kirjoitti:
Lippepupu kirjoitti:
Meitä nauratti hirveesti se Eelis, Millan työkaveri joka tuli synttäreille! :-D Poika oli selkeästi käynyt bissellä kuuntelemassa Millan tilitystä jonkun vakavamman toivossa. Raukka aivan järkyttyi ja meni parvekkeelle niskaansa niksauttamaan kun Milla kertoi uutisen! Ja todella vaivautunut tunnelma oli kun pojan istuivat sohvalla "juomassa" - Eelis vaan katseli ikkunasta ulos kuin loukkaantunut eläin. Milla edustaa mielestäni tiettyä humanisti mimmityyppiä jolla on näitä salaa kuolaavia koiranpentuja kavereinaan. Vähintään outoa että synttäreille tuli Eelis ja serkku avovaimoineen. .. eikö Millalla ole tyttökavereita?
Tätä ihmettelin jo avausjaksossa, hääpukua hankkimassa itsekseen ja hoiti asian mahdollisimman nopeasti vaan pois alta. Kävi vähän sääliksi Millaa. Mutta olihan hänellä häissä kuitenkin kaaso tai kaasoja?
Ainakin siinä kirjeen lukemiskohtauksessa oli joku naispuolinen frendi mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä Tiinalla vaikuttaa olevan oman elämän pakka hyvin kasassa. Se sitten ilmenee tuollaisena tarkkuutena, jota tällä palstalla nalkuttamiseksikin sanotaan. Olen itse kyllä (kieltämättä) samaa tyyppiä. Oon tarkka lähes kaikesta (ml. siitä miten asiat kannattaa tehdä, tosin tiedostan myös sen, jos en osaa jotain), ja uskallan sanoa miehelle, jos hänenkin kannattais tehdä asiat toisella tapaa kuin tekee. Muut ei-tarkat ihmiset (eli ilmeisesti ne, jotka ei nalkuta ?) sitten ihmetteleekin, että miten meillä on aina siistiä, aikaa lapsille, työlle, jatkokoulutuksille ja liikunnalle (ja seksille of course).
Olen hyvin paljon siis samanlainen "nalkuttaja" kuin Tiina. Mun mies on kyllä ihan tyytyväinen, kuulemma :). Tykkää siitä, että sanon asioista, koska sitten voidaan keskustella ja kompromissata jutuista. Lopputulos on useimmiten meille se paras mahdollinen. Kaikki on tyytyväisiä.
Eli sinusta vain nalkuttavilla, toisia kyttäävillä ja "minä osaan tehdä tämän paremmin" ihmisillä voi olla siisti koti, hyvinhoidetut lapset, harrastukset ja seksiä? Anteeksi nyt vain mutta on meilläkin kaikkea tuota mutta mä arvostan miestäni enkä mikromanageroi hänen tekemisiään koska "tiedän paremmin" eikä hänkään tee samoin. Jos toinen ei osaa niin silloin kysytään ja jos toisen tekemiset häiritsee niin silloin todetaan että jos ongelma ei ole iso (merkittävä!) niin ongelma on omassa päässä ja se pitää itse käsitellä.
Vastaus ensimmäiseen virkkeeseesi: ei, voi em. asioita olla ihan minkälaisella ihmistyypillä tahansa. Ihan suotta vedät siellä hernettä nenään.
Oma pointtini oli se, että ihmettelen, miksei mistään muka saisi toiselle mitään sanoa. Onko kaikki muka heti nalkutusta? Vai pitääkö se pieni arkivinkki aina naamioida johonkin "käärepaperiin", ettei sitä sanota nalkuttamiseksi? Kyllä hyvän parisuhteen pitää kestää sitä, että toinen voi huomauttaa esim. topsipuikoista vessanpöntössä.
En minäkään mikromanageeraa, se oli sinun johtopäätöksesi. Toiset asiat on vain pienempiä kuin toiset. Mutta ovat ne silti asioita. Se topsipuikon heittämättä jättäminen on kummasti ihan hyvä idea siinä vaiheessa, kun vessanlattia tulvii ja mietitään, että miten tämänkin olisi voinut estää.
Oman kokemuksen mukaan nalkutuksesta valittaa juuri ne, joille millään ei oo mitään väliä ja, no, sen kyllä siitä elämän kokonaisvaltaisesta hallinnasta kyllä huomaa.
