Lue keskustelun säännöt.
Olen äitiyslomalla, kuolen tylsyyteen
01.09.2016 |
Miten saitte aikanne kulumaan äitiyslomalla? Pidin kesälomani ennen äitiyslomalle jääntiä ja laskettuun aikaan on vielä muutama viikko... Olen jo aivan kypsä tätä tekemättömyyttä! Kaikki on vauvaa varten jo hoidettu valmiiksi. Olen myös nukkunut päiväunia ("nuku vielä kun voit"), kävellyt pitkiä lenkkejä, nähnyt ystäviä (heidän työpäivien jälkeen), siivonnut komerot jne jne. mutta silti havahdun joka päivä siihen että makaan sohvalla tuijottaen kattoa että mitä seuraavaksi.. Mieskin on palannut jo kesälomalta töihin.
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue, katso leffoja, keitä omenahilloa, leivo, mene syysmetsään .
Käyn uimassa, teen käsitöitä, keräilen pokemoneja :), menen ulos lukemaan, kiertelen kaupungilla kauppoja ja kirppareita
Mulla ei ollut valitettavasti samaa ongelmaa ennen vauvan syntymää, kun kesällä huolehdittavana oli 3 isompaa lasta ja vanha talo pihapiireineen.
Nyt vauvan ollessa 2kk, isot lapset koulussa ja mies töissä meinaan kuolla tylsyyteen siksi, kun olisi niin paljon tekemistä, mutta minkään tekeminen ei onnistu nyt kun vauva ei tällä hetkellä viihdy vaunuissa ja kantorepun kanssa on vähän hankala tehdä raskaampia tai kiipeilyä ja kantamista vaativia piha/remonttitöitä. Niinpä päivät kuluu lähinnä vauva tissillä ja netflixin ja netin parissa. Suhtaudun tähän niin että tämä on tosi lyhyt aika että "saa" olla tekemättä mitään.
Ulkoile, lue, leivo jotain hyvää, katsele elokuvia, kierrä kirppareita, käy uimassa, salilla tai pyöräilemässä, leiki turistia ja mene museoon tms.
Mä keksin kyllä vaikka ja mitä, miten ajan saisi kulumaan ilman töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä se ekan vauvan kanssa koko äitiysloma on aikalailla tuota tylsyyttä, bonuksena sitten siinä kattoa tuijottaessa välillä imetät ja kuuntelet itkua ja odotat koska ääliömies tulee kotiin. Voit myös keksiä menoja ja viihdettä elämäänne, kuten vauvajumpat ja muskarit, joissa mammat kuorossa hoilaa jotain "jänis istui maassa torkkuen, torkkuen, torkuuuen..." ja hyppivät raskauskilot höllyen ympyrässä ja vauvat siinä katselee/itkeskelee vieressä. Laulun jälkeen yhteinen lounas, jossa voidaan vertailla mitä kenenkin käärö painaa, kuka on paras vauva ja oppinut jo istumaan tai sanomaan tatti tai ehkä ottamaan tuettuja askeleita. Voitte myös kilpailla siitä kuka on herännyt viime yönä ainaski sata kertaa kun vauva on niiiin vaativa ja kuka nukkui koko yön, koska vauva on niin helppo ja massu täynnä tissimaitoo... tätä rataa. Ja jollei muuta, niin aina voit palstailla kaikki päikkäriajat täällä vauva.fi:ssä.
Mutta älä huoli, lapsi on niin ihana ja ihmeellinen, että tuota elämää kestää kyllä vuoden pari (irvistävä hymy hymiö)
Vierailija kirjoitti:
kyllä se ekan vauvan kanssa koko äitiysloma on aikalailla tuota tylsyyttä, bonuksena sitten siinä kattoa tuijottaessa välillä imetät ja kuuntelet itkua ja odotat koska ääliömies tulee kotiin. Voit myös keksiä menoja ja viihdettä elämäänne, kuten vauvajumpat ja muskarit, joissa mammat kuorossa hoilaa jotain "jänis istui maassa torkkuen, torkkuen, torkuuuen..." ja hyppivät raskauskilot höllyen ympyrässä ja vauvat siinä katselee/itkeskelee vieressä. Laulun jälkeen yhteinen lounas, jossa voidaan vertailla mitä kenenkin käärö painaa, kuka on paras vauva ja oppinut jo istumaan tai sanomaan tatti tai ehkä ottamaan tuettuja askeleita. Voitte myös kilpailla siitä kuka on herännyt viime yönä ainaski sata kertaa kun vauva on niiiin vaativa ja kuka nukkui koko yön, koska vauva on niin helppo ja massu täynnä tissimaitoo... tätä rataa. Ja jollei muuta, niin aina voit palstailla kaikki päikkäriajat täällä vauva.fi:ssä.
