Miksi jotkut ihmiset eivät osaa maustaa ruokia?
Miehen äiti on tämmöinen. Ruoka on monesti täysin mautonta ei suolaa yms
Eikö ne maista mitään vai mikä?
Kommentit (34)
HPM kirjoitti:
Maustaminen on tosiaan taitolaji, jossa voi halutessaan haastaa itseään ruuanlaittajana. Vaikkei itse pitäisi kuin tietyntyylisestä, voi aina ottaa muutkin ruokailijat huomioon. Esim. Minä ja mieheni pidämme tulisesta ruuasta ja tehdessäni meille kahdelle ruokaa kokeilen aika rohkeasti erilaisia mausteyhdistelmiä (jo ihan vaihtelun vuoksikin; olisi tylsää syödä samanmakuista ruokaa joka päivä), mutta jos on tulossa vieraita ja tiedän, että joku ei pidä tulisesta tai mausteisesta ruuasta niin maustan hyvin hienovaraisesti ja ihmiset saavat sitten omiin annoksiinsa lisätä tai ottaa vaikka tulista kastiketta tai majoneesia kaveriksi. Isälleni mikään suolan määrä ei koskaan ole riittävä, joten hänelle ruokaa laittaessani maustan oman makuni mukaan (liikaa tulisuutta toki vältellen) ja tarjoilen hänelle ruuan suolapurkin kanssa, mistä sitten lisää, mitä lisää. :D
Itselleni maistuu monipuolisesti erilaiset ruuat, ruoka-aineiden omat maut, joskus rasvainen ja suolainen, joskus makeantulinen, joskus popsin raa'an habaneron naamaani, jne. Elämä on helpompaa, kun on opetellut pitämään monipuolisesti erilaisista ruuista, ei tarvitse itkeä sen perään, miksei joku laita juuri minun makuni mukaista ruokaa ravintolassa tai kylään mennessä. Olen vain iloinen, ettei tarvitse mussuttaa samanmakuista pöperöä päivästä toiseen.
Itse ruokaa laittaessani käytän ruuan makua piristämään vaihtelevia määriä mm. sitruunapippuria, mustapippuria, cayernpippuria, paprikamaustetta, persiljaa, chiliä, auringonkukkaöljyä ja välillä ihan suolaa (yleensä merisuolaa, joskus kristallisuolaa) ja voita tai margariinia. Eikä pidä unohtaa smetanaa ja juustoa. Vähän riippuen ruuan ainesosista. Ja esim. chilikastiketta, joskus loraus hot wings -kastiketta antaa hauskan lisämaun ruokaan. :D
Yksi, mitä suomalaiset eivät tunnu juuri hoksaavan, on salaattien maustaminen. Esim. työmaa- ja kouluruokalassa ja jopa ravintolassa pitäisi tyytyä pelkkiin freeseihin vihanneksiin ja kaveriksi korkeintaan salaattikastiketta. Itse opin paljon reissanneelta saksalaisexältäni, että salaatista saa oikein maistuvan, kun sinne vetää mukaan omaan makuunsa sopivan maustekoktailin. Olen tässä vuosien varrella kehitellyt muutaman itselleni mieleisen bravuurin - kevyempään salaattiini tulee sitruunapippuria, ripaus suolaa, persiljaa tms. yrttejä, sekä auringonkukkaöljyä (e-vitamiinipitoisempaa ja myös ainakin minusta paremman makuista kuin oliiviöljy, makuasia toki) ja tulisempaan sitten reippaalla kädellä chiliä, cayernpippuria, mustapippuria, suolaa ja auringonkukkaöljyä. Myös reippaalla kädellä suolattu smetana salaatin kansaa on jotain ihan mahtavaa, suosittelen kokeilemaan!
