Ensitreffit alttarilla OFFICIAL

Keskimäärin varmaan mies on mieleltään joustavampi muuttamaan naisen luo, koska naisella on yleensä vahvempi kotivietti ja tarve sisustaa tila näköisekseen. Tosin miehetkin ovat kunnostautuneet hyvin tällä saralla nykypäivänä, joten voi olla hankalaa molemmille. 

Vierailija kirjoitti:

Stu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässähän lopulta on valittu parit pienemmästä valikoimasta kuin aikanaan oma yläaste.

Todennäköisesti vieläkin pienemmästä, millä on seurauksensa.

Eihän Mikon ja Heidin parittamisessakaan ole päätä ei häntää. Heillä ei näytä olevan muuta yhteistä kuin akateeminen koulutus. Vai mikä muu heitä yhdistää?

Ei kai Mikolla ole edes sitä.

Eikös tuo kauppatieteiden maisteri ole?

"Valmistunut kauppatieteen maisteriksi Vaasan yliopistosta. Työskentelee Nordeassa varainhoitajana."

http://www.aamulehti.fi/ihmiset/ylojarvelainen-mikko-meni-naimisiin-ens…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän tulee se Tanja mieleen, jonka piti päästä omalle parvekkeelle vai miten se oli.. Jos on tällaiseen ohjelmaan ja sokkona valmis naimisiin menemään niin luulisi että aika suurta kompromissivalmiutta löytyisi. Heidi ei kuitenkaan voinut muuttaa Mikon luo edes kuvausten ajaksi kun vääränlainen kämppä väärällä alueella. Onnea Heidille partnerin etsintään!

Miksi sun mielestä on automaatio, että naisen pitäis muuttaa miehen luo? Miksi mies ei voi muuttaa ilomielin naisen luo?

Niinhän se muuttikin. Mikä ihmeen automaatio? Heidi ei ollut valmis joustamaan periaatteistaan. 

Stu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin OT: missä tällaista nykyakateemisuudelle vastahankaista kirjallisuutta on 

Klassikoistahan sitä löytää. Katso jonkin kirjallisuuden laitoksen kaunokirjallisuuslista ja kokeile lukea teoksia sieltä.

Osa klassikoista on sellaisia, joita en saa luettua raskassoutuisuuden vuoksi läpi, mutta monet niistä ovat erittäin viihdyttäviä ja ihmisyyttä syvästi luotaavia.

Jos kielellinen iloittelu viehättää, voin suositella alkuun Nabokovin Lolitaa, jossa lukija houkutellaan samaistumaan pedofiilin puolelle. Kun kirjaa aikansa lukee, huomaa puolustavansa pedofiilin ajatusmaailmaa. 

Ok, tulkitsin viestiäsi väärin ja ajattelin, että puhuit nykykirjallisuudesta (toiveajattelua varmaan). Klassikoita on aika paljon tullut luettuakin, mutta lukemattomia piisaa aina. Kiitos vastauksesta!

Stu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän mennessä Suomen ohjelman liitoista on onnistunut 1/3. Jos on niinkin iso onnistumisen todennäköisyys, miksi ei yrittää?

Eihän sitä vielä tiedä. Nämä avioliitothan ovat vasta aivan alussa. Todellisen tilanteen näkee vasta pitkän ajan päästä.

Kuinka pitkään avioliiton sinusta sitten pitää kestää, jotta voidaan sanoa, että se on onnistunut? Kunnes kuolema meidät erottaa, vai?

Itse ajattelen toisin. Noissa yhdessä pysyneissä pareissa lienee kummankin osapuolen toiveissa ollut saada lapsi, ja nyt se on toteutunut. Sitäkin voi jo pitää onnistumisena, vaikka liitot myöhemmin eroon päätyisivätkin. Naisille, koska aikaa ei ole rajattomasti, ja miehille, koska yksin on lasta todella vaikea hankkia.

En pidä silkkaa ajallista kestoa minään onnistumisen mittana. Esim. minulla on takanani pitkä mutta lopulta eroon päättynyt liitto, jota kuitenkin muistelen lämmöllä ja mitään katkeruutta tuntematta, ja joka antoi ja opetti paljon. Kyllä se minusta onnistunut oli.