No pidän merkittävänä asiana sanoa toiselle jos hän on niin pöljä että yrittää tukkia vessanpöntön, meillä mies tosin on aikuinen ja fiksu yksilö eli tajuaa tällaiset asiat ilman minun kädestäpitämistä ja neuvomista. Toki jos puoliso on tuota tasoa niin varmasti siellä kotona täytyy huomautella monestakin asiasta, "älä kulta jätä sitä levyä päälle", "laittaisitko kulta lapselle pipon päähän kun ulkona on -30", voisitko viedä sen öljyä vuotavan roskapussin pois parketilta" jne. Nalkuttaminen on tyhjän valittamista, aivan kuten tiskipöydän märäksi jättämisestä, suodatinpussin kahvinkeittimeen jättämisestä tai pahvikuppien lyttäämättömyydestä valittaminen. Noista mikään ei aiheuta merkittävää haittaa vaan tuollaisessa tyhjänpäiväisessä asiassa toisen neuvominen on epäkohteliasta, ikävää ja nalkuttamista. Kenelle siinä tulee hyvä mieli? Onko noilla asioilla elämääsi ja hyvinvointiisi oikeasti joku merkitys?
Oman kokemukseni mukaan nalkuttajilla toinen puoliso on kehittymätön lapsiaikuinen tai nalkuttava puoliso kokee että hän tietää parhaiten ja olemassa on vain yksi tapa hoitaa asiat ja se on hänen tapansa.
No, tavallaan olen samaa mieltä kanssasi. Jos nalkuttamisen määritelmä on se, että se on tyhjästä valittamista (kuten suodatinpussit koneessa), niin en minäkään näe sellaisesta huomauttamista tarpeelliseksi.
Oma mieheni nyt vaan on vähän uuvelo tietyissä jutuissa. Rakastan häntä ihan mahdottomasti, eikä hän tyhmä ole (mistä kertoo hyvä menestys työelämässäkin). Hän nyt vain sattuu olemaan perheestä, jossa äiti on ilmeisesti ravannut perässä korjaamassa kaikki jäljet, eikä mitään oma-aloitteisuutta ole vaadittu. Minun mieheltä ei mene vessapaperihylsyt roskikseen (ne ajelehtii vessan lattialla ajasta ikuisuuteen, ellen niitä korjaa - vaikka vessassa on roskiskin ) ja kaljatölkit jäävät _aina_ tiskipöydälle, vaikka tiskialtaan alle olen laittanut tölkeille ihan oman korin pusseineen. Koen ihan asiaksi nalkuttaa edellämainituista hylsyistä ja tölkeistä. En halua asua sikolätissä.
Tässä siis taitaa mennä omenat ja appelsiinit sekaisin. Joillekin myös se asiasta sanominen on nalkuttamista. Ihan mistä tahansa sanominen on nalkuttamista. Sitä en tajua: kyllä pitää voida sanoa toiselle toopesta toiminnasta.
ps. Esim. musta olis ihan aiheellista nalkuttaa siitä Kimmon suihkukaapista - olihan se nyt ihan merkittävällä tavalla p*skainen.
Asiasta saa sanoa, mutta vähän ihmetyttää ettei miehesi opi parista kerrasta vaan joudut sanomaan samasta asiasta useamman kerran. Sekin (kuten tyhjästä valittaminen) on nalkuttamista, mutta johtuu toisesta osapuolesta eli lapsiaikuisesta. Jos ei osaa omia jälkiään siivota eli heittää tyhjää hylsyä roskiin vaan jättää sen lattialle niin vähän kyllä pistää mietityttämään, heittääkö miehesi muita roskia tuosta noin vaan lattialle?
Tämä keskustelu lähti aivan tästä Tiinan nalkuttamisesta, joka ei ollut mistään merkittävistä asioista pl. Lattia jolle olisi ihan voinut tehdä jotain sen sijaan että taivastelee että "voi voi nyt se lattia menee pilalle". Osa täällä oli sitä mieltä että on täysin oikein nöyryyttää puolisoa sellaisilla "tärkeillä" asioilla kuten tiskiharja, tiskipöydän märäksi jättäminen ja kahvikuppien lyttääminen. "Katso kun minä teen aina näin". Samuel oli selvästi ärsyyntyneen näköinen kun puhuttiin esim. Matkalaukun nostamisesta sängylle ihan kun hän olisi joku pikkulapsi jolle äiti näyttää.
Ja ihan viimeiseksi se kodin tip-top-siisteys ei kerro mitään elämänhallinnasta! Olen nähnyt mt-ongelmaisia alkoholisteja jotka elävät siististi ja samoin hyväpalkkaisia, koulutettuja ja elämässä hyvin sosiaalisesti pärjääviä ihmisiä jotka asuvat sekaisesti. Siisteyskäsitys vaihtelee. Ja sekaisella kodilla en tarkoita sikolättiä jossa lattiassa on ruokaa ja wc-pytty ruskea, vaan ihan hygieenistä paikkaa jossa tavarat vain ovat hieman sikinsokin.