Nuorempana olin tosiaan sellainen "ruuassa pitää maistua sen oma maku" -maustevihaaja, mutta makutottumukset ovat onneksi iän myötä monipuolistuneet. En myöskään ollut kauhean kiinnostunut ruuanlaitosta, mutta siitä innostuneet miehet (exä ja nykyinen), sekä koirille kokkailu, saivat minut kiinnostumaan ruuanlaitosta ja olen löytänyt oikeasti mielenkiintoisia puolia tästä ennen pakollisen puuduttavalta kotityöltä tuntuneesta hommasta. Suosittelen avartamaan omaa mieltä ja kokeilemaan erilaisia ruuan maustamistapoja! :)
cayernpippuri? Mitä ihmettä se on? Ja sitruunapippuri on valmis mausteseos, jota monet ammattikokit välttävät kuin ruttoa.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkään ei ole koskaan lapsuudenkodissani käytetty suolaa ruuassa. Isäni ehkä lisäsi omaan annokseensa. Laitettiin kuitenkin aina esim vähän valkosipulia, kun siitä kaikki tykkäsivät.
Nyt sitten aikuisena en myöskään laita suolaa ruokiini. Minusta ruuat maistuu hyvältä sellaisenaan! En ymmärrä miksi vaikka perus paistinjauhelihaan pitäisi laittaa suolaa?
Mieheni taas on erilainen. Hän käyttäisi hirveästi suolaa ja muita mausteita. Hänen isällään on ulkomaalainen tausta, joten varmaan kumpuaa vähän sieltäkin. Heidän ruuat ovat todella suolaisia.
Ollaan kuitenkin löydetty miehen kanssa sellainen kultainen keskitie ja osataan nykyään maustaa ateriamme niin, että maistuu molemmille :D eli kyllä mä voin sitä suolattua ruokaa hyvillä mielin syödä. Sillon kun teen vaan itselleni, niin jätän suolan pois.
se on paistijauheliha, ei paistiNjauheliha
zanniz
Tuli erittäin hyviä :) peukku
Jeunet
Hyvä perusohje! Itse laitoin enemmän suolaa ja pippuria :)
M.Curie
Nää oli ihan parhaat! Kiitos ja peukku!
SuSSu70
Hei..ihana ohje näyttäisi olevan , menee kokeiluun. Mitä jauhelihaa suosittelette näihin, nauta vai ihan normi sikanauta ja pysyykö sikanauta kasassa hyvin kun paistelee?
pimpula85
Siis NAM! En aio jatkossa muulla ohjeella tehdäkkään! Ja tuli hyviä, vaikka en omistakkaan valurautapannua ;)
Tottuneisuus, jämähtyneisyys. Ei ole uskallusta tai kiinnostusta kokeilla uutta. Parempi makuaisti. Ne jotka hukuttaa ruoan suolaan ja chiliin yms. ovat turruttaneet makuaistinsa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa juuri selitellään, että kun omaan suuhunsa ei saa luottaa, ja oma suu on vanhoillinen, joka maistaa väärin, ja on ehdottoman pakko mennä intiaan ja alkaa mättämään mausteita ruokaansa.
Maustaminen on mielipide, ja jotkut ei suvaitse toisen mielipidettä,vaan tyrkyttävät omaansa parempana. Varsinkin jotkut märkäkorvat, jotka käy ensimmäisen kerran ulkomailla niin alkavat vaahdota maustamisesta ja sen ehdottomuudesta lainkaan tajuamatta että jotkut on ollet maustamisen äärellä jo silloin, kun vielä itse ovat leikkineet kusilätäkössä. "Maustaminen " on hurahtamista ja on niitäkin jotka ymmärtää tämän ja ovat jo alkaneet vähentää mausteita. Otetaan esim. kasvikset. Kasviksia halutaan maustaa lujasti koska ei pidetä kasvisten mausta. Elikkä on ihan turha puhua että mausteilla korostetaan raaka-aineen omaa makua.
