Lue keskustelun säännöt.
Ensitreffit alttarilla OFFICIAL
05.09.2016 |
Huomenna se alkaa! Miten me pärjätään ilman Maaretia? Onko taas säpinää ukkomiehen ja kamera crew'n välillä? Kuka on paksuna heti häitten jälkeen? Millaisia pariskuntia veikkaatte tällä kertaa olevan mukana, joko saataisiin vähän "iäkkäämpi" pari mukaan?
En malta odottaa!
Kommentit (8622)
Vierailija kirjoitti:
Onko portsa omistus- vai vuokrataloaluetta?
Oman käsitykseni mukaan omistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko portsa omistus- vai vuokrataloaluetta?
Oman käsitykseni mukaan omistus.
Kyllä siellä on vuokra-asuntojakin.
T: Just niitä vuokraovi.com:issa selaillut
Vierailija kirjoitti:
Äänestys:
Kuinka moni uskoo, että Milla ja Kimmo lähentyvät siinä määrin, että edes hetkeksi katsoja vakuuttuisi tai uskoisi vahvasti heidän jutustaan tulevan jotain.
Peukku ylös = pari lähentyy silminnähden
Peukku alas = kovin kummoista muutosta ei odotettavissa.
Mä luulen että tän asian kanssa tehdään nyt telkkaria. Eli koska parin alku oli varovainen, niin nyt pidetään jännitystä yllä ja näytetään vain noita etäisempiä ja neutraaleita tilanteita. Kohta sitten tulee jakso, jossa nuo pussailevat ja kuhertelevat avoimesti ja asiantuntija pääsee sanomaan, että toiset syttyvät vähän hitaammin. Kannattaa muistaa, että kyse on myös siitä mitä ohjaaja valitsee ohjelmaan. H&M olisi voitu näyttää edellisessä jaksossa eron kynnyksellä olevana jos olisi valittu näytettäväksi vain sairastava nainen, pelokas kissa ja epäonnistunut jalkapallopeli.
Oma äo:ni on 128, Mensan rajan ollessa 131, joten sanomattakin selvää, että vaikeahko on puolisoa löytää itselleen, jos en joistain asioista tingi.[/quote]
Kun väität olevasi niin älykäs, luulisi sinun myös tietävän sen että Mensan testit eivät mittaa kovin monenlaista älykkyyttä.[/quote]
Ehkä sosiaalinen älykkyytesi on heikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä Tiinalla vaikuttaa olevan oman elämän pakka hyvin kasassa. Se sitten ilmenee tuollaisena tarkkuutena, jota tällä palstalla nalkuttamiseksikin sanotaan. Olen itse kyllä (kieltämättä) samaa tyyppiä. Oon tarkka lähes kaikesta (ml. siitä miten asiat kannattaa tehdä, tosin tiedostan myös sen, jos en osaa jotain), ja uskallan sanoa miehelle, jos hänenkin kannattais tehdä asiat toisella tapaa kuin tekee. Muut ei-tarkat ihmiset (eli ilmeisesti ne, jotka ei nalkuta ?) sitten ihmetteleekin, että miten meillä on aina siistiä, aikaa lapsille, työlle, jatkokoulutuksille ja liikunnalle (ja seksille of course).
Olen hyvin paljon siis samanlainen "nalkuttaja" kuin Tiina. Mun mies on kyllä ihan tyytyväinen, kuulemma :). Tykkää siitä, että sanon asioista, koska sitten voidaan keskustella ja kompromissata jutuista. Lopputulos on useimmiten meille se paras mahdollinen. Kaikki on tyytyväisiä.
Eli sinusta vain nalkuttavilla, toisia kyttäävillä ja "minä osaan tehdä tämän paremmin" ihmisillä voi olla siisti koti, hyvinhoidetut lapset, harrastukset ja seksiä? Anteeksi nyt vain mutta on meilläkin kaikkea tuota mutta mä arvostan miestäni enkä mikromanageroi hänen tekemisiään koska "tiedän paremmin" eikä hänkään tee samoin. Jos toinen ei osaa niin silloin kysytään ja jos toisen tekemiset häiritsee niin silloin todetaan että jos ongelma ei ole iso (merkittävä!) niin ongelma on omassa päässä ja se pitää itse käsitellä.
Vastaus ensimmäiseen virkkeeseesi: ei, voi em. asioita olla ihan minkälaisella ihmistyypillä tahansa. Ihan suotta vedät siellä hernettä nenään.
Oma pointtini oli se, että ihmettelen, miksei mistään muka saisi toiselle mitään sanoa. Onko kaikki muka heti nalkutusta? Vai pitääkö se pieni arkivinkki aina naamioida johonkin "käärepaperiin", ettei sitä sanota nalkuttamiseksi? Kyllä hyvän parisuhteen pitää kestää sitä, että toinen voi huomauttaa esim. topsipuikoista vessanpöntössä.
