Kuuluuko tapailuvaiheessa viestitellä päivittän?

Jos mies viettää kuitenkin whatsappissa aikaa mutta ei laita sulle viestiä niin..

Oman kokemuksen mukaan, jos mies on kiinnostunut niin hän laittaa kyllä viestiä. Eikä varsinkaan jättäisi vastaamatta mihinkään viestiin, koska ei halua näyttää ettei kiinnosta, vaan halua napata naisen omakseen. (Näyttää että on kiinnostunut)

Itse olisin laittamatta viestiä ja katsoisin, koska miea laittaa viestiä.

Mä oon riippa! 

Vierailija kirjoitti:

Tulee ihan exä mieleen tuosta.. Pyörittää useampaa naista. Vaistailee kuulemma silloin kun huvittaa tai kaipaa joltain näistä seuraa. Ihan siis syystäkin on ex. Säälittää vain naiset jotka eivät toisistansa tiedä ja odottavat hänen viestejään.

Näin se yleensä on :(

IHmisillä erilainen tarve pitää yhteyttä. Ja olette 2 kk vanha pari - ihmiset sitoutuvat suhteisiin eri tavoin alkuvaiheessa. Itsekin olen varovainen tutustuja, ahdistun jos koko ajan oltaisiin kimpussa. Eiköhän aika näytä sovitteko toisillenne ja tuleeko teistä mitään vakavampaa, hoputtamalla toista nopeasti sitoutumaan ei ainakaan tule.

Kyllä kuuluu viestitellä. Ei ole oikeasti kiinnostunut jos ei viesteihin vastaa. Näin se vaan on. Jos olisi tosi kyseessä ei pystyis edes olemaan erossa montaa päivää

Been there, done that... If he doesn't call he is not that into you... valitettavaa mutta totta. Itse vastaavassa tilanteessa yritin keksiä kaikenlaisia syitä miksi mies ei vastaa / ole yhteydessä vaikka sisimmässäni tiesin 'totuuden'...

Ja yritin myös tuota että en laittanut viestiä vaan odotin että mies laittaa... olin sitten liimattuna luuriin kunnes sorruin laittamaan miehelle viestiä. Onneksi tätä ei kestänyt kovin kauan, totesin että olen liian vanha tällaiseen ja vaadin vastauksia.

Vaikka totuus musersi, oli se loppujen lopuksi helpotus kauheiden pähkäilyjen jälkeen...

Vierailija kirjoitti:

IHmisillä erilainen tarve pitää yhteyttä. Ja olette 2 kk vanha pari - ihmiset sitoutuvat suhteisiin eri tavoin alkuvaiheessa. Itsekin olen varovainen tutustuja, ahdistun jos koko ajan oltaisiin kimpussa. Eiköhän aika näytä sovitteko toisillenne ja tuleeko teistä mitään vakavampaa, hoputtamalla toista nopeasti sitoutumaan ei ainakaan tule.

Älä ap odota liikoja tältä mieheltä kuitenkaan.

Jos on kiinnostunut, viestii vaikka 100 viestiä päivässä. Eihän sellainen ihmine ole kenestäkään kiinnostunut, joka sanoo, että on vaan luonteeltaan sellainen, ettei huvita viestitellä. Haluaisitko suhteeseen sellaisen miehen kanssa, jota ei kiinnosta kommunikoida? Itse en.

Äh, tulipa kurja fiilis näistä... :( Olen tässä hetken pohtinutkin tapaileeko hän muitakin (ei olla sovittu vielä eksklusiivisuudesta).

Esimerkiksi kerran unohdin kaulahuivin hänen luokseen, eikä hän maininnut asiasta mitään, itse hoksasin asian vasta paljon myöhemmin. Heräsi epäilys, ettei mies ollut varma kenen naisen huivi oli, eikä siksi uskaltanut kysyä jätinkö huivini. Löysin myös jonkun toisen naisen korvakorun hänen sohvaltaan, mutta se ehti hävitä ennen kuin ehdin kysyä asiasta. Toivon, että se oli jonkin hänen naispuoleisen ystävänsä. Olenko ihan vainoharhainen? t. AP

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kuuluu viestitellä. Ei ole oikeasti kiinnostunut jos ei viesteihin vastaa. Näin se vaan on. Jos olisi tosi kyseessä ei pystyis edes olemaan erossa montaa päivää

Ihmisiä on erilaisia. Kysymyksiin on kohteliasta vastata ja viesteihin muutenkin jos ovat sisällöltään sellaisia, että edellyttävät reagointia. Mutta päivittäinen viestittely ei ole edellytys sille, että on kiinnostunut. Eikä se, että nähdään monta kertaa viikossa - tai edes viikottain.

Ihmiset kokevat nämä asiat eri tavalla. Esim. mulle sopiva tahti on nähdä kerran viikossa-kahdessa. Yhdessä ollaan oltu 2 vuotta ja kyseessä elämäni rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Been there, done that... If he doesn't call he is not that into you... valitettavaa mutta totta. Itse vastaavassa tilanteessa yritin keksiä kaikenlaisia syitä miksi mies ei vastaa / ole yhteydessä vaikka sisimmässäni tiesin 'totuuden'...

Ja yritin myös tuota että en laittanut viestiä vaan odotin että mies laittaa... olin sitten liimattuna luuriin kunnes sorruin laittamaan miehelle viestiä. Onneksi tätä ei kestänyt kovin kauan, totesin että olen liian vanha tällaiseen ja vaadin vastauksia.

Vaikka totuus musersi, oli se loppujen lopuksi helpotus kauheiden pähkäilyjen jälkeen...

I feel you! T: Täysin samassa tilanteessa ollut ja samoin toiminut

Vierailija kirjoitti:

Jos on kiinnostunut, viestii vaikka 100 viestiä päivässä. Eihän sellainen ihmine ole kenestäkään kiinnostunut, joka sanoo, että on vaan luonteeltaan sellainen, ettei huvita viestitellä. Haluaisitko suhteeseen sellaisen miehen kanssa, jota ei kiinnosta kommunikoida? Itse en.

Varsinkin kun tämä viestii muiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Äh, tulipa kurja fiilis näistä... :( Olen tässä hetken pohtinutkin tapaileeko hän muitakin (ei olla sovittu vielä eksklusiivisuudesta).

Esimerkiksi kerran unohdin kaulahuivin hänen luokseen, eikä hän maininnut asiasta mitään, itse hoksasin asian vasta paljon myöhemmin. