Miten sanoa ystävällisesti että älä koske raskausmahaan?

Ei onneksi itselle koskaan käynyt noin,olisi koskettelija varmaan saanut kokea ikävän refleksin. En olisi todellakaan sietänyt kenen tahansa työkaverin koskettelevan vatsaani. Läheiset ystävät,sisko,äiti ja mies saivat koskea. En myöskää pidä siitä, että vauvaani kosketaan ilman lupaa.

En kyllä itse ole keksinyt kohteliasta tapaa estää raskausmahan koskettelua! Jonkinlaisella menestyksellä toimi anoppiin se, että käännyin heti pois päin kuin en huomaisikaan hiplailuyrityksiä ja kiinnitin huomioni jonnekin muualle, esim. käännyin keskustelemaan apen kanssa. Muutaman kerran jälkeen yritti selvästi hillitä taputteluintoaan. En millään kehdannut suoraan sanoa, kun toinen oli niin innoissaan isovanhemmuudesta ja kiintyi vauvaan jo ennen syntymää.

Tosi kiusallinen olo kyllä pahimmillaan tulee! Anoppi on hyvä esimerkki ihmisestä, josta pidän, mutta jonka kanssa en todella ole mitenkään läheinen. Tulee hankala olo kun tällainen ihminen alkaa yhtäkkiä taputtelemaan mahaani edes kysymättä tai ennakkoon varoittamatta. (Moni kaveri, jota saatan joskus esim. halata, taas kysyi nätisti luvan tyyliin "saanko kokeilla ku näyttää niin jännältä?") Ensin suhde anoppiin oli ihan ystävällinen ja sellainen kohteliaan etäinen, mutta kun kerrottiin vauvasta niin yhtäkkiä mun mahan kommentointi ja hipelöinti olikin olevinaan jotenkin asiaan kuuluvaa. Jännä juttu! Eihän siinä itse pahastua osaa, mutta kiusaantuu kyllä.

Esim. Irti! tai Painu helvettiin! tai Nyt hukkaan siitä ennen kuin nenä on kipee!

Mun mahaani ei ainakaan koske muut kuin oma mies. (ja tarpeen mukaan terkka/kätilö/lääkäri)

Miksi täysin ulkopuoliset koskisivat vatsaani? En minäkään hipelöi heitä. Jos siitä loukkaantuu, se on oma häpeä.

Ihmiset on myös tosi likaisia, toiset eivät pese käsiään kun tulevat vessasta. Muhun on turha luulla koskevansa.

"On niitä sormia katkottu pienemmistäkin syistä"

Kuka teistä tämän asian puolustajista tykkäisi kun vieraat ihmiset yhtäkkiä koskevat vatsaanne? Vauvaa siellä tai ei, kyllä se menee jo hyvin yksityiseksi alueeksi.

Luin jostain, että raskausmahan taputtelu on tapa asettua raskaana olevan naisen yläpuolelle. Vähän samaan tapaan kuin aikuinen taputtaa lasta päähän.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä itse ole keksinyt kohteliasta tapaa estää raskausmahan koskettelua! Jonkinlaisella menestyksellä toimi anoppiin se, että käännyin heti pois päin kuin en huomaisikaan hiplailuyrityksiä ja kiinnitin huomioni jonnekin muualle, esim. käännyin keskustelemaan apen kanssa. Muutaman kerran jälkeen yritti selvästi hillitä taputteluintoaan. En millään kehdannut suoraan sanoa, kun toinen oli niin innoissaan isovanhemmuudesta ja kiintyi vauvaan jo ennen syntymää.

Tosi kiusallinen olo kyllä pahimmillaan tulee! Anoppi on hyvä esimerkki ihmisestä, josta pidän, mutta jonka kanssa en todella ole mitenkään läheinen. Tulee hankala olo kun tällainen ihminen alkaa yhtäkkiä taputtelemaan mahaani edes kysymättä tai ennakkoon varoittamatta. (Moni kaveri, jota saatan joskus esim. halata, taas kysyi nätisti luvan tyyliin "saanko kokeilla ku näyttää niin jännältä?") Ensin suhde anoppiin oli ihan ystävällinen ja sellainen kohteliaan etäinen, mutta kun kerrottiin vauvasta niin yhtäkkiä mun mahan kommentointi ja hipelöinti olikin olevinaan jotenkin asiaan kuuluvaa. Jännä juttu! Eihän siinä itse pahastua osaa, mutta kiusaantuu kyllä.