En minäkään mikromanageeraa, se oli sinun johtopäätöksesi. Toiset asiat on vain pienempiä kuin toiset. Mutta ovat ne silti asioita. Se topsipuikon heittämättä jättäminen on kummasti ihan hyvä idea siinä vaiheessa, kun vessanlattia tulvii ja mietitään, että miten tämänkin olisi voinut estää.
Oman kokemuksen mukaan nalkutuksesta valittaa juuri ne, joille millään ei oo mitään väliä ja, no, sen kyllä siitä elämän kokonaisvaltaisesta hallinnasta kyllä huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs paskaa Mikko on tähän mennessä tehnyt Heidille?
Ei siihen paskaa tarvita, että tuntee olonsa paskaksi. Ahdistuksen syyt eivät useinkaan ole dramaattisia vaan pieniä arkipäiväisiä juttuja.
Mikko vaikuttaa omistushaluiselta ja piiloaggressiiviselta mieheltä, joka lukee tunteita huonosti ja peittää kommunikointikyvyttömyytensä läheisyyteen. Lieneekö hänellä ylipäänsä sen syvempiä ajatuksia ihmisyydestä ja maailmassa olemisesta.
Heidi vaikuttaa ihmistyyppinä liki päinvastaiselta kuin Mikko.
Minusta Heidi on vaikuttanut yllättävän huonolta kommunikoijalta, ei paljon Mikkoa paremmalta. Miksi ei saa uskottavasti sanottua Mikolle, jos jatkuva muiskuttelu on ällöä? Miksi ei määrätietoisesti keskeytä tilannetta? Miksi ei futismatsin jälkeen korjannut Mikon väärintulkintaa tylsyydestä?
Tietenkään emme kaikkea ole nähneet, mutta jos Mikon käytös ei yhtään muutu, lienee pääteltävissä, ettei Heidi ole osannut tai uskaltanut siihen kunnolla puuttua.
MIKSI Heidin pitäisi huomauttaa pussailusta, jos se ei kerran hänen mielestään ole vastenmielistä. Kukas se Pariisissa hotellihuoneesta lähdettäessä kaiken sen imuttelun jälkeen halusi vielä ehdottomasti lähtöpusun kynnyksellä? Jep, ei se ollut Mikko.
MIKSI Heidi ei korjannut Mikon väärintulkintaa? No olisko vaikka hienotunteisuudesta. En mäkään olis korjannut vastaavassa tilanteessa. Ei se silti tarkoita sitä, että lähtisin uudestaan peliä katsomaan vastoin tahtoani. Tuskin Heidikään.
Heidi siellä kotona sohvallaan viime jaksossa jo sanoi Mikolle jotain että hyi oot ällö, kun tämä yritti pussata. Ja moni täällä ollut huomaavinaan, että haluaisi jo etäisyyttä.
Tuonsorttista hienotunteisuutta juuri en ymmärrä lainkaan. Minä ainakin haluan tietää, jos ehdottamani yhteiset aktiviteetit eivät kiinnosta toista pätkääkään. Olisi äärimmäisen noloa vasta aikojen päästä saada selville, että olen raahannut sitä jonnekin, mistä se ei yhtään tykkää. Naiset vain jostakin syystä arkailevat asioista suoraan puhumista. Kai se on sitä että pelkäävät satuttavansa, mutta pohjimmiltaan itsekkäästi pelkäävät itseensä kohdistuvia pettymyksen tunteita.
Heidi ja Mikko olivat sohvakeskustelunsa perusteella jo ehtineet sille asteelle, että Mikko tiesi tasan tarkkaan, mitä Heidi oli mieltä urheilun seuraamisesta. Siitä oli jo selvästi ollut puhetta aiemmin. Heidihän inhoaa sitä. Kun telkkaria tehdään, pitää suostua kaikenlaiseen vaikkapa sitten menemään futismatsiin. (Minäkin kävisin ainakin kerran katsomassa miten mieheni tuomaroi, vaikkei pelien katsominen muuten kiinnosta) Eivät näiden parien tiedot toisistaan suinkaan perustu niihin keskusteluihin, joita heidän on pakko ohjelman vuoksi käydä, joten aivan sama, mitä Heidi vastasi Mikon kysymykseen, ei se hänestä urheiluhullua olisi tehnyt.
Koko ohjelman kiinnostavin tyyppi on mielestäni Samuel. Henkisesti ryhdikäs ja miehekäs tyyppi. :)
Mikossa ja Kimmossa juuri noiden piirteiden puute häiritsee. Mikon kävelytyyli ärsyttää myös (miten voikin jonkun kävelytyyli rassata..), hän kävelee kuin Hercule Poirot.