Stu kirjoitti:

Minusta tämä ohjelma on surullinen, koska tämä pakottaa ihmiset näyttelemään avioliittoa ilman tunteita. Tällaiset järjestetyt avioliitot kuuluvat joihinkin kulttuureihin, mutta Suomessa ne ovat vieraita. Minua säälittää sekä Kimmo että Heidi, koska kumpikin saa osakseen kohtelua, jota ei ansaitsisi.

Suomessa on kyllä ihan omasta takaa noita vieraaksi kokemiasi "tunteettomia" liittoja. Vaikka omien vanhempieni: heidän aikanaan vielä niin avioero kuin avioton lapsi ovat olleet häpeä. Himo sai paneskelemaan, ehkäisyä ei tunnettu, naimisiin piti mennä kun lapsi oli tulollaan, ja siinähän sitten olit ja pysyit, oli tunteita tai ei. Vanhempieni liitossa on ollut uskottomuutta ja väkivaltaa, edelleen silti ovat keskenään naimisissa (asuvat kyllä erillään). 

Enkä nyt tiedä, onko yltiöromanttisessa rakastumisen huumassa solmittu avioliitto sen kestävämmällä pohjalla kuin järjestettykään. Joillakin on tapana rakastua ja pikaisesti avioitua, ja sitten kun parin vuoden päästä on "kasvettu erilleen", tulee se uusi rakkaus ja sen myötä ero, kerta toisensa jälkeen.

Kimmo ja Heidi aikuisina ihmisinä voivat avata suunsa ja ottaa saamansa kohtelun puheeksi puolisonsa kanssa. Jos se siis heitä häiritsee. En muista että Kimmo edes olisi valittanut. Hänhän saattaa olla ihan tyytyväinen! Heidillä taas luulisi olevan älliä ja verbaalista sekä sosiaalista lahjakkuutta saada asiat Mikolle perille, vaikkei Mikko kaikkein lahjakkaimmalta kuuntelijalta vaikutakaan.

Stu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässähän lopulta on valittu parit pienemmästä valikoimasta kuin aikanaan oma yläaste.

Todennäköisesti vieläkin pienemmästä, millä on seurauksensa.

Eihän Mikon ja Heidin parittamisessakaan ole päätä ei häntää. Heillä ei näytä olevan muuta yhteistä kuin akateeminen koulutus. Vai mikä muu heitä yhdistää?

Ei kai Mikolla ole edes sitä.

Eikös tuo kauppatieteiden maisteri ole?

"Valmistunut kauppatieteen maisteriksi Vaasan yliopistosta. Työskentelee Nordeassa varainhoitajana."

http://www.aamulehti.fi/ihmiset/ylojarvelainen-mikko-meni-naimisiin-ens…

Oho, oikein kauppatieteiden maisteri! Eli 70% työajasta selaa nettiä työpaikalla, ja maksimissaan 30% tekee töitä, eli laskee muutamia juttuja ja se on siinä. Sitten nostetaan hyvää palkkaa ja ollaan olevinaan niin herraa, vaikka tehdään tiliä juutalaisten pussiin, juutalaisten keksimällä idealla.

On se äijä. En ihmettele, kun Heidi ei lämpeä enää.

Stu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs paskaa Mikko on tähän mennessä tehnyt Heidille?

Ei siihen paskaa tarvita, että tuntee olonsa paskaksi. Ahdistuksen syyt eivät useinkaan ole dramaattisia vaan pieniä arkipäiväisiä juttuja.

Mikko vaikuttaa omistushaluiselta ja piiloaggressiiviselta mieheltä, joka lukee tunteita huonosti ja peittää kommunikointikyvyttömyytensä läheisyyteen. Lieneekö hänellä ylipäänsä sen syvempiä ajatuksia ihmisyydestä ja maailmassa olemisesta.

Heidi vaikuttaa ihmistyyppinä liki päinvastaiselta kuin Mikko.