Eikös se Milla ollut asunut vasta pari-kolme vuotta Helsingissä? Jos sen parhaat frendit oli jääny sinne Kainuuseen, eikä Helsingissä ole vielä semmoisia kavereita, joita pyytäisi hääpukusovitukseen tai muuhun kaveriksi. Häihin sitten toki oli tullut kavereita Kainuustakin käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lippepupu kirjoitti:
Meitä nauratti hirveesti se Eelis, Millan työkaveri joka tuli synttäreille! :-D Poika oli selkeästi käynyt bissellä kuuntelemassa Millan tilitystä jonkun vakavamman toivossa. Raukka aivan järkyttyi ja meni parvekkeelle niskaansa niksauttamaan kun Milla kertoi uutisen! Ja todella vaivautunut tunnelma oli kun pojan istuivat sohvalla "juomassa" - Eelis vaan katseli ikkunasta ulos kuin loukkaantunut eläin. Milla edustaa mielestäni tiettyä humanisti mimmityyppiä jolla on näitä salaa kuolaavia koiranpentuja kavereinaan. Vähintään outoa että synttäreille tuli Eelis ja serkku avovaimoineen. .. eikö Millalla ole tyttökavereita?
Hitto että repesin tälle "Loukkaantunut eläin.." Mut joo, se Eelis oli kyllä outo..
Lippepupu kirjoitti:
Meitä nauratti hirveesti se Eelis, Millan työkaveri joka tuli synttäreille! :-D Poika oli selkeästi käynyt bissellä kuuntelemassa Millan tilitystä jonkun vakavamman toivossa. Raukka aivan järkyttyi ja meni parvekkeelle niskaansa niksauttamaan kun Milla kertoi uutisen! Ja todella vaivautunut tunnelma oli kun pojan istuivat sohvalla "juomassa" - Eelis vaan katseli ikkunasta ulos kuin loukkaantunut eläin. Milla edustaa mielestäni tiettyä humanisti mimmityyppiä jolla on näitä salaa kuolaavia koiranpentuja kavereinaan. Vähintään outoa että synttäreille tuli Eelis ja serkku avovaimoineen. .. eikö Millalla ole tyttökavereita?
Voi että nää jutut lähtee lentämään täällä! Antakaa sen Eeliksen jo olla.Tyyppi käyttäytyi just niinku suurin osa suomalaisista,kun saa yllärinä tietää pääsevänsä telkkariin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun suosikit tällä kaudella on Kimmo ja Samppa.
Mä kyllä ymmärsin sen Tiinan "ärsyttää märkä tiskipöytä" - jutun vitsinä. Jotainhan ne naureskeli yhdessä siitä sit sen sanomisen jälkeen taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lippepupu kirjoitti:
Meitä nauratti hirveesti se Eelis, Millan työkaveri joka tuli synttäreille! :-D Poika oli selkeästi käynyt bissellä kuuntelemassa Millan tilitystä jonkun vakavamman toivossa. Raukka aivan järkyttyi ja meni parvekkeelle niskaansa niksauttamaan kun Milla kertoi uutisen! Ja todella vaivautunut tunnelma oli kun pojan istuivat sohvalla "juomassa" - Eelis vaan katseli ikkunasta ulos kuin loukkaantunut eläin. Milla edustaa mielestäni tiettyä humanisti mimmityyppiä jolla on näitä salaa kuolaavia koiranpentuja kavereinaan. Vähintään outoa että synttäreille tuli Eelis ja serkku avovaimoineen. .. eikö Millalla ole tyttökavereita?
Tätä ihmettelin jo avausjaksossa, hääpukua hankkimassa itsekseen ja hoiti asian mahdollisimman nopeasti vaan pois alta. Kävi vähän sääliksi Millaa. Mutta olihan hänellä häissä kuitenkin kaaso tai kaasoja?
Ainakin siinä kirjeen lukemiskohtauksessa oli joku naispuolinen frendi mukana.
Kommentoin tuota edellistä kommenttia hääpuvun ostosta. Siis ohjelmaan on leikattu pieni pala aina jotain tapahtumaa. Me emme tiedä, millainen valintaprosessi hääpukuostos oli. Puku, joka oli Millalla päällä, oli tosi kaunis. Hänellä saattaa olla todella hyvä tyylitaju ja hän näki jo tangolta, että tässäpä kaunis puku. Omasta mielestäni Millan puku oli kaunein. Mitä sitä ostosta pitkittämään, jos se on heti siinä. Minäkin ostan kaikki vaatteeni aivan yksin. Kukaan ei tiedä paremmin, mikä sopii minulle.