Naisista eniten pidän Tiinasta, hän vaikuttaa siltä, että kykenee parhaiten itsetutkiskeluun. Samuelin jämäkkyys saaTiinan näkemään itsensä objektiivisesti osana parisuhdetta, ja lapsellinen suhtautuminen toiseen vähenee, uskoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs paskaa Mikko on tähän mennessä tehnyt Heidille?
Ei siihen paskaa tarvita, että tuntee olonsa paskaksi. Ahdistuksen syyt eivät useinkaan ole dramaattisia vaan pieniä arkipäiväisiä juttuja.
Mikko vaikuttaa omistushaluiselta ja piiloaggressiiviselta mieheltä, joka lukee tunteita huonosti ja peittää kommunikointikyvyttömyytensä läheisyyteen. Lieneekö hänellä ylipäänsä sen syvempiä ajatuksia ihmisyydestä ja maailmassa olemisesta.
Heidi vaikuttaa ihmistyyppinä liki päinvastaiselta kuin Mikko.
Minusta Heidi on vaikuttanut yllättävän huonolta kommunikoijalta, ei paljon Mikkoa paremmalta. Miksi ei saa uskottavasti sanottua Mikolle, jos jatkuva muiskuttelu on ällöä? Miksi ei määrätietoisesti keskeytä tilannetta? Miksi ei futismatsin jälkeen korjannut Mikon väärintulkintaa tylsyydestä?
Tietenkään emme kaikkea ole nähneet, mutta jos Mikon käytös ei yhtään muutu, lienee pääteltävissä, ettei Heidi ole osannut tai uskaltanut siihen kunnolla puuttua.
MIKSI Heidin pitäisi huomauttaa pussailusta, jos se ei kerran hänen mielestään ole vastenmielistä. Kukas se Pariisissa hotellihuoneesta lähdettäessä kaiken sen imuttelun jälkeen halusi vielä ehdottomasti lähtöpusun kynnyksellä? Jep, ei se ollut Mikko.
MIKSI Heidi ei korjannut Mikon väärintulkintaa? No olisko vaikka hienotunteisuudesta. En mäkään olis korjannut vastaavassa tilanteessa. Ei se silti tarkoita sitä, että lähtisin uudestaan peliä katsomaan vastoin tahtoani. Tuskin Heidikään.
Heidi siellä kotona sohvallaan viime jaksossa jo sanoi Mikolle jotain että hyi oot ällö, kun tämä yritti pussata. Ja moni täällä ollut huomaavinaan, että haluaisi jo etäisyyttä.
Tuonsorttista hienotunteisuutta juuri en ymmärrä lainkaan. Minä ainakin haluan tietää, jos ehdottamani yhteiset aktiviteetit eivät kiinnosta toista pätkääkään. Olisi äärimmäisen noloa vasta aikojen päästä saada selville, että olen raahannut sitä jonnekin, mistä se ei yhtään tykkää. Naiset vain jostakin syystä arkailevat asioista suoraan puhumista. Kai se on sitä että pelkäävät satuttavansa, mutta pohjimmiltaan itsekkäästi pelkäävät itseensä kohdistuvia pettymyksen tunteita.
Heidi ja Mikko olivat sohvakeskustelunsa perusteella jo ehtineet sille asteelle, että Mikko tiesi tasan tarkkaan, mitä Heidi oli mieltä urheilun seuraamisesta. Siitä oli jo selvästi ollut puhetta aiemmin. Heidihän inhoaa sitä. Kun telkkaria tehdään, pitää suostua kaikenlaiseen vaikkapa sitten menemään futismatsiin. (Minäkin kävisin ainakin kerran katsomassa miten mieheni tuomaroi, vaikkei pelien katsominen muuten kiinnosta) Eivät näiden parien tiedot toisistaan suinkaan perustu niihin keskusteluihin, joita heidän on pakko ohjelman vuoksi käydä, joten aivan sama, mitä Heidi vastasi Mikon kysymykseen, ei se hänestä urheiluhullua olisi tehnyt.