Minusta Heidi on vaikuttanut yllättävän huonolta kommunikoijalta, ei paljon Mikkoa paremmalta. Miksi ei saa uskottavasti sanottua Mikolle, jos jatkuva muiskuttelu on ällöä? Miksi ei määrätietoisesti keskeytä tilannetta? Miksi ei futismatsin jälkeen korjannut Mikon väärintulkintaa tylsyydestä?

Tietenkään emme kaikkea ole nähneet, mutta jos Mikon käytös ei yhtään muutu, lienee pääteltävissä, ettei Heidi ole osannut tai uskaltanut siihen kunnolla puuttua.

Voi teidän kanssa. Väsymystä ja pientä kiusoittelua ja vähän eri mielisyyttä, niin siitä kamala haloo. Ei ihme, jos avioliitot ei kestä, jos tuollaista pidetään niin kamalana. Eihän se väsymys tule pelkästään remontin teosta, vaan kameroista, kaikesta tuosta hässäkästä yms. Ei se ihme, jos välillä on tunne, ettei jaksa. Sekä iso riita, hah. Me nahistellaan miehen kanssa jatkuvasti hyvässä hengessä. Se on elämää. 

Eikä teille kelpaa kuitenkaan sekään, että yksi myötäilee koko ajan...

Heidi haluaa kovasti olla naimisissa, ja siksi suostuu esim. tuohon pussailuun, mutta ei tunne ainakaan mitään seksuaalista miestään kohtaan. 

Ja ei ihme, koska esim. tuo väkisin pussailu on yksi suurimmista turn-offeissa miehessä!! Kertakaikkiaan.  ja Heidistä huokui kuinka otti pattiin ja äijä ei ees tajua...

Mikko on niin beta ettei kelpaa edes luokanopettajalle. Sanoisin Heidinä jo tässä kohtaa että terve ja erisuuntiin... Tuntuu pahalta Heidin puolesta, miksi sille laitettiin tommonen jätkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millan ystävät tulleet palstalle ja saahan sitä kaveriaan puolustaa, tekisin niin itsekkin!

Se ei vaan muuta sitä, miten Millan noin niinku teeveen kautta näkee; erittäin epäkiinnostava henkilö, jonka järjetöntä ylistämistä ei vaan palstalaiset ymmärrä. Piste =)

Joo, voi olla Millan ystävät. Itse tuolla aiemmin epäilin Millaa, kun sanoin että tuntuu, että eräs osallistujista kommentoi tänne. Voin vielä etsiä ne kommentitkin, kunhan ehdin, niin odottele muuan kommentoija, ennenkuin käyt kaikki viestit uudelleen läpi.

Minä ainakin olen "puolustanut" Millaa, ts. ymmärrän että Millan tapaisesta voi pitää, vaikka en ole Milla itse, enkä tunne häntä. Mutta olen ehkä vähän samantapainen tyyppi. Tuossa joitakin viestejä sitten esim. kun sanottiin että Milla olisi voinut jättää kertomatta, ettei ehkä jossain baarissa olisi Kimmon oloiseen tyyppiin kiinnittänyt huomiota, niin jäin ihmettelemään että ai miksi olisi pitänyt. Millasta kai puuttuu jonkinmoinen "naisellinen" hienotunteisuus ja ylenmääräinen muiden ihmisten (oletettujen, ei välttämättä edes todellisten) tunteiden huomioonottaminen, ja saatan itse olla samanlainen töksäyttelijä. Tai nimenomaan naiset tuntuvat kokevan sen usein töksäyttelynä. Miehet sen sijaan eivät valita, ja melkeinpä miesseurassa paremmin viihdynkin, kun ei tarvitse niin varoa sanojaan. Niin, nainen siis olen. Eikä tämä viestintäni "jätkämäisyys" ole estänyt seurustelusuhteita syntymästä.

No, ehkä siitä lampusta en olisi kuvaa lähettänyt, kun siinä ajassa mikä kuvaamiseen menee olisin sen jo vaihtanut itse. (Mulle tuli siitä kuvasta ensimmäisenä mieleen ns. kolmas pyörä; olisko se sammunut sitten se Eelis?)

