Suhde huomattavasti nuoremman naisen kanssa?

Sulle varmaan ihan hieno juttu. Mä en itse ikipäivänä alkaisi mihinkään 15 vuotta itseäni vanhemman miehen kanssa.

Hyvin kirjoitettu stoori. Mutta epäuskottava, täytyy sanoa. Ja turha kysellä mielipiteitä, kun itsekin varmasti tiedät vastaukset jo etukäteen. Mutta jos on pakko niin on pakko, eipä siinä muitten mielipiteitä paljon kannata kysellä, saati kuunnella.

Itse seurustelin joskus 13 vuotta vanhemman miehen kanssa. Huomasin aika pian että ikäero vaikutti niin etten tuntenut jakavani hänen kanssaan mitään yhteistä. Esimerkiksi nuoruus, musiikki ym . En osaa selittää mitä tarkoitan mutta huomasin että olemme eri vuosikymmeneltä. Mies vielä yritti olla nuorempi kuin on minun takiani. Lopetin suhteen. Nyt olen mieluummin yksin jos ei isu kohdalle ketään itseni ikäistä.

Vaikea kuvitella, että tuosta loppuelämän romanssia syntyisi, mutta mikään elämässä ei ole varmaa. Ehkä nainen ei halua lapsia tai rikasta miestä, ehkä häntä ei haittaa, että välit sukuun todennäköisesti menevät, jos alkaa kanssasi suhteeseen.

Rehellisesti: ryöstäisit. Olen sinun ikäinen nainen ja seurustellut tämän tuttavanaisen ikäisen miehen kanssa. Suhde kaikin puolin hyvä, mutta en päässyt yli siitä, että jokaisen hetken mitä tämä parisuhteemme kestää, on hänelle menetettyä potentiaalista aikaa löytää joku nuorempi kumppani, jonka kanssa oikeasti perustaa se perhe. Asia ei ollut hänelle millään tavoin ajankohtainen eikä luonnollisesti mitään lapsijuttuja ajatellut ollenkaan, se asia oli hänelle jossain hamassa tulevaisuudessa, mutta eihän se päätös lapsen tekemisestäkään ole (pitäisi olla) mikään hetken päätös, vaan edellyttää tapaamisen, tutustumisen, ihastumisen, rakastumisen, tuntemisen, yhdessä asumisen jne. Tätä aikaa minä olin häneltä viemässä, enkä lopulta enää kestänyt sitä jyskyttävää ajatusta. 

If you love them, set them free ja sitä rataa. 

Miksei voisi hetken pitää vain hauskaa? Miksi on oltava luomassa jotain sen suurempaa heti? Itse olen ihastunut vanhempaan mieheen, meillä on tahoiltamme valitettavasti omat perheet ja muutenkaan mitään ei tunnu koskaan tapahtuvan välillämme mutta jos joskus molemmat erottaisiin nyt niin olisin heti valmis pitämään vähän hauskaa tämän miehen kanssa, pitemmänkin aikaa enkä suunnittelisi mitään erikoisia vaan antaisin virran vain viedä. Ehkä olenkin nyt pelkän intohimon perään itse, en tuosta sinun kohteestasi taas tiedä?

"Ikä on vain numeroita passissa" sanotaan usein. Kun eletään elinkaaren puoltaväliä, on ihan sama onko toinen 25-35-45 vuotias ja toinen jotain aivan muuta. Mutta elinkaaren päissä onkin toinen tilanne. Siis 15 vuoden ikäerostaha puhuit.

Jos 20-vuotias vuotias mies seurustelee 15-vuotta nuoremman "naisen" kanssa, pihaan ajaa äkkiä sinivalkoinen Mondeo ja herra pääsee täysihoitoon.

Ongelma on myös elinkaaren toisessa päässä. Moni nainen on sängyssä parhaimmillaan 50 vuoden hujakoilla. Sinulla on esimerkiksi verevä ja halukas 55-vuotias vaimo - ja sinä olet 70-vuotias ukko, joka ei enää... jne.

Olen itse 48-vuotias, vapaa mies. "Markkinoilta" löytyy runsaasti upeita 50+ rouvia seurustelukumppaneiksi. Yhteistä on, että oma parisuhde itseään vanhemman miehen kanssa ei toimi ja vaimo kokee olevansa lähinnä miehensä omaishoitaja.

Tuollainen ikäero on hyväksyttävää täällä ainoastaan mikäli olet jonkun maan presidentti.

Minä olen ollut jo 8v suhteessa itseäni 15v vanhempaan mieheen, mutta sillä erolla että molemmilla oli jo lapsia ja minä en yhteisiä halunnut. Meillä taas se tilanne, että molemmilla suht ok tulot, lainoja ei ollut mutta puolet järvenrantataloista saatiin molemmat erotessamme, eli taloudellinen tilanne ei kummallakaan muuttunut  - tai no miehellä ehkä vähän parani kun minun tuloni on tuplat verrattuna hänen ex-vaimoonsa :) Olemme tyytyväisiä ja ongelmia ei juuri ole kuin siinä, että ulkopuoliset pitävät asianaan kommentoida ikäeroamme kuka mitenkin - se tympii koska on meillekin kova paikka, mutta sen kanssa eletään.