Minusta tuossa parissa näkyy kuinka hankalaa on pitkään yksinasuneen ja ehkä persoonaltaan jäykän ihmisen edes yrittää tutustua toiseen. Klooneja ei olla kukaan, kaikilla omat intressit. Heidin kaltaiset naiset tietävät todella tarkasti mitkä omia juttuja eikä niiden ulkopuolelle edes haluta kurkistaa. Kuitenkin parisuhteessa minusta se väri tulee erilaisuudesta. Ei tarvitse muttuua urheiluhulluksi, mutta eikö edes kiinnosta yrittää miettiä miksi tuo oma mies niin paljon aikaa tuollaisen parissa viettää, mikä siinä viehättää? Mutta jos ajatuksena on "täällä on kylmää ja tylsää" niin ei taida kovin hyvä tulevaisuus olla. Entä jos jatkossa Heidi kutsuu miehensä katsomaan niitä hänen harraste räpeltelyjään, suuttuuko jos mies haukottelee eikä pidä töitäkään kaksisina? Minusta pitäisi olla sen verran heittäytymishalua ja oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemisintoa, että avoimin mielin tutustuisi toisen harrastuksiin, ne kun kertovat ihmisestä paljon. Mutta noista toisen harrastuksista ei tarvitse omia tehdä, riittää, että niitä hyväksyy kumppanilla ja arvostaa hänen kiinnostustaan niistä. Sama juttu noissa asumisissa: naiselle se asuminen, paikka ja huonekalut jne voi olla hyvin tärkeää, miehelle tuo voi olla vain paikka jossa nukkua. Tarvitseeko miehen kotia arvostella omista lähtökohdista (en ikinä tällaisessa asuisi)? Ne yhteiset asumukset tehdään sitten yhteisellä kompromissilla jossa miehelläkin pitäisi olla muuta sananvaltaa kuin autotallin sisustus. Alan vakuuttua, että osa sinkuista on onnellisempia sinkkuina kun nuo kontrollinhalut arkeen ovat niin voimakkaita (tiskiharjan malli, huonekalut) ja kyky/halu kompromisseihin olematon. Sinkkuna on varmasti ihan onnellista elää, miksi haaveilla parisuhteesta joka ei oikeasti olisi tasa-arvoinen ja vastavuoroinen?
Itse kans mietin sitä, että meillä miehen kanssa kesti kunnon alkuhuuma semmoset 7 vuotta (tästä 6 siis asuttiin yhdessä). 9 vuoden jälkeen mentiin naimisiin ja nyt ollaan oltu naimisissa 18 vuotta. Välissä oli 2 vuoden jakso jolloin oli aika hiljasta kaikilla rintamilla ja tylsistytti oma mies, välillä jopa ällöttikin. Tuosta suosta on taas noustu.
Tuntuu siis omaan korvaan hieman huvittavalta jos joku pitää ihan onnistuneena avioliittona sitä että eroaa kahden vuoden jälkeen ohjelmaan osallistumisesta. Siinä kahdessa vuodessa kun oppii juuri ja juuri toisen tuntemaan. Mutta eihän tuossa ajassa edes ehdi korjata mitään jos joku asia lähtee kulkeen vinoon, käytännössä annetaan siis heti periksi jos pitäis jotain tehdä tai sitten suhde ei ole alkuunkaan ollut sopiva vaan on jääty siihen helppouden vuoksi vaikkei oikeasti oltais ess sopivia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mindie kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko portsa omistus- vai vuokrataloaluetta?
Oman käsitykseni mukaan omistus.
Kyllä siellä on vuokra-asuntojakin.
T: Just niitä vuokraovi.com:issa selaillut
Niin, varmaan yksityiset vuokraavat.
Ite aattelisin näin.
Mikko ja Heidi; Aluksi ylenmääräinen pusuttelu ja pilvilinnoissa leijailu naamioi parin näyttämään täydelliseltä machilta. Kummallakin oli todella korkeat odotukset ja käyttäytyminen sen mukaista. Veikkaan, että pikkuhiljaa totuus tulee esille. Erilaiset kiinnostuksen kohteet ja puheyhteydettömyys pudottaa maanpinnalle ja pari eroaa.
Kimmo ja Milla; tässä parissa on potentiaalia. Kumpikin aloitti yhteisen taipaleensa jalat maassa, hitaasti mutta varmasti. Antaisivat nyt vain toisilleen aikaa lähentyä ja tekisivät töitä suhteensa eteen. Positiivinen asenne on plussaa. Heistä tulisi hyvä perhe. Kimmossa on ainesta isäksi.
Samuel ja Tiina; Heidät on luotu toisilleen. Kertakaikkiaan ihana pari! Heillä toimii kaikki. Ne jotka sanoo, että Tiina nalkuttaa liikaa ja sen takia suhde kaatuu, ei kyllä todellakaan tiedä mistä puhuu. Jokaisessa suhteessa tulee ihan varmasti vastaan jotain eripuraa tai mikä ärsyttää tai suututtaa toista, ainakin jossain vaiheessa. Se miten ne käsittelee onkin sitten toinen juttu. Samuel ja Tiina osaa puhua vaikeistakin asioista, kuten Samuel itsekkin siitä mainitsi. Äärettömän tärkeä ja ratkaiseva asia suhteen onnistumiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samuel ja Tiina; Heidät on luotu toisilleen. Kertakaikkiaan ihana pari! Heillä toimii kaikki. Ne jotka sanoo, että Tiina nalkuttaa liikaa ja sen takia suhde kaatuu, ei kyllä todellakaan tiedä mistä puhuu. Jokaisessa suhteessa tulee ihan varmasti vastaan jotain eripuraa tai mikä ärsyttää tai suututtaa toista, ainakin jossain vaiheessa. Se miten ne käsittelee onkin sitten toinen juttu. Samuel ja Tiina osaa puhua vaikeistakin asioista, kuten Samuel itsekkin siitä mainitsi. Äärettömän tärkeä ja ratkaiseva asia suhteen onnistumiselle.