Mä olen alkanut tykätä tästä MillaKimmo yhdistelmästä. Toivottavasti löytäävät yhteisen sävelen. Tiina ja Samuel on edelleen ihana pari. Mä en edes näe Tiinan sanomisia nalkuttamisena tai pahana. Nyt kannattaa todellakin kertoa ja näyttää miten päin se koti pyörii. Sitten kun on lapsia niin ei riitä enää aikaa siirrellä joka kerta toisen kenkiä eteisessä syrjään, ettei kompastu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän noista Heidistä ja Mikosta tule mitään silläkään perusteella, että Heidi tykkää asua vanhassa talossa ja Mikko uudessa, eikä Heidi sanojensa mukaan voisi asuakaan Mikon asunnossa. Eli ei juuri kohtaa tämäkään taso.

http://www.mtv.fi/lifestyle/ohjelmat/ensitreffit-alttarilla/uutiset/art…

Tämä juttu vahvisti mielikuvaani Heidistä stereotypisenä vähän ylimielisenä, todellisuudesta vieraantuneena humanistinaisena, jolta puuttuu suhteellisuudentaju ja maalaisjärki. Totta kai on aina hieno juttu, jos asuinmiljöö miellyttää, mutta "en voisi asua alueella, joka on täysin uusi" on aika jyrkästi sanottu. Yleensä asuntoa valitessa painaa sellaiset seikat, kuten asunnon sijainti, työmatkat, palvelut, koko, piha, naapuruston turvallisuus ym. Sisustamalla saa toteuttaa sitten itseään. Sitten vasta tulee tärkeysjärjestyksessä se, että saa kivasti tassutella villasukilla vanhalla puulattialla ja huokailla ikkunan edessä leikkien oman elämänsä Amélieta. Tietysti on ymmärrettävää, että kun etsitään sellaista yhteistä pitkän ajan kotia, tyyliin lasten lapsuudenkotia tai muuta, mihin asetutaan vuosikymmeniksi, ei halua tehdä kovin paljoa kompromisseja, vaan etsiä rauhassa täydellistä pakettia. Mutta "en voisi asua Mikon luona, koska sisustus ja alueen arkkitehtuuri ei ole makuuni" kuulostaa lapselliselta ja joustamattomalta. Tosin tässä tilanteessa luulen, ettei konfliktia synny, koska tuo on tuskin toiselle osapuolelle niin vakava kysymys. 

Tuo "etsin kodilta luonnetta" on myös minusta vähän ylimielinen toteamus, joka sisältää oletuksen siitä, että hänen makunsa sanelee, missä on luonnetta ja missä ei. Se on kuitenkin hyvin subjektiivinen asia, missä on kenenkin mielestä luonnetta. Minun mielestäni nuo Portsan vanhat talot ovat viehättäviä, ja itsekin tykkään kovasti vanhoista taloista, mutta onhan nuo portsalaiskämpät (ml. Heidin asunto) enimmäkseen hyvin samalla tavalla sisustettuja. Joku voisi pitää tyyliä persoonattomana. Mutta itselleni sisustuksen erikoisuus ei ole mikään itseisarvo. Mutta en minä menisi julistamaan, ettei Mikon asunnossa ole luonnetta. Se on vain erilaista kuin oma makuni. Ja kyllähän siellä näkyy sellainen tyypillinen miehen luonne, että ollaan käytännöllisiä, eikä kovin kiinnostuneita sisustamisesta. Koti on toiminnallinen paikka, jossa tehdään omia juttuja ja rauhoitutaan. Matkamuistotuikkukippojen ihastelu ja fiilistely nyt ei vain ole kaikkien juttu, ja on luonnollista, että se näkyy asunnosta.   

Ja nyt vielä lopuksi rautalangasta: minusta on ok, että jokaisella on omanlaisensa maku. Tuo juttu vaan vahvisti käsitystäni siitä, että Heidi on vähän hankala tunneihminen. Harvalle aikuiselle nuo tyyliseikat ovat noin vakavia kysymyksiä, etteikö voisi alentua asumaan toisen maun mukaisessa asunnossa. Tai harvalle ne tyyliseikat ovat niin tärkeitä, että ne nousisivat parisuhteessa todellisiksi ongelmiksi, yleensä kumpikin on valmis tulemaan vastaan, mikäli kumppanilla sattuu olemaan erilainen maku kuin itsellä. Mutta toivotaan, ettei Mikolla ole yhtä voimakkaita mielipiteitä aiheesta. 

