Erityislasten vanhemmat, miten jaksatte?

Noh. Oma jaksaminen onkin aika kortilla usein. Varsinkin nyt, kun se ainoa isovanhempi, joka on toisinaan auttanut lasten hoitamisessa, sairastui :( Mitä sitä muutakaan voi kun yrittää jaksaa päivän kerrallaan, on pakko. Pelottaa vain, että koska koittaa se hetiki, ettei enää jaksakaan :( Apua ei oikein mistään saa, moitteita ja typeriä neuvoja senkin edestä.

Lapsen kanssa hienosti, sidosryhmien kanssa en, koska jotain vikaa täytyy aina löytyä, teki niin tai näin.

Aika huonosti jaksan. Kun pitää taiteilla sairaalan, koulun, terapiayksikön, oman työn, erityislapsen ja normaalien lapsien vaatimusten mukaan. Yh: na tää on aika raskasta. Ensin karsitaan omasta vapaa-ajasta ja kohta pitää varmaan karsia omasta työstä, että saa kaiken sumplittua. Lapsella on monimuotoinen kielellinen erityisvaikeus. Kesä meni liian äkkiä, terapiat oli katkolla, lääkärissä ei tarvinnut käydä eli pitkät sairaalamatkat jäi pois, saatiin välillä hengittää rauhassa. Mutta nyt taas alkoi ruljanssi. Kohta tulee pitkä pimeä aika, mutta kai senkin yli selvitään niin kuin aina ennenkin. Päivä kerrallaan.

Kurjan kuuloista. Itsekin koen muut ihmiset neuvoineen raskaina.

Mitä teette kun tuntuu, että seinä on tullut vastaan?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kurjan kuuloista. Itsekin koen muut ihmiset neuvoineen raskaina.

Mitä teette kun tuntuu, että seinä on tullut vastaan?

Ap

Kun seinä tulee vastaan niin sitten pysähdytään. Ihan konkreettisesti pysähdytään. Istun ihan hiljaa paikallani ja odotan, että tilanne menee ohi. Sitten kerätään taas kaikki ja jatketaan. Viimeinen virhe on puhua asiasta kenenkään muun kanssa, kuin lasta hoitavan terapeutin tai lääkärin. Jos erehtyy puhumaan jollekin, joka ei näistä asioista oikeasti tiedä, saa vaan niitä helvetin huonoja neuvoja ja muuta ärsyttävää paskan jauhantaa. Onneksi on hyviäkin päiviä, kun kaikki sujuu ja on aikaa tehdä kivoja asioita, rentoutua ja unohtaa kaikki vastukset. Mutta sitten kun tulee niitä ihan mahdottomia päiviä niin ne vaan pitää painaa läpi. Muutenhan elämä on ihan sitä harmaata arkea mitä kuulemma muillakin, erityislapsen kanssa vaan siihen harmaaseen arkeen tulee niitä ylimääräisiä mutkia.

T: 3

Hieno vastaus. Tänään on päivä kun tuntuu, että mikään ei suju. Vaikeampi vaihe on ollut taas kuukauden verran päällä ja tänään tuntuu kaikki räjähtävän käsiin. Hampaat yhteen ja tuulta päin vaan.

Ap

Tällä hetkellä koen omat voimavarani aika hyviksi. Lapseni on aika helppo tapaus. Hänellä on kielellinen erityisvaikeus ja autismin kirjon piirteitä. Välillä autistiset piirteet ponnahtavat esiin voimakkaammin. Tavallisesti joulu-helmikuu on vaikeaa aikaa. Tilanne on nyt varsin hyvä. Terapiaa saa ja tilanne kartoitetaan taas loppuvuodesta.

up