No musta suhteelle lupaa huonoa jos Tiina meinaa jatkaa nalkuttamista samalla tavalla. Oikeasti, "mua ärsyttää sussa kun jätät tiskipöydän märäksi"?? Että ei riittänyt tuon sanominen aiemmin vaan piti ihan sitten nostaa vielä uudestaan esiin kun puhuttiin mikä toisessa mättää. Kyllä mä ainakin olin havaitsevinani Samuelissa pientä ärsyyntymistä kun Tiina siinä sängyllä päätti taas tuoda tuon esille.
Vierailija kirjoitti:
Ite aattelisin näin.
Mikko ja Heidi; Aluksi ylenmääräinen pusuttelu ja pilvilinnoissa leijailu naamioi parin näyttämään täydelliseltä machilta. Kummallakin oli todella korkeat odotukset ja käyttäytyminen sen mukaista. Veikkaan, että pikkuhiljaa totuus tulee esille. Erilaiset kiinnostuksen kohteet ja puheyhteydettömyys pudottaa maanpinnalle ja pari eroaa.
Kimmo ja Milla; tässä parissa on potentiaalia. Kumpikin aloitti yhteisen taipaleensa jalat maassa, hitaasti mutta varmasti. Antaisivat nyt vain toisilleen aikaa lähentyä ja tekisivät töitä suhteensa eteen. Positiivinen asenne on plussaa. Heistä tulisi hyvä perhe. Kimmossa on ainesta isäksi.
Samuel ja Tiina; Heidät on luotu toisilleen. Kertakaikkiaan ihana pari! Heillä toimii kaikki. Ne jotka sanoo, että Tiina nalkuttaa liikaa ja sen takia suhde kaatuu, ei kyllä todellakaan tiedä mistä puhuu. Jokaisessa suhteessa tulee ihan varmasti vastaan jotain eripuraa tai mikä ärsyttää tai suututtaa toista, ainakin jossain vaiheessa. Se miten ne käsittelee onkin sitten toinen juttu. Samuel ja Tiina osaa puhua vaikeistakin asioista, kuten Samuel itsekkin siitä mainitsi. Äärettömän tärkeä ja ratkaiseva asia suhteen onnistumiselle.
Kyllä noin, mutta parisuhteen sujumisen ja onnellisuuden vuoksi toivoisi Tiinan kykenevän hieman hölläämään tuosta älyttömästä kontrollintarpeestaan. Samuel myötäilee, muttaälykäs mies miettii ja muistaa nuo "kompromissit". Kun tuo Tiina hieman osaisi suhteuttaa ja höllätä: pitäisi kiinni niistä itselle oikeasti tärkeistä asioista ja katsoisi joitakin muita sormien välistä. Ja jos tiskiharjan harjasten tiheys on niitä arkeakaatavia tärkeitä juttuja - älä ikinä tee lapsia ja yritä perhe-elämää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä Tiinalla vaikuttaa olevan oman elämän pakka hyvin kasassa. Se sitten ilmenee tuollaisena tarkkuutena, jota tällä palstalla nalkuttamiseksikin sanotaan. Olen itse kyllä (kieltämättä) samaa tyyppiä. Oon tarkka lähes kaikesta (ml. siitä miten asiat kannattaa tehdä, tosin tiedostan myös sen, jos en osaa jotain), ja uskallan sanoa miehelle, jos hänenkin kannattais tehdä asiat toisella tapaa kuin tekee. Muut ei-tarkat ihmiset (eli ilmeisesti ne, jotka ei nalkuta ?) sitten ihmetteleekin, että miten meillä on aina siistiä, aikaa lapsille, työlle, jatkokoulutuksille ja liikunnalle (ja seksille of course).
Olen hyvin paljon siis samanlainen "nalkuttaja" kuin Tiina. Mun mies on kyllä ihan tyytyväinen, kuulemma :). Tykkää siitä, että sanon asioista, koska sitten voidaan keskustella ja kompromissata jutuista. Lopputulos on useimmiten meille se paras mahdollinen. Kaikki on tyytyväisiä.
Eli sinusta vain nalkuttavilla, toisia kyttäävillä ja "minä osaan tehdä tämän paremmin" ihmisillä voi olla siisti koti, hyvinhoidetut lapset, harrastukset ja seksiä? Anteeksi nyt vain mutta on meilläkin kaikkea tuota mutta mä arvostan miestäni enkä mikromanageroi hänen tekemisiään koska "tiedän paremmin" eikä hänkään tee samoin. Jos toinen ei osaa niin silloin kysytään ja jos toisen tekemiset häiritsee niin silloin todetaan että jos ongelma ei ole iso (merkittävä!) niin ongelma on omassa päässä ja se pitää itse käsitellä.