Mutta älä huoli, lapsi on niin ihana ja ihmeellinen, että tuota elämää kestää kyllä vuoden pari (irvistävä hymy hymiö)
Hrrrrrr. Osasit kirjoittaa oikein kouriintuntuvan karmivasti aiheesta. :D Vaikka tottahan tuo on, arkea useimmille mammoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistä hyvä peli päälle ja nauti olostas.
Ihmeellistä ajan vietettä tuo kattoon katsominen.
Kiitos kaikille vinkeistä, ihanasti olette vastanneet.
Kaupoissa/kirppareilla kiertely ei oikeastaan nappaa, sillä en halua tuhlata rahaa mihinkään turhaan mitä emme oikeasti tarvitse. Netflixiä katson paljon ja ulkoilen niinkuin aloituksessa jo kirjoitinkin. Uimaan en halua mennä, sillä en ole sinut raskausvartaloni kanssa :( Meillä on kesämökki saaristossa, jossa tekemistä riittäisi vaikka millä mitalla mutta en uskalla sinne enää tässä vaiheessa yksin lähteä. Kerrostaloasuntomme olenkin jo puunannut läpi.
Tällä hetkellä tunnen olevani masentunut vain tästä olemisesta.. Toivottavasti vauvan syntymä muuttaa tämän olotilan. Onko kellään ollut samanlaisia fiiliksiä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi kuvaus oli just mun ekasta äitiysvapaasta :-D Ja tuosta olis vielä pitänyt sitten nauttia. Mutta sain edes jotain vaihtelua tylsyyteen, kun hakeuduin perhekahvilaan, jossa oli jo useamman lapsen äitejä, niin sitten oli jo muutakin juteltavaa kuin ne neuvolamitat ja hampaiden määrä.
Tee käsitöitä, tai jos et osaa, niin opettele? Siinä samalla saa tulevalle vauvalle vaatetta. Tai leivo, kiva ottaa sitten pakastimesta kahvikänttyä jos tulee vieraita katsomaan vauvaa. Muistan kyllä esikoisen odotuksesta nuo viimeiset viikot, tosin tylsää oli kyllä paikoin jo aiemminkin kun jäin työttömäksi pian raskaaksi tultuani.. Kuopuksen kohdalla tekemistä olisi taas piisannut, esikoisen kanssa touhuiluja, käsitöitä, remonttihommia yms. Mutta olin niin kipeä viimeisen kuukauden ajan, etten pystynyt tekemään kuin pakolliset. Nyt kun vauva on syntynyt, niin päivät menee lähinnä kun imettää ja tekee kotitöitä, laittaa ruokaa ja esikoisen kanssa puuhastelee. Kunhan vauva hitusen kasvaa niin on helpompi ulkoilla ja lenkkeillä, aletaan käymään perhekerhossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee ruokia ja leivonnaisia pakkaseen. Jos imetät, tulet haluamaan myös lounasta. Tein ruokia kahdeksi viikoksi eteenpäin, ja hyvä niin. Kumpikaan ei jaksanut kokata terveellisesti kun pääsimme kotiin. Leipomukset loppuivat kesken kun vieraita ramppasi kylässä koko ajan.
Suunnittele nimiäisiä/ristiäisiä. Et välttämättä jaksa sitten kun niiden aika oikeasti koittaa.
Vierailija kirjoitti:
kyllä se ekan vauvan kanssa koko äitiysloma on aikalailla tuota tylsyyttä, bonuksena sitten siinä kattoa tuijottaessa välillä imetät ja kuuntelet itkua ja odotat koska ääliömies tulee kotiin. Voit myös keksiä menoja ja viihdettä elämäänne, kuten vauvajumpat ja muskarit, joissa mammat kuorossa hoilaa jotain "jänis istui maassa torkkuen, torkkuen, torkuuuen..." ja hyppivät raskauskilot höllyen ympyrässä ja vauvat siinä katselee/itkeskelee vieressä. Laulun jälkeen yhteinen lounas, jossa voidaan vertailla mitä kenenkin käärö painaa, kuka on paras vauva ja oppinut jo istumaan tai sanomaan tatti tai ehkä ottamaan tuettuja askeleita. Voitte myös kilpailla siitä kuka on herännyt viime yönä ainaski sata kertaa kun vauva on niiiin vaativa ja kuka nukkui koko yön, koska vauva on niin helppo ja massu täynnä tissimaitoo... tätä rataa. Ja jollei muuta, niin aina voit palstailla kaikki päikkäriajat täällä vauva.fi:ssä.
