miks oon tällanen nynny, pelottaa jopa harrastaa

Mikä siinä nyt ahdistaa? Taidat olla liian itsekeskeinen, ja kuvittelet että sinä olet siellä jotenkin keskipisteenä. No et ole. Ihan yhtenä muiden joukossa siellä menet, ei suhun kukaan kiinnitä mitään huomiota.

Sun pitää vaan rohkeasti mennä uusiin tilanteisiin niin alat tottumaan.

Itselläkin sama homma. Johtuu koulukiusaamisesta. Kun pääsin sitten vihdoin siitä eroon, tarpeeksi kauas koko paikasta niin päätin vuosia myöhemmin käydä siellä harrastamassa lajia, jota pitkään olen halunnut. Oli aivan kamalaa alottaa se harrastus ja ensimmäiset päivät oli kamalia. Meinasin jopa luovuttaa mutta onneksi en niin tehnyt ja mukavaa oli. Harmi vain että se loppui aika lyhyeen. Nyt suunnittelen toista harrastusta ja meneminen on kaikkein vaikeinta. Toisaalta en haluaisi olla menemättä niin olen päättänyt että aidon mennä. Kuitenkin kun tiedän jos nyt jätän menemättä niin otan vain takapakkia. Kun menen olen taas askeleen edellä ja se onnistumisen tunne on kyllä huikea.

Ymmärrän sua, mullakin oli ihan hirveä kynnys mennä salilla ryhmäliikuntaan.

Mutta meninpä silti. Ja hyvää teki.

Eka kerta oli ihan hirveä, en osannut mitään enkä pystynyt tekemään puoliakaan, mutta toinen kerta meni jo paljon paremmin.

Siitä tulee aika voittajafiilis, kun saa tehtyä jotain, mikä on ahdistanut.

Mulla alkaa yks kurssi ma, ja vähän ahdistaa. Mutta menen silti.

Koska se, mitä sieltä saa, on sen ahdistuksen arvoista.

kiitos kaikille, auttoi jo vähäsen:)

jännittää mennä kun olen aika hidas oppimaan enkä missään huippukunnossa. Mielessäni oon jo maalannut kuvan että kaikki muut on timmejä tyttöjä jotka oppiia kaiken heti ja löytävät heti yhteistä jutunjuurta...

ap

Vierailija kirjoitti:

kiitos kaikille, auttoi jo vähäsen:)

jännittää mennä kun olen aika hidas oppimaan enkä missään huippukunnossa. Mielessäni oon jo maalannut kuvan että kaikki muut on timmejä tyttöjä jotka oppiia kaiken heti ja löytävät heti yhteistä jutunjuurta...

ap

Et ole ainoa ongelmasi kanssa. Itselläni on juuri sama homma salille menon kanssa. Aikanaan sitä aattelee muita ja sitten myöhemmin sitä vaa keskittyy siihe omaan tekemiseen. Eiköhä kaikki aikanaan järjesty askel kerrallaan. Kunhan vaan muitaa, ettei unelmista kannata luovuttaa jos se on sitä mitä oikeasti haluaa.