Ajatellaan ruuan raaka-aineita. Ne on pitkässä juoksussa valikoituneet jatkoon maun perusteella. Tuhansien vuosien aikana on valittu jatkoon parhaalta maistunut raka-aine. Nyt sitten joku esittää että on tehty vääriä valintoja ja on saatu mauttomia tuotteita aikaan ja pitää mättää mausteita oikein kunnolla että ymmärtäisi asiat paremmin. Mitä kompetenssia on puhua maustamisesta jos omaa mieliruokaa on pizza, ja jota syötäisiin joka päivä jos vaan olisi mahdollista , ja vieläpä niin että reunat roskikseen. Kysyn vaan.
Siinäpä on minunkin mielipiteeni kiteytettynä aivan pilkulleen. Olen viisikymppiseksi mennessä jo nähnyt niin paljon kulttuureja ja maistanut niiden ruokia muun muassa asuessani Intiassa ja Lähi-Idässä, että kukaan ei voi väittää, että tynnyristä käsin huutelisin.
Pidän tulisista ruoista, mutta vielä enemmän pidän pelkällä suolalla maustetusta (on se mauste ihan oikeasti) ruoasta, syön kasvikset sellaisenaan ja peruna on ruoka-aine, johon en koskaan kyllästy. Keittiössäni on vaikka millaisia eksoottisia mausteita, jotka ovat päässeet vanhentumaan, kun päädyn lähes poikkeuksetta käyttämään pelkkää suolahippusta tai voinokaretta perusaineiden terästämiseen. En tee koskaan kastikkeita enkä muita ns. sörsseleiksi katsomiani lisukkeita, koska niitä ei tee mieli.
Muut saavat ihan vapaasti tykätä siitä, että homejuusto ja piparkakku korostavat toistensa makua ja että ananas ja suklaa tuovat esille toistensa parhaat puolet ja sushi on maailman paras keksintö. Siitä minä kuitenkaan en pidä vähääkään, että minua syytellään kehittymättömäksi ja makuani vääräksi. Jossain sapuskaketjussa minua ja joitakin harvoja muita puhtaiden makujen ystäviä jopa syytettiin siitä, että emme "ymmärrä parastamme", kun emme valmista ruokaamme samalla tavalla kuin "asiasta oikeasti tietävät" ihmiset.
Mielipiteesi kompetenssista ja pizzasta on pistämätön. Tällä palstalla kyseltiin jokin aika sitten tosi pitkässä ketjussa sitä, mitä ihmiset valitsisivat syödäkseen, jos olisi pakko syödä vain yhtä ruokaa koko loppuikä. Siilmämääräisesti arvioituna yhdeksän kymmenestä vastasi "pizza". Kysymys "mikä tuote on muuttunut mielestäsi huonommaksi" poikii satoja mielipiteitä yksinomaan karkeista ja kekseistä. Ja kun halutaan palkita lapset tai muuten vain tarjota heille ateriaelämys, heidät viedään Mäkkäriin. Ja sitten pidetään muiden mieltymyksiä väärinä.
HPM kirjoitti:
Maustaminen on tosiaan taitolaji, jossa voi halutessaan haastaa itseään ruuanlaittajana. Vaikkei itse pitäisi kuin tietyntyylisestä, voi aina ottaa muutkin ruokailijat huomioon. Esim. Minä ja mieheni pidämme tulisesta ruuasta ja tehdessäni meille kahdelle ruokaa kokeilen aika rohkeasti erilaisia mausteyhdistelmiä (jo ihan vaihtelun vuoksikin; olisi tylsää syödä samanmakuista ruokaa joka päivä), mutta jos on tulossa vieraita ja tiedän, että joku ei pidä tulisesta tai mausteisesta ruuasta niin maustan hyvin hienovaraisesti ja ihmiset saavat sitten omiin annoksiinsa lisätä tai ottaa vaikka tulista kastiketta tai majoneesia kaveriksi. Isälleni mikään suolan määrä ei koskaan ole riittävä, joten hänelle ruokaa laittaessani maustan oman makuni mukaan (liikaa tulisuutta toki vältellen) ja tarjoilen hänelle ruuan suolapurkin kanssa, mistä sitten lisää, mitä lisää. :D
Itselleni maistuu monipuolisesti erilaiset ruuat, ruoka-aineiden omat maut, joskus rasvainen ja suolainen, joskus makeantulinen, joskus popsin raa'an habaneron naamaani, jne. Elämä on helpompaa, kun on opetellut pitämään monipuolisesti erilaisista ruuista, ei tarvitse itkeä sen perään, miksei joku laita juuri minun makuni mukaista ruokaa ravintolassa tai kylään mennessä. Olen vain iloinen, ettei tarvitse mussuttaa samanmakuista pöperöä päivästä toiseen.