Vastaus ensimmäiseen virkkeeseesi: ei, voi em. asioita olla ihan minkälaisella ihmistyypillä tahansa. Ihan suotta vedät siellä hernettä nenään.
Oma pointtini oli se, että ihmettelen, miksei mistään muka saisi toiselle mitään sanoa. Onko kaikki muka heti nalkutusta? Vai pitääkö se pieni arkivinkki aina naamioida johonkin "käärepaperiin", ettei sitä sanota nalkuttamiseksi? Kyllä hyvän parisuhteen pitää kestää sitä, että toinen voi huomauttaa esim. topsipuikoista vessanpöntössä.
En minäkään mikromanageeraa, se oli sinun johtopäätöksesi. Toiset asiat on vain pienempiä kuin toiset. Mutta ovat ne silti asioita. Se topsipuikon heittämättä jättäminen on kummasti ihan hyvä idea siinä vaiheessa, kun vessanlattia tulvii ja mietitään, että miten tämänkin olisi voinut estää.
Oman kokemuksen mukaan nalkutuksesta valittaa juuri ne, joille millään ei oo mitään väliä ja, no, sen kyllä siitä elämän kokonaisvaltaisesta hallinnasta kyllä huomaa.
No pidän merkittävänä asiana sanoa toiselle jos hän on niin pöljä että yrittää tukkia vessanpöntön, meillä mies tosin on aikuinen ja fiksu yksilö eli tajuaa tällaiset asiat ilman minun kädestäpitämistä ja neuvomista. Toki jos puoliso on tuota tasoa niin varmasti siellä kotona täytyy huomautella monestakin asiasta, "älä kulta jätä sitä levyä päälle", "laittaisitko kulta lapselle pipon päähän kun ulkona on -30", voisitko viedä sen öljyä vuotavan roskapussin pois parketilta" jne. Nalkuttaminen on tyhjän valittamista, aivan kuten tiskipöydän märäksi jättämisestä, suodatinpussin kahvinkeittimeen jättämisestä tai pahvikuppien lyttäämättömyydestä valittaminen. Noista mikään ei aiheuta merkittävää haittaa vaan tuollaisessa tyhjänpäiväisessä asiassa toisen neuvominen on epäkohteliasta, ikävää ja nalkuttamista. Kenelle siinä tulee hyvä mieli? Onko noilla asioilla elämääsi ja hyvinvointiisi oikeasti joku merkitys?
Oman kokemukseni mukaan nalkuttajilla toinen puoliso on kehittymätön lapsiaikuinen tai nalkuttava puoliso kokee että hän tietää parhaiten ja olemassa on vain yksi tapa hoitaa asiat ja se on hänen tapansa.
Vierailija kirjoitti:
Itse kans mietin sitä, että meillä miehen kanssa kesti kunnon alkuhuuma semmoset 7 vuotta (tästä 6 siis asuttiin yhdessä). 9 vuoden jälkeen mentiin naimisiin ja nyt ollaan oltu naimisissa 18 vuotta. Välissä oli 2 vuoden jakso jolloin oli aika hiljasta kaikilla rintamilla ja tylsistytti oma mies, välillä jopa ällöttikin. Tuosta suosta on taas noustu.
Tuntuu siis omaan korvaan hieman huvittavalta jos joku pitää ihan onnistuneena avioliittona sitä että eroaa kahden vuoden jälkeen ohjelmaan osallistumisesta. Siinä kahdessa vuodessa kun oppii juuri ja juuri toisen tuntemaan. Mutta eihän tuossa ajassa edes ehdi korjata mitään jos joku asia lähtee kulkeen vinoon, käytännössä annetaan siis heti periksi jos pitäis jotain tehdä tai sitten suhde ei ole alkuunkaan ollut sopiva vaan on jääty siihen helppouden vuoksi vaikkei oikeasti oltais ess sopivia.
Joo hei tosi kiva lukea tällasia alkuhuuma juttuja tälleen ikisinkkuna. Voit mennä muualle kehuskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samuel ja Tiina; Heidät on luotu toisilleen. Kertakaikkiaan ihana pari! Heillä toimii kaikki. Ne jotka sanoo, että Tiina nalkuttaa liikaa ja sen takia suhde kaatuu, ei kyllä todellakaan tiedä mistä puhuu. Jokaisessa suhteessa tulee ihan varmasti vastaan jotain eripuraa tai mikä ärsyttää tai suututtaa toista, ainakin jossain vaiheessa. Se miten ne käsittelee onkin sitten toinen juttu. Samuel ja Tiina osaa puhua vaikeistakin asioista, kuten Samuel itsekkin siitä mainitsi. Äärettömän tärkeä ja ratkaiseva asia suhteen onnistumiselle.