Ihmiset, jotka eivät ole lainkaan vintage-henkisiä, eivät tietenkään näe vanhan arvoa samalla tavoin kuin esim. Heidi. Mä valitsen vaatteeni, huonekalut - ja jos olis varaa - myös asuntoni sen mukaan, onko niissä sellainen henki mistä tykkään. Käytetty, mieluiten vuosia kestänyt hieno vaate peittoaa mennen tullen uuden vastaavan. Ei tällaisesta asiasta tarvitse vääntää samanmielisen kanssa. Sama samanmielisyyden sääntö pätee kaikissa asioissa. Jotkut ovat tärkeämpiä, toiset vähemmän. Vaikea ymmärtää? Ei minusta.

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi Samppakin aika tossukka kun Kimmoa vaan haukutaan että myötäilee vaimoaan. Kohtaus maalikaupassa:

Tiina: " Minkä värinen seinä laitetaan?"

Samuel: Minä haluan valkoisen"

Tiina jo valmiiksi valkattu sävylappu kädessään: " No mutta tää olis sama kuin se toinen seinä on"

Samuel: " Joo otetaan toi"

Että se siitä Samuelin tahdosta ja valkoisesta :D

Samuel ei nähnyt sävyissä eroa, Tiina näki, joten tietenkin silloin otetaan kahdesta Samuelin mielestä samanlaisesta se, josta Tiina piti enemmän. Erinomaisesti valittu.

Mun mielestä Tiinalla vaikuttaa olevan oman elämän pakka hyvin kasassa. Se sitten ilmenee tuollaisena tarkkuutena, jota tällä palstalla nalkuttamiseksikin sanotaan. Olen itse kyllä (kieltämättä) samaa tyyppiä. Oon tarkka lähes kaikesta (ml. siitä miten asiat kannattaa tehdä, tosin tiedostan myös sen, jos en osaa jotain), ja uskallan sanoa miehelle, jos hänenkin kannattais tehdä asiat toisella tapaa kuin tekee. Muut ei-tarkat  ihmiset (eli ilmeisesti ne, jotka ei nalkuta ?) sitten ihmetteleekin, että miten meillä on aina siistiä, aikaa lapsille, työlle, jatkokoulutuksille ja liikunnalle (ja seksille of course).

Olen hyvin paljon siis samanlainen "nalkuttaja" kuin Tiina. Mun mies on kyllä ihan tyytyväinen, kuulemma :). Tykkää siitä, että sanon asioista, koska sitten voidaan keskustella ja kompromissata jutuista. Lopputulos on useimmiten meille se paras mahdollinen. Kaikki on tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millan ystävät tulleet palstalle ja saahan sitä kaveriaan puolustaa, tekisin niin itsekkin!

Se ei vaan muuta sitä, miten Millan noin niinku teeveen kautta näkee; erittäin epäkiinnostava henkilö, jonka järjetöntä ylistämistä ei vaan palstalaiset ymmärrä. Piste =)

Joo, voi olla Millan ystävät. Itse tuolla aiemmin epäilin Millaa, kun sanoin että tuntuu, että eräs osallistujista kommentoi tänne. Voin vielä etsiä ne kommentitkin, kunhan ehdin, niin odottele muuan kommentoija, ennenkuin käyt kaikki viestit uudelleen läpi.