Itse ruokaa laittaessani käytän ruuan makua piristämään vaihtelevia määriä mm. sitruunapippuria, mustapippuria, cayernpippuria, paprikamaustetta, persiljaa, chiliä, auringonkukkaöljyä ja välillä ihan suolaa (yleensä merisuolaa, joskus kristallisuolaa) ja voita tai margariinia. Eikä pidä unohtaa smetanaa ja juustoa. Vähän riippuen ruuan ainesosista. Ja esim. chilikastiketta, joskus loraus hot wings -kastiketta antaa hauskan lisämaun ruokaan. :D
Yksi, mitä suomalaiset eivät tunnu juuri hoksaavan, on salaattien maustaminen. Esim. työmaa- ja kouluruokalassa ja jopa ravintolassa pitäisi tyytyä pelkkiin freeseihin vihanneksiin ja kaveriksi korkeintaan salaattikastiketta. Itse opin paljon reissanneelta saksalaisexältäni, että salaatista saa oikein maistuvan, kun sinne vetää mukaan omaan makuunsa sopivan maustekoktailin. Olen tässä vuosien varrella kehitellyt muutaman itselleni mieleisen bravuurin - kevyempään salaattiini tulee sitruunapippuria, ripaus suolaa, persiljaa tms. yrttejä, sekä auringonkukkaöljyä (e-vitamiinipitoisempaa ja myös ainakin minusta paremman makuista kuin oliiviöljy, makuasia toki) ja tulisempaan sitten reippaalla kädellä chiliä, cayernpippuria, mustapippuria, suolaa ja auringonkukkaöljyä. Myös reippaalla kädellä suolattu smetana salaatin kansaa on jotain ihan mahtavaa, suosittelen kokeilemaan!
Nuorempana olin tosiaan sellainen "ruuassa pitää maistua sen oma maku" -maustevihaaja, mutta makutottumukset ovat onneksi iän myötä monipuolistuneet. En myöskään ollut kauhean kiinnostunut ruuanlaitosta, mutta siitä innostuneet miehet (exä ja nykyinen), sekä koirille kokkailu, saivat minut kiinnostumaan ruuanlaitosta ja olen löytänyt oikeasti mielenkiintoisia puolia tästä ennen pakollisen puuduttavalta kotityöltä tuntuneesta hommasta. Suosittelen avartamaan omaa mieltä ja kokeilemaan erilaisia ruuan maustamistapoja! :)
Miksi?
Meilläkään ei ole koskaan lapsuudenkodissani käytetty suolaa ruuassa. Isäni ehkä lisäsi omaan annokseensa. Laitettiin kuitenkin aina esim vähän valkosipulia, kun siitä kaikki tykkäsivät.
Nyt sitten aikuisena en myöskään laita suolaa ruokiini. Minusta ruuat maistuu hyvältä sellaisenaan! En ymmärrä miksi vaikka perus paistinjauhelihaan pitäisi laittaa suolaa?
Mieheni taas on erilainen. Hän käyttäisi hirveästi suolaa ja muita mausteita. Hänen isällään on ulkomaalainen tausta, joten varmaan kumpuaa vähän sieltäkin. Heidän ruuat ovat todella suolaisia.
Ollaan kuitenkin löydetty miehen kanssa sellainen kultainen keskitie ja osataan nykyään maustaa ateriamme niin, että maistuu molemmille :D eli kyllä mä voin sitä suolattua ruokaa hyvillä mielin syödä. Sillon kun teen vaan itselleni, niin jätän suolan pois.