Poikaystävän hullu isä

Sama tilanne täällä, mutta itse en tee kuten besserwisser isäni määrää. Oma isäni on aikamoinen besserwisser ei ikinä kuuntele muita ja yrittää aina määräillä lapsiaan myös minua. Tosin yleensä se menee aina huutamiseksi ja tappeluksi kun en enää aikuisena suostu sellaiseen. Olen siis jo yli 30v niin katson, että saan jo tehdä omat valintani elämässä vaikka kaikki niistä ei isääni miellytäkkään. 

Ainut hyvä puoli on onneksi isäni rauhottuu aina nopeasti eikä koskaan jää kantamaan mitään kaunoja vaikka aina ensimmäinen päivä jossain sukutapaamisissa saa varata tappeluun kun isäni alkaa aina määräilemään myös aikuisia lapsiaan.

Nuorempana en uskaltanut pitää puoliani, mutta kyllä näin kolmekymppisenä ja uskaltaa. :D

Yritäpä selvittää, mikä saa aikaan tällaisen isän ja aikuisen pojan tiiviin yhteyden. En tiedä, miten tiivis suhteenne on, mutta ainakin avioliitossa puolison tulisi aina asettautua aviopuolisonsa puolelle.

Voi toki olla niin, että poikaystävä luottaa enemmän teidän suhteenne pysyvyyteen kuin isänsä ja itsensä välisen suhteen pysyvyyteen ja siksi valitsi nyt isänsä. Tilanne ei ole helppo hänelle, joten on ymmärrettävää, että poika yrittää tasapainoitella näin. Katso rauhassa eteenpäin ja mihin suuntaan asia kehittyy. Miten paljon isä sanelee muuten poikansa toimintaa? Voi olla, että isäkin ymmärtää jo luopua pojastaan tai tukea poikaansa itsenäistymään. Jotain isä pelkää, mutta mitä? Jos sinulla on tunteita poikaa kohtaan, odota vielä tilanteen kehittymistä. Tällaista tasapainotteluahan elämä on aina.

Olisitte kaikki lähteneet saatille yhdessä. Ihme touhua.

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne täällä, mutta itse en tee kuten besserwisser isäni määrää. Oma isäni on aikamoinen besserwisser ei ikinä kuuntele muita ja yrittää aina määräillä lapsiaan myös minua. Tosin yleensä se menee aina huutamiseksi ja tappeluksi kun en enää aikuisena suostu sellaiseen. Olen siis jo yli 30v niin katson, että saan jo tehdä omat valintani elämässä vaikka kaikki niistä ei isääni miellytäkkään. 

Ainut hyvä puoli on onneksi isäni rauhottuu aina nopeasti eikä koskaan jää kantamaan mitään kaunoja vaikka aina ensimmäinen päivä jossain sukutapaamisissa saa varata tappeluun kun isäni alkaa aina määräilemään myös aikuisia lapsiaan.

Nuorempana en uskaltanut pitää puoliani, mutta kyllä näin kolmekymppisenä ja uskaltaa. :D

Vanhempien on joskus vaikea ymmärtää, että lapsilla on myös oikeus  tehdä omat virheensä ja kantaa niistä vastuu. Monesti vanhempien holhoamisen takana on huoli ja pelko, että omalle lapselle käy jotenkin huonosti. Mutta jos muuten asiat ovat mallillaan, pitäisi lasten antaa onnistua ja myös kolhia itseä elämässään. Tärkeintä on sanoa oma mielipiteensä rauhallisesti ja selkeästi, ja kääntyä vaikka sitten päättäväisesti muualle kuin jäädä riitelemään. 

Vierailija kirjoitti:

Yritä unohtaa ja olla vatvomatta asiaa liikaa. Nyt keskityt positiiviseen viestimiseen miesystäväsi kanssa ja yrität pitää suhteenne kasassa työkomennuksen ajan jos todella välität hänestä.

Vähän näin ulkopuolisena mietityttää, että mitähän draamaa tulevaisuudessa tulee yhdestä jos toisesta asiasta, kun tahtotilat poikkeaa toisistaan!?

Voi helv** näitä nykyihmisten "ongelmia".

Onpa tiukassa nuorissa. Miks vanhempien pitäisi saattaa AIKUISTA lastaan kentälle?

Sanoisin miehelle, että voi valita isukin ja äitylin tai minut. Tuommoinen kimppasuhde ei toimi.

Mikä mies tuollainen on? Neiti,voi vittu mitä touhua,itketään yhdessä,miten tuollainen voi mennä ulkomaille ja vielä YKSIN,ei perkele.

laitat viestin että muuttakoot isälleen,pistät kamat kasseihin ja heität rappukäytävään.