No musta suhteelle lupaa huonoa jos Tiina meinaa jatkaa nalkuttamista samalla tavalla. Oikeasti, "mua ärsyttää sussa kun jätät tiskipöydän märäksi"?? Että ei riittänyt tuon sanominen aiemmin vaan piti ihan sitten nostaa vielä uudestaan esiin kun puhuttiin mikä toisessa mättää. Kyllä mä ainakin olin havaitsevinani Samuelissa pientä ärsyyntymistä kun Tiina siinä sängyllä päätti taas tuoda tuon esille.
Niiden on varmaan käsketty keskustella siitä mikä toisessa mättää, ja Tiina vastasi kysymykseen. Yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kans mietin sitä, että meillä miehen kanssa kesti kunnon alkuhuuma semmoset 7 vuotta (tästä 6 siis asuttiin yhdessä). 9 vuoden jälkeen mentiin naimisiin ja nyt ollaan oltu naimisissa 18 vuotta. Välissä oli 2 vuoden jakso jolloin oli aika hiljasta kaikilla rintamilla ja tylsistytti oma mies, välillä jopa ällöttikin. Tuosta suosta on taas noustu.
Tuntuu siis omaan korvaan hieman huvittavalta jos joku pitää ihan onnistuneena avioliittona sitä että eroaa kahden vuoden jälkeen ohjelmaan osallistumisesta. Siinä kahdessa vuodessa kun oppii juuri ja juuri toisen tuntemaan. Mutta eihän tuossa ajassa edes ehdi korjata mitään jos joku asia lähtee kulkeen vinoon, käytännössä annetaan siis heti periksi jos pitäis jotain tehdä tai sitten suhde ei ole alkuunkaan ollut sopiva vaan on jääty siihen helppouden vuoksi vaikkei oikeasti oltais ess sopivia.
Joo hei tosi kiva lukea tällasia alkuhuuma juttuja tälleen ikisinkkuna. Voit mennä muualle kehuskelemaan.
Anteeks mitä? 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä Tiinalla vaikuttaa olevan oman elämän pakka hyvin kasassa. Se sitten ilmenee tuollaisena tarkkuutena, jota tällä palstalla nalkuttamiseksikin sanotaan. Olen itse kyllä (kieltämättä) samaa tyyppiä. Oon tarkka lähes kaikesta (ml. siitä miten asiat kannattaa tehdä, tosin tiedostan myös sen, jos en osaa jotain), ja uskallan sanoa miehelle, jos hänenkin kannattais tehdä asiat toisella tapaa kuin tekee. Muut ei-tarkat ihmiset (eli ilmeisesti ne, jotka ei nalkuta ?) sitten ihmetteleekin, että miten meillä on aina siistiä, aikaa lapsille, työlle, jatkokoulutuksille ja liikunnalle (ja seksille of course).
Olen hyvin paljon siis samanlainen "nalkuttaja" kuin Tiina. Mun mies on kyllä ihan tyytyväinen, kuulemma :). Tykkää siitä, että sanon asioista, koska sitten voidaan keskustella ja kompromissata jutuista. Lopputulos on useimmiten meille se paras mahdollinen. Kaikki on tyytyväisiä.
Eli sinusta vain nalkuttavilla, toisia kyttäävillä ja "minä osaan tehdä tämän paremmin" ihmisillä voi olla siisti koti, hyvinhoidetut lapset, harrastukset ja seksiä? Anteeksi nyt vain mutta on meilläkin kaikkea tuota mutta mä arvostan miestäni enkä mikromanageroi hänen tekemisiään koska "tiedän paremmin" eikä hänkään tee samoin. Jos toinen ei osaa niin silloin kysytään ja jos toisen tekemiset häiritsee niin silloin todetaan että jos ongelma ei ole iso (merkittävä!) niin ongelma on omassa päässä ja se pitää itse käsitellä.
Vastaus ensimmäiseen virkkeeseesi: ei, voi em. asioita olla ihan minkälaisella ihmistyypillä tahansa. Ihan suotta vedät siellä hernettä nenään.
Oma pointtini oli se, että ihmettelen, miksei mistään muka saisi toiselle mitään sanoa. Onko kaikki muka heti nalkutusta? Vai pitääkö se pieni arkivinkki aina naamioida johonkin "käärepaperiin", ettei sitä sanota nalkuttamiseksi? Kyllä hyvän parisuhteen pitää kestää sitä, että toinen voi huomauttaa esim. topsipuikoista vessanpöntössä.
En minäkään mikromanageeraa, se oli sinun johtopäätöksesi. Toiset asiat on vain pienempiä kuin toiset. Mutta ovat ne silti asioita. Se topsipuikon heittämättä jättäminen on kummasti ihan hyvä idea siinä vaiheessa, kun vessanlattia tulvii ja mietitään, että miten tämänkin olisi voinut estää.
Oman kokemuksen mukaan nalkutuksesta valittaa juuri ne, joille millään ei oo mitään väliä ja, no, sen kyllä siitä elämän kokonaisvaltaisesta hallinnasta kyllä huomaa.