Minä ainakin olen "puolustanut" Millaa, ts. ymmärrän että Millan tapaisesta voi pitää, vaikka en ole Milla itse, enkä tunne häntä. Mutta olen ehkä vähän samantapainen tyyppi. Tuossa joitakin viestejä sitten esim. kun sanottiin että Milla olisi voinut jättää kertomatta, ettei ehkä jossain baarissa olisi Kimmon oloiseen tyyppiin kiinnittänyt huomiota, niin jäin ihmettelemään että ai miksi olisi pitänyt. Millasta kai puuttuu jonkinmoinen "naisellinen" hienotunteisuus ja ylenmääräinen muiden ihmisten (oletettujen, ei välttämättä edes todellisten) tunteiden huomioonottaminen, ja saatan itse olla samanlainen töksäyttelijä. Tai nimenomaan naiset tuntuvat kokevan sen usein töksäyttelynä. Miehet sen sijaan eivät valita, ja melkeinpä miesseurassa paremmin viihdynkin, kun ei tarvitse niin varoa sanojaan. Niin, nainen siis olen. Eikä tämä viestintäni "jätkämäisyys" ole estänyt seurustelusuhteita syntymästä.

No, ehkä siitä lampusta en olisi kuvaa lähettänyt, kun siinä ajassa mikä kuvaamiseen menee olisin sen jo vaihtanut itse. (Mulle tuli siitä kuvasta ensimmäisenä mieleen ns. kolmas pyörä; olisko se sammunut sitten se Eelis?)

Milla ei todellakaan ole ainoa, joka sanoo, ettei ehkä baarissa olisi tutustunut mieheensä (ulkonäkö ei miellyttä(nyt), ennen kuin tutustuu ihmiseen). Tamperelaisukko on myös sanonut, että aiemmat daaminsa ovat poikenneet Heidistä (= sama asia, baarissa tuskin olisi lähestynyt). Viime kaudella löysässä hirressä roikkuja totesi ukostaan saman kuin Milla. 

Minust tuon baarivalintaseikan ääneenlausuminen tarkoittaa sitä, että ihminen myöntää jumittaneensa "tiettyyn tyyppiin" . Nämä valinnat eivät kuitenkaan ole johtaneet mihinkään pysyvään ja nyt rinnalla on erilainen ihminen, ei se perinteinen. Siinä ei lytätä ketään. Jos sanoja ei voisi sietää ihmistä ja hänen ulkonäköään, tällaista "baarissa ei oltaisi juteltu" -asiaa ei edes sanottaisi ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Heidi haluaa kovasti olla naimisissa, ja siksi suostuu esim. tuohon pussailuun, mutta ei tunne ainakaan mitään seksuaalista miestään kohtaan. 

Ja ei ihme, koska esim. tuo väkisin pussailu on yksi suurimmista turn-offeissa miehessä!! Kertakaikkiaan.  ja Heidistä huokui kuinka otti pattiin ja äijä ei ees tajua...

Mikko on niin beta ettei kelpaa edes luokanopettajalle. Sanoisin Heidinä jo tässä kohtaa että terve ja erisuuntiin... Tuntuu pahalta Heidin puolesta, miksi sille laitettiin tommonen jätkä.

Ei kelpaa edes luokanopettajalle :D Onko ne nössyköitä ne luokanopet? Eiks Heidi ole kieltenopettaja, ne vaatii jo aika kovaa tasoa jostain matikanopesta tai hissanmaikasta puhumattakaan.

Toi Mikko on jotenkin tosi yksinkertaisen tai yksioikoisen oloinen ihminen. On kovin vaikea kuvitella, että se osaisi olla jostain oikeasti jotain mieltä. Joskus deittailin tuon tyyppistä miestä, jolla oli hyvin suppea ja suoraviivainen käsitys parisuhteesta: läheisyyttä ja pussailua sekä yhdessäoloa, jolloin ei kuitenkaan tehty mitään yhdessä, koska hän ei nähnyt siihen mitään syytä. Sitten vain möllötettiin ja hän korkeintaan odotti, että tekisin hänelle ruokaa.   Lisäksi hänellä oli selkeästi sellainen  "ei kai sen naisen kanssa tarvii mistään oikeasti keskustella" -asenne. Päättelin, että tuollainen periytyy kyllä lapsuudenkodista. Omat vanhempani ovat aina keskustelleet ja paljon, olen kotona oppinut keskustelukulttuurin. Mun vanhemmat myös harrastavat yhdessä - ja toki erikseenkin. Tämän exäni kotona "appi" ja "anoppi" eivät ainakaan minun kuullen keskustelleet oikein mistään edes ruokapöydässä. Ruokailessakin miehet puhui miesten juttuja ja naiset naisten juttuja (mikä on muuten rasittavaa, kun mullakin on aivot ja taloustieteen koulutus ).