Mutta älä huoli, lapsi on niin ihana ja ihmeellinen, että tuota elämää kestää kyllä vuoden pari (irvistävä hymy hymiö)
Tämä oli hauskasti kirjoitettu, piristi päivää :D Tosin myös kuulostaa juuri siltä, mitä pelkään vauvavuoden juuri olevankin...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi että, jos mä olisin sun asemassa, niin nauttisin niin! Luuhaisin kirppiksillä, lukisin kirjoja, tapaisin ihmisiä. Tiedän että tää kuulostaa sun korviin jo varmaan aika kuluneelta, mutta nauti nyt kun saat tehdä just niin kuin huvittaa!!
T. 1-vuotiaan, 6-vuotiaan ja 8-vuotiaan kotiäiti jolla ei hetken rauhaa... (en silti valita, tiedoksi kaikille, joiden mahdollisesti teki mieli näpäyttää että itsepä olet lapsesi tehnyt)
Vierailija kirjoitti:
Tee ruokia ja leivonnaisia pakkaseen. Jos imetät, tulet haluamaan myös lounasta. Tein ruokia kahdeksi viikoksi eteenpäin, ja hyvä niin. Kumpikaan ei jaksanut kokata terveellisesti kun pääsimme kotiin. Leipomukset loppuivat kesken kun vieraita ramppasi kylässä koko ajan.
Suunnittele nimiäisiä/ristiäisiä. Et välttämättä jaksa sitten kun niiden aika oikeasti koittaa.
Ai niin - käy joululahjaostoksilla ja synttärilahjaostoksilla nyt. Se ei nimittäin ole mitään herkkua lastenvaunujen kanssa.
Sanoisin että ala henkisesti valmistautua vauvan tuloon ja synnytykseen. Eihän niihin siis täysin voi valmistautua, mutta uskallan väittää että sellainen virittäytyminen tulevaan ennaltaehkäisee hieman esim. synnytyksenjälkeistä masennusta.
Jos itse voisin valita mihin olisin käyttänyt ajan ennen vauvan syntymää, niin olisin:
-lukenut niitä huonojakin synnytyskokemuksia. Ei sitä tarvi pelotella itseä, mutta on hyvä ettei lähde synnyttämään liian suurin odotuksin. Jos synnytys onkin sellainen antikliimaksi, niin se voi vaikuttaa alun varhaiseen vuorovaikutukseen vauvan kanssa.
-lukenut synnytyksen jälkeisestä palautumisesta (esim. siellä laitoksella synnytyksen jälkeen 10m kävely voi hengästyttää, kun maha on kadonnut ja keho tottuu uudenlaiseen hengitysrytmiin)
-miettinyt miten hoidan lastani, jos synnytyksen jälkivaivoijen vuoksi en esim voi hirveästi nostella vauvaa ja miten tämä vaikuttaa omiin tunteisiini
-katsellut vastasyntyneen käsittely- ja kylpytapoja
-lukenut myös niitä erilaisia tarinoita vanhemmuudesta, kun kaikki ei menekään heti putkeen. Ei kannata tuudittautua "nehän vain syö ja nukkuu" -juttuihin. Jotkut vauvat on jo ihan alusta lähtien huonoja nukkujia ja tosi virkkuja. Silloin helpottaa kun tietää, että on muitankin joilla on ollut samanlaista. Jos sulla puolestaan onkin helppo vauva, niin niiden tarinoiden jälkeen tuntuu lottovoittajalta
-lukenut vauvojen "rytmittömyydestä". Siis tiesinhän minäkin, ettei vauvat tuon taivaallista vielä tiedä päivuniajoista yms., mutta jotenkin oletin että sitten kun se rytmi löytyy niin se pysyy. Ei pysy useimmiten. Suurin osa vauvoista vaihtaa rytmiä pahimmillaan parin viikon välein. Juuri kun olen tottunut että näin se tekee, niin se muuttaakin tapojaan. Nyt mietit, että mitä sillä on väliä, sitten sopeutuu, mutta vauvan kanssa herää hankaliakin tunteita, ja yksi rasittavimmista jutuista on kaiken ennakoimattomuus. Se on oikeasti raskasta, kun ei voi luottaa että vauva nukkuu esim. yli 15min.
Mutta siis noin minä nyt käyttäisin aikani, valmistautumiseen! :) Esikoisen syntymä on ISO elämänmuutos!
