Lue keskustelun säännöt.
Miten hyväksyä ettei minusta tule koskaan mitään?
03.09.2016 |
Taustalla on huono itsetunto ja vuosien alisuoriutuminen kaikissa opinahjoissa. En uskaltanut edes yrittää, koska pelkäsin epäonnistumista niin kovasti. Kuitenkin salaa haaveilin urasta ja korkeammasta koulutuksesta. Muutama vuosi sitten sisuunnuin ja päätin, että kyllä minäkin pärjään, jos vain yritän kunnolla. Parina keväänä olen paahtanut kuin hullu pääsykokeiden eteen, mutta tippunut tulosten julkistamisen myötä korkealta ja kovaa. Olen täysin epäonnistunut luuseri!
Nykyinen työni (ja koulutukseni) on täydellinen umpikuja. En pysty mitenkään muuttamaan tiettyjä asioita (palkka, työajat, etenemismahdollisuudet ym), jotta jaksaisin työssäni vielä tulevat vuosikymmenet. Työni on myös yleisesti halveksittua, mikä ei itsetuntoani myöskään nosta.
Epäonnistuneiden pääsykokeiden myötä olen miettinyt, että nyt varmaan pitäisi vain hyväksyä se ettei minusta tule mitään. Ajattelin, että vapaa-ajalla harrastan mielekkäitä asioita, jolla korvaan sen ettei työ ole yhtään kiinnostavaa. Tosiasia on se etten työpäivän jälkeen kertakaikkiaan jaksa mitään. Haluan myös käyttää vähäisen vapaa-aikani lasteni kanssa, jota harrastukset vähentäisivät entisestään.
Nyt haluaisinkin kysyä onko täällä muita saman asian kanssa painivia? Miten olette pystyneet hyväksymään sen ettette koskaan onnistuneet toteuttamaan haaveitanne?
Kommentit (31)
Ap, et kai vain yritä päästä lukemaan viestintää? Ei kannata, viestintäalalla on surkea työtilanne, eikä huono itsetunto ainakaan edistä työllistymistä. Sitä paitsi moni muu aine voi antaa esim. toimittajan työhön paremmat valmiudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, et kai vain yritä päästä lukemaan viestintää? Ei kannata, viestintäalalla on surkea työtilanne, eikä huono itsetunto ainakaan edistä työllistymistä. Sitä paitsi moni muu aine voi antaa esim. toimittajan työhön paremmat valmiudet.
Yritin eilen vastata tähän, mutta tuli vain pääsy kielletty-teksti.
Tosiaan en ole hakemassa viestintää lukemaan. Tiedostan hyvin, että sinne on todella vaikea päästä ja varmasti ainakin osittain tästä syystä en ole ko aineesta kiinnostunut. Myös työtilanne on hyvin tiedossa.
ap
Sulla on työ, koulutus ja perhe.
Monet ovat työttömiä, vailla koulutusta ja koko elämänsä yksin.
Sä et ole vielä kyennyt toteuttamaan yhtä haaveistasi.
Monet elävät elämän läpi onnistumatta missään, hylkiöinä.
Haluatko lukemaan sosiaalityötä helsinkiin? Vai valtio-oppia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap!
Päädyin jotain kautta tähän vanhaan ketjuun ja ajattelin nostaa tämän ja kokeilla, satutko huomaamaan tämän.
Mitä elämääsi kuuluu nykyään? Oletko tänä keväänä lukemassa pääsykokeisiin?
Helsingin sosiaalitieteisiin näyttää olevan nyt sitten yhteinen haku. Itse aion odottaa ja katsoa, mitkä kirjat sinne pitää lukea ja päätän sitten, haenko. Yritän tässä samalla etsiskellä muita hakukohteita, johonkin olisi tosi mukava päästä opiskelemaan.
Toivottavasti olet päässyt epäonnistumisen fiiliksistä eteenpäin ja huomannut, että elämässäsi on varmasti paljon hyviä asioita kuitenkin. Ja aina voi kurkotella kohti uutta tuntematonta. Jäit jotenkin mieleeni tästä ketjusta ja toivon sinulle kaikkea hyvää jatkoon!
T: Nro 12
Vierailija kirjoitti:
Sulla on työ, koulutus ja perhe.
Monet ovat työttömiä, vailla koulutusta ja koko elämänsä yksin.
Sä et ole vielä kyennyt toteuttamaan yhtä haaveistasi.
Monet elävät elämän läpi onnistumatta missään, hylkiöinä.