N45

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi hetken pitää vain hauskaa? Miksi on oltava luomassa jotain sen suurempaa heti? Itse olen ihastunut vanhempaan mieheen, meillä on tahoiltamme valitettavasti omat perheet ja muutenkaan mitään ei tunnu koskaan tapahtuvan välillämme mutta jos joskus molemmat erottaisiin nyt niin olisin heti valmis pitämään vähän hauskaa tämän miehen kanssa, pitemmänkin aikaa enkä suunnittelisi mitään erikoisia vaan antaisin virran vain viedä. Ehkä olenkin nyt pelkän intohimon perään itse, en tuosta sinun kohteestasi taas tiedä?

Jepjep, kannattakin nimenomaan pitää hauskaa jonkun sukuun kuuluvan henkilön kanssa! Haloo! Kuinka wt-meninkiä teidän piireissänne oikein harrastetaan, jos on ihan ok alkaa johonkin "hauskaan" menetettyä nuoruutta paikkaavaan seksisuhteeseen jonkun sukulaistytön kanssa, koska - niisk - oma vaimo on taas kerran se kylmä ja julma ihminen.

Eikös tänään ollut iltapäivälehdessä juttua 52 v entisen Mohikaanin ja hänen 21 v tsirpakansa suhteesta. Aika tyytyväiseltä näyttivät.

Vierailija kirjoitti:

Eikös tänään ollut iltapäivälehdessä juttua 52 v entisen Mohikaanin ja hänen 21 v tsirpakansa suhteesta. Aika tyytyväiseltä näyttivät.

Rupes oksettamaan kun luin jutun.

Kyllä tyhmäkin tajuaa, että tuo ei tulisi kestämään. Nainen todennäköisesti saisi suvun vihat niskaansa, menettäisi parhaat nuoruusvuotensa ukonkäppänän kanssa, kun nainen olisi 35v, sinä olisit jo 50, kun nainen viriili 45, sinä lähentelisit eläkeikää... Vaikka tuskin tuonne asti edes pääsisitte kun nainen löytäisikin jo uuden miehen kun huomaisi sinulla iän tuomaa miehekkyyden laskua.

Paljon kiitoksia vastauksista, todella hyviä mielipiteitä eri näkökulmista. Itselläkin on toki käynyt mielessä että ei sen heti tarvitse olla se loppuelämän juttu - mutta mitä jos se onkin? Ja mitä jos häntä alkaa kaduttaa 4-kymppisenä ettei niitä lapsia ole? Ja totta tuokin, että mitä sitten kun minä kuljen rollaattorilla, ja hän haluaisi (ja kykenisi) vielä tansseihin? Ja toisaalta taas sopii hyvin jos siitä tulisi vaan vähäksi aikaa hauskanpito-suhde, mutta en haluaisi leimata häntä.

Ja sitten taas toisaalta aikuisia ihmisiähän me olemme molemmat, että varmaan tiedetään mitä tehdään. En ole ennenkään kovin paljon kiinnostunut muiden mielipiteistä. Eniten tässä mietityttää se miten ensimmäisen kerran tajusimme että "..het-t-t-kinen.." Täysin ennalta-aavistamatta ja oikeasti vahingossa, tuntuu kuin se olisi tarkoitettu tapahtuvaksi. Ja olen alkanut elämän varrella jo uskoa kohtaloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös tänään ollut iltapäivälehdessä juttua 52 v entisen Mohikaanin ja hänen 21 v tsirpakansa suhteesta. Aika tyytyväiseltä näyttivät.

Rupes oksettamaan kun luin jutun.

Mikäs siinä oksetti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi hetken pitää vain hauskaa? Miksi on oltava luomassa jotain sen suurempaa heti? Itse olen ihastunut vanhempaan mieheen, meillä on tahoiltamme valitettavasti omat perheet ja muutenkaan mitään ei tunnu koskaan tapahtuvan välillämme mutta jos joskus molemmat erottaisiin nyt niin olisin heti valmis pitämään vähän hauskaa tämän miehen kanssa, pitemmänkin aikaa enkä suunnittelisi mitään erikoisia vaan antaisin virran vain viedä. Ehkä olenkin nyt pelkän intohimon perään itse, en tuosta sinun kohteestasi taas tiedä?

Jepjep, kannattakin nimenomaan pitää hauskaa jonkun sukuun kuuluvan henkilön kanssa! Haloo! Kuinka wt-meninkiä teidän piireissänne oikein harrastetaan, jos on ihan ok alkaa johonkin "hauskaan" menetettyä nuoruutta paikkaavaan seksisuhteeseen jonkun sukulaistytön kanssa, koska - niisk - oma vaimo on taas kerran se kylmä ja julma ihminen.