Ymmärrän tuohtumuksesi anopin suhteen, kyllä hyviin tapoihin kuuluu kysyä lupa. Tuollainen yllätyshipelöinti ei tunnu kivalta.

Toisaalta sen ymmärtää, että anoppi haluaa kovasti kokeilla, vaikka ei olisi miniänsä kanssa läheinen. Kyseessä on kuitenkin hänen oma lapsenlapsensa, joka siellä potkii. Monelle naiselle tuntuu varmaan luonnollisemmalta antaa oman äitinsä kokeilla, mutta toisaalta on epäreilua kohdella isoäitejä eriarvoisesti: jos toinen ei saa kokea noita taianomaisia hetkiä ainoastaan siksi, että lapsenlapsi ei satu kasvamaan hänen poikansa mahassa.

Ja mitä tulee anopin raskausmahan kommentointiin, niin jos anoppi ei ole miniänsä kanssa erityisen läheinen, se voi olla helppo puheenaihe, kun haluaa osoittaa olevansa innoissaan tulevasta lapsesta. Jos haluaa ilmaista, että haluaa olla mukana myötäelämässä raskaudessa, mutta ei viitsi kysellä henkilökohtaisempia (raskauden vaivoista, painonnoususta, peloista jne) tai oleta, että miniä olisi halukas syvimmistä tunnoistaan avautumaan. Vaikka aika riskialtista raskausvatsasta puhuminen aina on, se on monille herkkä aihe. On hankala keksiä, miten huomioisi miniänsä raskauden tungettelematta, sillä siitäkin voi seurata aika viileä tunnelma, jos appivanhemmat eivät tunnu noteeraavan asiaa ollenkaan ja vaikuttavat välttelevän aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Luin jostain, että raskausmahan taputtelu on tapa asettua raskaana olevan naisen yläpuolelle. Vähän samaan tapaan kuin aikuinen taputtaa lasta päähän.

Kaipa tuo riippuu asiayhteydestä ja tilanteesta. Itse tunsin pikemminkin olevani kuin joku Jeesus, kun kaikki ujosti kysyivät, voivatko koskea, ja haltioituneina kokeilivat varovasti. Samaten seurassa minua ja jokaista liikettäni tuijotettiin herkeämättä lempein silmin. Olin tosin kaveripiiristäni ensimmäinen raskaana oleva. Epämiellyttävää ja vaivaannuttavaa ehkä, mutta ei se miltään alistamiselta tuntunut, pikemminkin koomiselta jalustalle nostamiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin jostain, että raskausmahan taputtelu on tapa asettua raskaana olevan naisen yläpuolelle. Vähän samaan tapaan kuin aikuinen taputtaa lasta päähän.

Kaipa tuo riippuu asiayhteydestä ja tilanteesta. Itse tunsin pikemminkin olevani kuin joku Jeesus, kun kaikki ujosti kysyivät, voivatko koskea, ja haltioituneina kokeilivat varovasti. Samaten seurassa minua ja jokaista liikettäni tuijotettiin herkeämättä lempein silmin. Olin tosin kaveripiiristäni ensimmäinen raskaana oleva. Epämiellyttävää ja vaivaannuttavaa ehkä, mutta ei se miltään alistamiselta tuntunut, pikemminkin koomiselta jalustalle nostamiselta.

:)

Ilmeisesti olikin kyse juuri näistä yllätystaputtelijoista.

Samasta aiheesta ollut täällä aiemminkin keskustelua. On ihmisiä, joiden mielestä raskaanaoleva säilyttää itsemääräämisoikeutensa ja rajansa ja on joitakin, joille raskaana olevat muuttuvat julkiseksi omaisuudeksi ja joiden kuuluu nyt vaan sietää toisten asiattomat lääppimiset, koska eiväthän he pahaa tarkoita.

