Mies 29v + 2v miettii; mikä on kiistattomasti kaunista ja hyvää?
Jos ajatellaan vaikka luontoa, monet asiat siellä näyttävät viattomalta, kivalta ja yksiselitteisesti vaalittavalta. Esim.kissanpentu on sievä ja herättää helliä tunteita, mutta kuitenkin kun kissa kasvaa, siitä tulee julma peto ja myös lemmikkien ruokkimiseksi täytyy jauhaa mössöksi muiden eläinten ruumiit; lopputuotetta ei toki enää osaa yhdistää alkuperäiseen.
Myös pienet lapset ovat hellyyttäviä vouhottaessaan eri asioista mutta joskus on ajateltu myös niin, että ihminen ei synny moraalisena ja hyvänä ja lapsetkin ovat oikeastaan itsekeskeisiä hirviöitä, joista pitää koulia kanssaihmisiä kunnioittavia yksilöitä kasvatuksen kautta.
Mitään parempaakaan ei kuitenkaan meillä täällä ole.
Kommentit (3)
Niin, tälläinen tämä maailma on. Ei ole tarkoituskaan että mikään olisi 100% hyvää tai pahaa, vaikka joskus tuntuu että sellaista pahuutta on joka on täydellistä.
Kissanpentu, ja isokin kissa on viaton, ei ne pahuuttaan syö muita eläimiä, vaan niin luonto on asian suunnitellut, elämä on kiertokulkua.
Ja mitä tulee ihmislapseen, ei lapsi synny kuin geeniensä summana, ympäristö muokkaa häntä alusta asti johonkin suuntaan, lapset oppivat matkimalla isompia, sama eläimilläkin, toki ihmislapset saavat niitä virikkeitä nykyään muualtakin kuin omilta vanhemmilta tai sisaruksilta. Lapsella ei voi olla valmiiksi mitään moraalia, hän ei ymmärrä mitään sellaisesta, mutta luultavasti lapsi ei ole tahallaan paha. Jotkut lapset toki syntyvät jo viallisina henkisesti, kuten voi ruumiillisestikin olla viallinen, kuulemma ne jotka aikuisena ovat murhaajia ym. ovat jo lapsena julmia esim. eläimiä kohtaan, se on hälyttävä merkki jos lapsi kiduttaa eläimiä vaikka sanottaisiin että ei niin saa tehdä.
Olet oikeilla jäljillä. Jatka, mutta tiedosta samalla omat taipumukseso ja paheesi. Jos haluat ajaa hyvän asiaa, sinun tulee ensin käydä kamppailu itsesi kanssa.
Itsekäs motiivi taustalla, monesti tiedostamattakin, ei poista hyvistä teoista hyvyyttä. Tarkoitan itsekkyydellä tässä sitä, että tekijä jotenkin itsekin hyötyy jostain teostaan toisten hyväksi.