Kukahan tässä nyt kuuluu ja kenen sukuun? Ei meistä ainakaan kumpikaan. Ihastuminen ja intohimo ovat tunteita joita kokee ihan jokainen ihminen, oli sitten wt tai ei. Miksi tunteet täytyisi pitää tabuina? Eihän ap:kaan oman sukulaisensa kanssa ole silmiään iskenyt. Ei ainakaan minun ja mieheni suvut kuulu yhteen vaikka me yhdessä olemmekin, voisin hyvin ihastua mieheni serkkuun tai setään, eivät ne minulle sukua ole millään muotoa mutta vähän hassultahan se kuulostaa vaihtaa samansuvun mieheen mistä on omansakin haalinut joskus, mitään väärää siinä ei kyllä ole missään muotoa jos niin kuvittelet. Todella laukana insestistä tässä jo mennään ja paras niin.

Jaa, jos molemmat on halukkaita, niin kyllä tuosta jotain voi kehkeytyä, ei se iästä ole kiinni. Mutta hoida nyt ensin ero nykyisestä vaimostasi. En hirveästi laita likoon teidän loppuelämän onnen puolesta, mutta on kai se parempi pitää vähän aikaa hauskaa, kuin kitua koko elämä. Voit tosin itsekin tulla aika pian siihen tulokseen, että ei teidän yhteiselämästä mitään tule, on tuo sen verran pitkä ikäero, mutta kyllähän jotkut onnistuu ikäerosta huolimatta. Mä kyllä tykkään eniten itseni ikäisistä naisista, ovat mukavan rentoja ja seksissä parasta mitä miehelle voi sattua on 40+ ihana nainen. Mutta jos ihastusta on molemmin puolin, niin mitä sä täällä tämmöstä kyselet?

Vanhana vara parempi, kuten kansanviisaus sanoo. Olen itse eläkkeellä ja puolisolla on työelämää vielä yli 10 vuotta edessä. Sirpakkaa seksiä alati tarjolla ja naiseni tulot talouteen buustaavat hyvinvointiamme. Matkustelemme, harrastamme ja juuri äsken vaihdoin autoakin. Suosittelen. ei isohkossa ikäerossa ole mitään haittaa, päinvastoin.

Bastian kirjoitti:

Paljon kiitoksia vastauksista, todella hyviä mielipiteitä eri näkökulmista. Itselläkin on toki käynyt mielessä että ei sen heti tarvitse olla se loppuelämän juttu - mutta mitä jos se onkin? Ja mitä jos häntä alkaa kaduttaa 4-kymppisenä ettei niitä lapsia ole? Ja totta tuokin, että mitä sitten kun minä kuljen rollaattorilla, ja hän haluaisi (ja kykenisi) vielä tansseihin? Ja toisaalta taas sopii hyvin jos siitä tulisi vaan vähäksi aikaa hauskanpito-suhde, mutta en haluaisi leimata häntä.

Ja sitten taas toisaalta aikuisia ihmisiähän me olemme molemmat, että varmaan tiedetään mitä tehdään. En ole ennenkään kovin paljon kiinnostunut muiden mielipiteistä. Eniten tässä mietityttää se miten ensimmäisen kerran tajusimme että "..het-t-t-kinen.." Täysin ennalta-aavistamatta ja oikeasti vahingossa, tuntuu kuin se olisi tarkoitettu tapahtuvaksi. Ja olen alkanut elämän varrella jo uskoa kohtaloon.

Kyllä sitä saa koittaa kepillä jäätä, vaikka moni mamma täällä asian tuomitseekin. Aika sen näyttää tapahtuuko ja mitä. Ei minulle ainakaan kuulu kahden aikuisen välinen suhde oli sitten entisen puolison sukua tai ei. Ei elämää kuulu elää muiden mielipiteitä miettien, itse tiedätte paremmin. Kunhan ketään ei petetä tai ehdoin tahdoin satuteta niin ei muuta kuin menoksi vaan.

Ikäero ei tuossa ole se suurin ongelma, vaan se suku. Jos sinä olet valmis loukkaamaan vaimoasi vielä enemmän kuin tähän mennessä olet loukannut, ja todennäköisesti katkaisemaan välit häneen ja hänen sukuunsa kokonaan, niin se tulee käymään. Onko typykkä myös valmis katkaisemaan välit omaan sukuunsa? Koska harvemmin sitä katsotaan kovin hyvällä, että alkaa suhteeseen sukulaisensa miehen kanssa, vaikka sitten myöhemmin he eroaisivatkin. Veikkaan ettei tuollaiset lähtökohdat mitenkään ainakaan helpota mahdollista suhdettanne. Tytön takia toivon, että jompikumpi teistä tulee järkiinsä, ja jättää asian silmäpeliasteelle.