No pidän merkittävänä asiana sanoa toiselle jos hän on niin pöljä että yrittää tukkia vessanpöntön, meillä mies tosin on aikuinen ja fiksu yksilö eli tajuaa tällaiset asiat ilman minun kädestäpitämistä ja neuvomista. Toki jos puoliso on tuota tasoa niin varmasti siellä kotona täytyy huomautella monestakin asiasta, "älä kulta jätä sitä levyä päälle", "laittaisitko kulta lapselle pipon päähän kun ulkona on -30", voisitko viedä sen öljyä vuotavan roskapussin pois parketilta" jne. Nalkuttaminen on tyhjän valittamista, aivan kuten tiskipöydän märäksi jättämisestä, suodatinpussin kahvinkeittimeen jättämisestä tai pahvikuppien lyttäämättömyydestä valittaminen. Noista mikään ei aiheuta merkittävää haittaa vaan tuollaisessa tyhjänpäiväisessä asiassa toisen neuvominen on epäkohteliasta, ikävää ja nalkuttamista. Kenelle siinä tulee hyvä mieli? Onko noilla asioilla elämääsi ja hyvinvointiisi oikeasti joku merkitys?
Oman kokemukseni mukaan nalkuttajilla toinen puoliso on kehittymätön lapsiaikuinen tai nalkuttava puoliso kokee että hän tietää parhaiten ja olemassa on vain yksi tapa hoitaa asiat ja se on hänen tapansa.
No, tavallaan olen samaa mieltä kanssasi. Jos nalkuttamisen määritelmä on se, että se on tyhjästä valittamista (kuten suodatinpussit koneessa), niin en minäkään näe sellaisesta huomauttamista tarpeelliseksi.
Oma mieheni nyt vaan on vähän uuvelo tietyissä jutuissa. Rakastan häntä ihan mahdottomasti, eikä hän tyhmä ole (mistä kertoo hyvä menestys työelämässäkin). Hän nyt vain sattuu olemaan perheestä, jossa äiti on ilmeisesti ravannut perässä korjaamassa kaikki jäljet, eikä mitään oma-aloitteisuutta ole vaadittu. Minun mieheltä ei mene vessapaperihylsyt roskikseen (ne ajelehtii vessan lattialla ajasta ikuisuuteen, ellen niitä korjaa - vaikka vessassa on roskiskin ) ja kaljatölkit jäävät _aina_ tiskipöydälle, vaikka tiskialtaan alle olen laittanut tölkeille ihan oman korin pusseineen. Koen ihan asiaksi nalkuttaa edellämainituista hylsyistä ja tölkeistä. En halua asua sikolätissä.
Tässä siis taitaa mennä omenat ja appelsiinit sekaisin. Joillekin myös se asiasta sanominen on nalkuttamista. Ihan mistä tahansa sanominen on nalkuttamista. Sitä en tajua: kyllä pitää voida sanoa toiselle toopesta toiminnasta.
ps. Esim. musta olis ihan aiheellista nalkuttaa siitä Kimmon suihkukaapista - olihan se nyt ihan merkittävällä tavalla p*skainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samuel ja Tiina; Heidät on luotu toisilleen. Kertakaikkiaan ihana pari! Heillä toimii kaikki. Ne jotka sanoo, että Tiina nalkuttaa liikaa ja sen takia suhde kaatuu, ei kyllä todellakaan tiedä mistä puhuu. Jokaisessa suhteessa tulee ihan varmasti vastaan jotain eripuraa tai mikä ärsyttää tai suututtaa toista, ainakin jossain vaiheessa. Se miten ne käsittelee onkin sitten toinen juttu. Samuel ja Tiina osaa puhua vaikeistakin asioista, kuten Samuel itsekkin siitä mainitsi. Äärettömän tärkeä ja ratkaiseva asia suhteen onnistumiselle.
No musta suhteelle lupaa huonoa jos Tiina meinaa jatkaa nalkuttamista samalla tavalla. Oikeasti, "mua ärsyttää sussa kun jätät tiskipöydän märäksi"?? Että ei riittänyt tuon sanominen aiemmin vaan piti ihan sitten nostaa vielä uudestaan esiin kun puhuttiin mikä toisessa mättää. Kyllä mä ainakin olin havaitsevinani Samuelissa pientä ärsyyntymistä kun Tiina siinä sängyllä päätti taas tuoda tuon esille.
Miten Tiina viitsi heti aloittaa tuon mitättömistäkin asioista "jäkättämisen" vai onko vähän yliesittämistä kameroiden edessä? Sehän lupasi alussa olla paras mahdollinen vaimo (tjsp) tämäkö on hänen näkemyksensä asiasta? Millainen se huono vaimo mahtaisi olla :-o
Ketju on lukittu.
Onko portsa omistus- vai vuokrataloaluetta?