Toi päättyy mun veikkauksen mukaan niin, että Heidiä ahdistaa olla tuollaisessa suhteessa, missä ei tule kuulluksi ja missä ei keskustella mistään, mikä osoittaisi edes sen, että Mikko olisi hänestä kiinnostunut. Mikko suhtatutuu tuohon Heidiin jotenkin vanhanaikaisesti 

Vierailija kirjoitti:

Stu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs paskaa Mikko on tähän mennessä tehnyt Heidille?

Ei siihen paskaa tarvita, että tuntee olonsa paskaksi. Ahdistuksen syyt eivät useinkaan ole dramaattisia vaan pieniä arkipäiväisiä juttuja.

Mikko vaikuttaa omistushaluiselta ja piiloaggressiiviselta mieheltä, joka lukee tunteita huonosti ja peittää kommunikointikyvyttömyytensä läheisyyteen. Lieneekö hänellä ylipäänsä sen syvempiä ajatuksia ihmisyydestä ja maailmassa olemisesta.

Heidi vaikuttaa ihmistyyppinä liki päinvastaiselta kuin Mikko.

Minusta Heidi on vaikuttanut yllättävän huonolta kommunikoijalta, ei paljon Mikkoa paremmalta. Miksi ei saa uskottavasti sanottua Mikolle, jos jatkuva muiskuttelu on ällöä? Miksi ei määrätietoisesti keskeytä tilannetta? Miksi ei futismatsin jälkeen korjannut Mikon väärintulkintaa tylsyydestä?

Tietenkään emme kaikkea ole nähneet, mutta jos Mikon käytös ei yhtään muutu, lienee pääteltävissä, ettei Heidi ole osannut tai uskaltanut siihen kunnolla puuttua.

MIKSI Heidin pitäisi huomauttaa pussailusta, jos se ei kerran hänen mielestään ole vastenmielistä. Kukas se Pariisissa hotellihuoneesta lähdettäessä kaiken sen imuttelun jälkeen halusi vielä ehdottomasti lähtöpusun kynnyksellä?  Jep, ei se ollut Mikko.

MIKSI Heidi ei korjannut Mikon väärintulkintaa? No olisko vaikka hienotunteisuudesta. En mäkään olis korjannut vastaavassa tilanteessa. Ei se silti tarkoita sitä, että lähtisin uudestaan peliä katsomaan vastoin tahtoani. Tuskin Heidikään.

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu täällä inhoavan Mikon "lässytystä ja hempeilyä" Heidiä kohtaan. Minusta se on ihan sympaattista, että hän "uskaltaa" näyttää toiselle herkän, haavoittuvan puolensa. Harvalle miehelle tuollainen hempeily on helppoa, tuskin Mikkokaan kavereidensa seurassa yhtään tuollainen on. Ehkä hän tuntee olonsa niin turvalliseksi Heidin seurassa, että siksi "lässyttää". Oma mieheni on sisimmässään aika herkkä, ja välillä lässyttää samaan tyyliin minulle, samaten eläimille (meillä ei ole omia, mutta muiden lemmikeille). Kavereiden kesken hän on vähän kankea, juro ja suorapuheinen, samaten jopa oman lapsuudenperheensä kesken. En usko, että edes hänen vanhempansa tai sisaruksensa pystyvät kuvittelemaan, minkälainen hän on kahden kesken kanssani. Minusta se on suorastaan liikuttavaa, olen imarreltu. 