T.ISÄ

Vierailija kirjoitti:

Ei ole helppoa, kun perheessä on psykopaatti. Kokemusta on. Sieltä tihkuva myrkky ei lopu koskaan. Ainoa mahdollinen keino on katkaista välit, meluiten siityä kokonaan toiselle paikkakunnalle. Jos mies ei siihen pysty niin sinun on paras lähteä.

Psykopaatti perheessä piristää mukavasti kaikkien elämää.

Itse sanoisin kyllä noin munattomalle miehelle heipat. + sikäli mikäli psykopaattisuudella on mahdollista geenialttiutta, niin en psykopaatin lapsen kanssa kyllä lisääntyisi. Jos isä siis tällainen on?

Tulipa tästä mieleen, kun oma mieheni joskus suhteen alkuvuosina totesi, että olen nykyään hänelle se tärkein. Menen äidinkin edelle. Heh. Eli arvojärjestys kuntoon sitten vissin?

Jos jatkat tämän lapsi-miehen kanssa niin älä IKINÄ tee lapsia ennenkuin nämä miehen vanhemmat ovat "6 feet under" tai lapsesi joutuu sellaiseen helvettiin ettet osaa normaaliperheen lapsena arvatakaan! Mies tulee aina tekemään niinkuin isä sanoo ja haluaa ja sinä jäät ikuisesti toiseksi.

Jkjkjkjkjkjkjkj kirjoitti:

Ja sama kuin edellisellä; mies ei ikinä puolusta minua tai hauku isäänsä tai sano mitään pahaa hänelle. Eilen lähetti viestin isälleen (kun pakotin) missä sanoi että kiitos kun pilasit viimeisen illan ja tyttöystävä itkee täällä jne. Mutta sitäkään hän ei olisi halunnut, koska isää ei saa kuulemma ärsyttää.

.

Ymmärrän kyllä että tuollainen aikuisen ihmisen isissä roikkuminen ärsyttää ja ahdistaa, mutta ei tuokaan nyt kovin aikuismainen tapa ole hoitaa asiaa "kiitos kun pilasit...tyttöystävä itkee nyt täällä..." marttyyrimaista lapsellista itkemistä. En ihmettele ettei tuon jälkeen tule mieleen lähteä yhdessä sasttamasn poikaa kentälle, mutta miksi alunperinkin rupesitte tappelemaan siitä kuka sinne saa tulla.

Tuo ensimmäinen kappale särähti korvaani aika pahasti. Poikaystävälläsi on ajatusmalli vähän vinksallaan siitä, millainen on normaali isäsuhde tuossa iässä. On toki hyvä juttu, ettei hylkää isäänsä mutta joku raja sentään. Tulee vähän mieleen, että ehkä henkinen kasvu on jäänyt sinne teinivuosien tasolle, kun noin ripustautuu eikä ehkä olekaan niin itsenäinen kuin väittää.

Ette vissiin asu yhdessä? Eksäni kanssa en edes harkinnut yhteenmuuttoa, koska äitinsä oli heti latelemassa ehtoja. Olisi halunnut valita asuntoomme verhot, ruokapöydät yms. mutta en minä halua, että oman kotini sisustaa joku muu. Riitahan siitä tuli, kun eksäni mielestä makuni oli "pimeä" ja äidillä taas vuosien kokemus asiasta.

Ja kyllä, sukulaisilla juostiin aktiivisesti. Siis ihan kaunistelematta mummolassa käydään koko perheen voimin 4 kertaa viikossa ja inttiaikana ennen kasarmille paluuta ja lomille tullessa piipahdettiin mummolassa. Aluksi ymmärsin, mutta sitten jätin reissut suosiolla välistä, kun alkoi tympäisemään ettei tyttöystävä ollut edes 3 viikon kiinnioloputken jälkeen ensimmäinen, jonka hän halusi nähdä. Ja näitä oli paljon. Kun poikaystäväni veli lähti inttiin, minua ei edes pyydetty mukaa tutustumispäivään, vain sain kuulla asiasta vasta, kun he olivat jo pois paikkakunnalta ja ihmettelin, miksei eksäni vastannut koko päivänä puhelimeen. Syy = ei muistanut kertoa, että olivat lähdössä, saati suunnitelleet moista. Hirveä riitahan siitä tuli, kun luottamus kärsi ja se hiersikin osittain loppun asti välejä.

Näyttää siltä, että poikaystäväsi pitää isäänsä tärkeämpänä kuin sinun puolustamistasi. Ja kun hän ei selvittänyt asiaansa ja lähti työmatkalle, niin muut varmaan olettavat asian olevan nyt ok ja sinua se vaivaa. Oletko miettinyt, miten teet kun mies palaa? Otatko asian puheeksi, vai annatko olla.