Vierailija kirjoitti:
Lippepupu kirjoitti:
Meitä nauratti hirveesti se Eelis, Millan työkaveri joka tuli synttäreille! :-D Poika oli selkeästi käynyt bissellä kuuntelemassa Millan tilitystä jonkun vakavamman toivossa. Raukka aivan järkyttyi ja meni parvekkeelle niskaansa niksauttamaan kun Milla kertoi uutisen! Ja todella vaivautunut tunnelma oli kun pojan istuivat sohvalla "juomassa" - Eelis vaan katseli ikkunasta ulos kuin loukkaantunut eläin. Milla edustaa mielestäni tiettyä humanisti mimmityyppiä jolla on näitä salaa kuolaavia koiranpentuja kavereinaan. Vähintään outoa että synttäreille tuli Eelis ja serkku avovaimoineen. .. eikö Millalla ole tyttökavereita?
Voi että nää jutut lähtee lentämään täällä! Antakaa sen Eeliksen jo olla.Tyyppi käyttäytyi just niinku suurin osa suomalaisista,kun saa yllärinä tietää pääsevänsä telkkariin!
Niinpä. Tai jos tiesikin etukäteen ja mietti, että ei se niin paha juttu voi olla, olen vain kuin en olisikaan ... ja päätyi kuitenkin mammain haukuttavaksi ja ruodittavaksi.
Tiinan nalkuttamisesta: Tätä kannattaa katsoa oppimisen kannalta. Samuel oppii kiinnittämään huomiota kaikkeen mahdolliseen. Se on hieno henkinen pääoma (vastakohta on uusavuttomuus). Itse olen sen kehityksen käynyt läpi ilman henkilökohtaista neuvojaa, mutta olen jo aika vanha. Minusta Tiina luovii taitavasti ja rohkeasti karikkoisella väylällä. On paljon parempi tuoda oma tahtonsa jo alussa esiin (fiksusti) kuin antaa joka asiassa ärsyyntymisen kasaantua pitkään, ennen kuin sanoo mitään. Siinä vaiheessa toinen ehkä ottaakin sen jo loukkauksena, koska se uhkaa muuttaa parin dynamiikkaa eli vakiintuneita asetelmia. Viikkopalaverit on hyvä ratkaisu, jos päivittäinen ”nalkutus” ärsyttää (tai jos se ei tehoa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lippepupu kirjoitti:
Meitä nauratti hirveesti se Eelis, Millan työkaveri joka tuli synttäreille! :-D Poika oli selkeästi käynyt bissellä kuuntelemassa Millan tilitystä jonkun vakavamman toivossa. Raukka aivan järkyttyi ja meni parvekkeelle niskaansa niksauttamaan kun Milla kertoi uutisen! Ja todella vaivautunut tunnelma oli kun pojan istuivat sohvalla "juomassa" - Eelis vaan katseli ikkunasta ulos kuin loukkaantunut eläin. Milla edustaa mielestäni tiettyä humanisti mimmityyppiä jolla on näitä salaa kuolaavia koiranpentuja kavereinaan. Vähintään outoa että synttäreille tuli Eelis ja serkku avovaimoineen. .. eikö Millalla ole tyttökavereita?
Voi että nää jutut lähtee lentämään täällä! Antakaa sen Eeliksen jo olla.Tyyppi käyttäytyi just niinku suurin osa suomalaisista,kun saa yllärinä tietää pääsevänsä telkkariin!
Niinpä. Tai jos tiesikin etukäteen ja mietti, että ei se niin paha juttu voi olla, olen vain kuin en olisikaan ... ja päätyi kuitenkin mammain haukuttavaksi ja ruodittavaksi.
Eihän se haukkumista ole, jos spekuloi, että poika käyttäytyi, kuin olisi saanut särön sydämeensä.
Mammat on niin ihastuneita naiselliseen vintage-Heidiin, kun sillä on kotikin kuin sisustuslehdestä. Ovat tuohon omaan ihannekuvaansa ihastuneempia kuin mitä keskimääräinen mies pidemmän päälle on. Ja sitten ihmettelevät, kun Millaa hehkutetaan, vaikka itse tekevät samaa kohteen vain ollessa eri.
Ketju on lukittu.
Musta ikisinkkuna on ihanaa. Silti tätäkin ohjelmaa on kiva katsella, miten ne siellä sohlaa..