Vierailija kirjoitti:
Tee käsitöitä, tai jos et osaa, niin opettele? Siinä samalla saa tulevalle vauvalle vaatetta. Tai leivo, kiva ottaa sitten pakastimesta kahvikänttyä jos tulee vieraita katsomaan vauvaa. Muistan kyllä esikoisen odotuksesta nuo viimeiset viikot, tosin tylsää oli kyllä paikoin jo aiemminkin kun jäin työttömäksi pian raskaaksi tultuani.. Kuopuksen kohdalla tekemistä olisi taas piisannut, esikoisen kanssa touhuiluja, käsitöitä, remonttihommia yms. Mutta olin niin kipeä viimeisen kuukauden ajan, etten pystynyt tekemään kuin pakolliset. Nyt kun vauva on syntynyt, niin päivät menee lähinnä kun imettää ja tekee kotitöitä, laittaa ruokaa ja esikoisen kanssa puuhastelee. Kunhan vauva hitusen kasvaa niin on helpompi ulkoilla ja lenkkeillä, aletaan käymään perhekerhossa.
Tuosta lainauksesta eräs tärkeä pointti - nauti siitä, että olet hyvissä voimissa ja kivuton ja vaikka katsele sinne kattoon - olisi aivan toista olla kipeä, supisteleva, pelätä ennenaikaista synnytystä tai raskausmyrkytystä tai diabetesta tai...tai...! Asiat suhteutuu, kun vastamäkiä tulee! Tylsyys ja tekemisenpuute ei kestä enää kauaa kohdallasi!
Käy kaikissa semmoisissa paikoissa mihin voisit kuvitella ettei pienen vauvan tai vielä vähän isommankaan lapsen kanssa lähdetä. Eli paikkoihin joihin ei pääse vaunujen kanssa helposti. Käy syömässä lounaita joissain paikoissa mihin et lasta veisi. Elokuvissa ja kampaajalla, kasvohoidossa, jalkahoidossa..
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että ala henkisesti valmistautua vauvan tuloon ja synnytykseen. Eihän niihin siis täysin voi valmistautua, mutta uskallan väittää että sellainen virittäytyminen tulevaan ennaltaehkäisee hieman esim. synnytyksenjälkeistä masennusta.
Jos itse voisin valita mihin olisin käyttänyt ajan ennen vauvan syntymää, niin olisin:
-lukenut niitä huonojakin synnytyskokemuksia. Ei sitä tarvi pelotella itseä, mutta on hyvä ettei lähde synnyttämään liian suurin odotuksin. Jos synnytys onkin sellainen antikliimaksi, niin se voi vaikuttaa alun varhaiseen vuorovaikutukseen vauvan kanssa.
-lukenut synnytyksen jälkeisestä palautumisesta (esim. siellä laitoksella synnytyksen jälkeen 10m kävely voi hengästyttää, kun maha on kadonnut ja keho tottuu uudenlaiseen hengitysrytmiin)
-miettinyt miten hoidan lastani, jos synnytyksen jälkivaivoijen vuoksi en esim voi hirveästi nostella vauvaa ja miten tämä vaikuttaa omiin tunteisiini
-katsellut vastasyntyneen käsittely- ja kylpytapoja
-lukenut myös niitä erilaisia tarinoita vanhemmuudesta, kun kaikki ei menekään heti putkeen. Ei kannata tuudittautua "nehän vain syö ja nukkuu" -juttuihin. Jotkut vauvat on jo ihan alusta lähtien huonoja nukkujia ja tosi virkkuja. Silloin helpottaa kun tietää, että on muitankin joilla on ollut samanlaista. Jos sulla puolestaan onkin helppo vauva, niin niiden tarinoiden jälkeen tuntuu lottovoittajalta
-lukenut vauvojen "rytmittömyydestä". Siis tiesinhän minäkin, ettei vauvat tuon taivaallista vielä tiedä päivuniajoista yms., mutta jotenkin oletin että sitten kun se rytmi löytyy niin se pysyy. Ei pysy useimmiten. Suurin osa vauvoista vaihtaa rytmiä pahimmillaan parin viikon välein. Juuri kun olen tottunut että näin se tekee, niin se muuttaakin tapojaan. Nyt mietit, että mitä sillä on väliä, sitten sopeutuu, mutta vauvan kanssa herää hankaliakin tunteita, ja yksi rasittavimmista jutuista on kaiken ennakoimattomuus. Se on oikeasti raskasta, kun ei voi luottaa että vauva nukkuu esim. yli 15min.
Mutta siis noin minä nyt käyttäisin aikani, valmistautumiseen! :) Esikoisen syntymä on ISO elämänmuutos!
Kiitos, tässä olikin jo paljon asioita joita en ole vielä ajatellutkaan.
Löytyykö muilta vielä ajatuksia mihin kannattaa valmistautua etukäteen?
Ap
Itse tykkään kirrellä kirppareilla. Arkipäivät, kun suuri osa ihmisistä on töissä, niin on just parasta löytöjen tekemisaikaa. Tai koukuttaa ittensä johonkin tv-sarjaan tai kirjaan, niin eihän sitä malta edes lopettaa.