Jos nolottaa sanoa, kokeile tämmöistä

http://www.cafepress.co.uk/+don't-touch-my-belly+womens-maternity

Mutta jos uskaltaa niin reipas älä lääpi tehoaa nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä itse ole keksinyt kohteliasta tapaa estää raskausmahan koskettelua! Jonkinlaisella menestyksellä toimi anoppiin se, että käännyin heti pois päin kuin en huomaisikaan hiplailuyrityksiä ja kiinnitin huomioni jonnekin muualle, esim. käännyin keskustelemaan apen kanssa. Muutaman kerran jälkeen yritti selvästi hillitä taputteluintoaan. En millään kehdannut suoraan sanoa, kun toinen oli niin innoissaan isovanhemmuudesta ja kiintyi vauvaan jo ennen syntymää.

Tosi kiusallinen olo kyllä pahimmillaan tulee! Anoppi on hyvä esimerkki ihmisestä, josta pidän, mutta jonka kanssa en todella ole mitenkään läheinen. Tulee hankala olo kun tällainen ihminen alkaa yhtäkkiä taputtelemaan mahaani edes kysymättä tai ennakkoon varoittamatta. (Moni kaveri, jota saatan joskus esim. halata, taas kysyi nätisti luvan tyyliin "saanko kokeilla ku näyttää niin jännältä?") Ensin suhde anoppiin oli ihan ystävällinen ja sellainen kohteliaan etäinen, mutta kun kerrottiin vauvasta niin yhtäkkiä mun mahan kommentointi ja hipelöinti olikin olevinaan jotenkin asiaan kuuluvaa. Jännä juttu! Eihän siinä itse pahastua osaa, mutta kiusaantuu kyllä.

Ymmärrän tuohtumuksesi anopin suhteen, kyllä hyviin tapoihin kuuluu kysyä lupa. Tuollainen yllätyshipelöinti ei tunnu kivalta.

Toisaalta sen ymmärtää, että anoppi haluaa kovasti kokeilla, vaikka ei olisi miniänsä kanssa läheinen. Kyseessä on kuitenkin hänen oma lapsenlapsensa, joka siellä potkii. Monelle naiselle tuntuu varmaan luonnollisemmalta antaa oman äitinsä kokeilla, mutta toisaalta on epäreilua kohdella isoäitejä eriarvoisesti: jos toinen ei saa kokea noita taianomaisia hetkiä ainoastaan siksi, että lapsenlapsi ei satu kasvamaan hänen poikansa mahassa.

Ja mitä tulee anopin raskausmahan kommentointiin, niin jos anoppi ei ole miniänsä kanssa erityisen läheinen, se voi olla helppo puheenaihe, kun haluaa osoittaa olevansa innoissaan tulevasta lapsesta. Jos haluaa ilmaista, että haluaa olla mukana myötäelämässä raskaudessa, mutta ei viitsi kysellä henkilökohtaisempia (raskauden vaivoista, painonnoususta, peloista jne) tai oleta, että miniä olisi halukas syvimmistä tunnoistaan avautumaan. Vaikka aika riskialtista raskausvatsasta puhuminen aina on, se on monille herkkä aihe. On hankala keksiä, miten huomioisi miniänsä raskauden tungettelematta, sillä siitäkin voi seurata aika viileä tunnelma, jos appivanhemmat eivät tunnu noteeraavan asiaa ollenkaan ja vaikuttavat välttelevän aihetta.

Juu näin yritin itsekin ajatella ihan tietoisesti! (Yritin tuoda viestissäni ilmi, että ymmärrän anoppia.) Kiusallisuus tosiaan muodostui siitä, että koskettelu tapahtui aina aivan yllättäen ja alkoi jo ihan alussa kun maha oli lähes huomaamattoman kokoinen. Maha myös noteerattiin kylään saapuessa ennen minua itseäni :D Anoppi kyllä eli täysillä mukana raskaudessa, halusi käydä yhdessä läpi kaikki etenkin raskausvaivat ja muut ikävyydet jne.

(Oma äitini ei halunnut muuten edes koko raskausmahaa nähdä eikä ole lastakaan tavannut, eli meillä anoppi on läheisemmässä asemassa ja tietää sen. Muille omille sukulaisille ihan kehtasin sanoa selvästi, että ei hiplailua kiitos.)

SIltä varalta, että kukaan ei ole hoksannut sinua tässä asiassa vielä neuvoa, niin sanot: Toivoisin, että et koskisi mahaani.

Samalla pistät käsivartta "bufferiksi".

Ei sanominen voi olla noin vaikeaa. Puhetta tuottaa jo tolloinkin taapero.