Tietysti monilla varmaan tökkii se, ettei siirappisen lirkuttelun vastapainoksi ole nähty kunnollisia, syvällisiä keskusteluita. Söpöilyä olisi helpompi kestää, jos se ei olisi ainoa kommunikoinnin tapa. Aika tavallinen "suhteen elinkaari" lienee sellainen, että alussa herätetään toisen ihmisen kiinnostus ja rakennetaan luottamusta syvällisillä keskusteluilla ja toiseen tutustumalla. Ihastus alkaa syventyä rakastumiseksi, ja silloin alkaa sellainen söpöilyvaihe, jolloin peitto heiluu, toiselle lähettelee työpäivän aikana imeliä sydänhymiöviestejä, ja toista voisi tuijottaa silmiin vaikka tuntikausia. Sitten, kun rakkaus alkaa olla arkea, alkaa kommunikoinnin merkitys taas kasvaa. Ohjelman perusteella näyttää siltä, kuin Mikko olisi jostain syystä siirtynyt suoraan tuohon söpöilyvaiheeseen. Ehkä on jo heti hullaantunut niin paljon Heidistä, ja samalla tuntenut olonsa turvalliseksi "antaa mennä täysillä", kun Heidin sitoutuminen hommaan on ollut suht varmaa. Johtuu ehkä tuosta konseptista (heti naimisiin ja voi olla varma siitä, että toinenkin tahtoo sitoutua), että on syntynyt harha, ettei tarvitse niin paljoa yrittää rakentaakseen keskinäistä luottamusta, ja että suhde olisi alusta asti vakaalla pohjalla. Tilanne on kuitenkin hyvin erilainen kuin "perinteistä" parisuhdetta muodostettaessa, jolloin toimii ehkä varovaisemmin ja koittaa perusteellisemmin selvittää, onko orastavassa suhteessa ainesta. Tuossa tilanteessa voi olla helpompi heittäytyä ja antaa itsensä rakastua, jos on sellaista ihmistyyppiä - moni ohjelmaan osallistunut on tosin varovaisempi ja epäileväisempi. Aika näyttää, onko kyse tuollaisesta, että on hankalaa hakea omaa rooliansa omituisessa ja uudessa tilanteessa, vai sittenkin yksinkertaisesti puutteellisista kommunikointitaidoista. Mikäli jälkimmäisistä, niin toivottavasti Mikko on halukas niitä kehittämään. 

Asiaa puhut. 

Tosin tuo kuvauksesi suhteen vaiheista sai pyörittelemään silmiä. Olenkohan  todellakin maailman ainoa, joka ei ikävöi suhteen alkuvaiheessakaan koko ajan, halua tuijotella loputtomiin silmiin ja sekstaile koko ajan (no sitä ehkä). 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä Tiinalla vaikuttaa olevan oman elämän pakka hyvin kasassa. Se sitten ilmenee tuollaisena tarkkuutena, jota tällä palstalla nalkuttamiseksikin sanotaan. Olen itse kyllä (kieltämättä) samaa tyyppiä. Oon tarkka lähes kaikesta (ml. siitä miten asiat kannattaa tehdä, tosin tiedostan myös sen, jos en osaa jotain), ja uskallan sanoa miehelle, jos hänenkin kannattais tehdä asiat toisella tapaa kuin tekee. Muut ei-tarkat  ihmiset (eli ilmeisesti ne, jotka ei nalkuta ?) sitten ihmetteleekin, että miten meillä on aina siistiä, aikaa lapsille, työlle, jatkokoulutuksille ja liikunnalle (ja seksille of course).

Olen hyvin paljon siis samanlainen "nalkuttaja" kuin Tiina. Mun mies on kyllä ihan tyytyväinen, kuulemma :). Tykkää siitä, että sanon asioista, koska sitten voidaan keskustella ja kompromissata jutuista. Lopputulos on useimmiten meille se paras mahdollinen. Kaikki on tyytyväisiä.

Eli sinusta vain nalkuttavilla, toisia kyttäävillä ja "minä osaan tehdä tämän paremmin" ihmisillä voi olla siisti koti, hyvinhoidetut lapset, harrastukset ja seksiä? Anteeksi nyt vain mutta on meilläkin kaikkea tuota mutta mä arvostan miestäni enkä mikromanageroi hänen tekemisiään koska "tiedän paremmin" eikä hänkään tee samoin. Jos toinen ei osaa niin silloin kysytään ja jos toisen tekemiset häiritsee niin silloin todetaan että jos ongelma ei ole iso (merkittävä!) niin ongelma on omassa päässä ja se pitää itse käsitellä.