Samaa mieltä vaikka ei tässä onnistumattomuudessa kannatakaan kilpailla. Itse olisin ikionnellinen jos ainoa epäonnistumiseni olisi väärä koulutus. Nyt ei ole mitään koulutusta ja pelkällä peruskoulupohjalle en myöskään pääse opiskelemaan mitään itseäni kiinnostavaa alaa. Työt on pelkkiä huonopalkkaisia pätkiä, työttömänä olo tuttua ja parisuhdetta ei löydy joten perheenperustaminen on poissuljettua. Pikkuhiljaa myös iän puolesta mahdotonta.
Tuntuu että on ihan jumissa, on elossa mutta ei elä ja vaikka kuinka yrittää itse yksin elämäänsä parantaa niin mikään ei tuota mitään tulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös kaksi kertaa pääsykokeissa epäonnistunut. Mutta hei, ei saa heittää kirvestä kaivoon. Itse olet itsesi pahin este, muista se. Koskaan ei ole liian vanha opiskelemaan. Minä aion hakea kouluun vielä kolmekymppisenä, jos en meinaa päästä.
Tsemppiä!Viestisi alku oli lohduttava, mutta itse olen jo 30...
ap
Täällä yksi 33-vuotias jolla samantapainen tilanne kuin sulla, ap! Ja olen kahdesti hakenut yliopistoon enkä ole päässyt, mutta yritän olla lannistumatta! Nyt mietin toimintasuunnitelmaa ensi keväälle.
Haenko vielä kerran samaan johon en ole päässyt, haenko johonkin toiseen aineeseen johon olisi helpompi päästä, hakisinko ohessa myös ammattikorkeakouluun? Menisinkö avoimeen yliopistoon? Miten nämä vaihtoehdot sinun kohdallasi? Onko tavoittelemasi ala joku tosi haluttu johon otetaan vain 5 %? Onko AMK:ssa mitään läheltä liippaavaa koulutusohjelmaa johon voisit hakea? Onko avoimessa yliopistossa tarjolla sinua kiinnostavia aineita?
Ihana viesti :) Juuri noita kysymyksiä olen pohtinut! Aineeseen tosiaan on pieni sisäänpääsyprosentti (hieman yli 5% kuitenkin), mutta sitä ei ammattikorkeakouluissa opeteta. Olen yrittänyt amk:n tarjontaa selata, mutta vastaavaa ei löydy. Yhtälailla ammattikorkeaan on vaikea päästä sisään. Omalla kohdallani ehkä jopa vaikeampi, koska lukion paperit eivät anna kovinkaan korkeita lähtöpisteitä. Toisaalta, vaikka työttömien maistereiden määrä onkin kasvanut, uskon yo-tutkinnon työllistävän paremmin kuin amk-tutkinnon, pl sote-ala.
Ammattikorkeaan pääsee myös avoimen väylää helposti jos eivät arvosanat riitä. Sinulla sentään on työ ja perhe.
Onnistumattomuudessa ei kannata tosiaankaan kilpailla. Aina löytyy joku jolla menee vielä huonommin, joka kadehtii sitä mikä itsestä tuntuu ihan epäonnistumiselta. Ja toisaalta, joka ikisellä ihmisellä ne oman elämän murheet ovat ne isoimmat. Vaikka ne jonkun toisen mielestä näyttäisivät ihan mitättömiltä.
Muiden kanssa keskusteleminen ja kokemusten jakaminen voi parhaimmillaan olla tosi lohdullista, silloin tietää ettei ole ainoa joka tuntee näin. Ja sitten keskustelun lomassa voi jossain vaiheessa huomata/muistaa, että tosiaan, mun elämässä oli kuitenkin jotain hyvääkin, mikä se nyt kenelläkin on.
Itsellä myös auttaa se, että huonona hetkenä pääsee avautumaan siitä, miten kamalaa oma elämä on ja miten pieleen "kaikki" on mennyt. Vaikka sitten parempana hetkenä elämä näyttääkin paremmalta, eli se huonon fiiliksen näkemys ei onneksi ole koko totuus kuitenkaan.
T: Nro 12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla jotain tiettyä asiaa, missä koet olevasi lahjakas? Keskityt siihen vaan täysillä.
Kiitos viesteistäsi! Olen pohdiskellut paljon tätä asiaa, koska haluaisin todella kovasti päästä opiskelemaan. Olen kuullut tuosta muutoksesta, mutta siitä on todella vähän tietoa saatavilla. Muutos kuulostaa ihan tervetulleelta, koska se laittaa kaikki hakijat samalle viivalle ( ei samaa pääsykoekirjaa montaa kertaa) ja toisaalta sitä kautta pääsee valitsemaan pääaineen monista vaihtoehdoista. Itse olen kiinnostunut monista valtsikan tarjoamista aineista, joten olen ihan tyytyväinen uuteen hakusysteemiin. On siellä tosin yksi ylitse muiden... Aika näyttää onko sisäänpääsy vieläkin vaikeampaa kuin tähän asti :)
ap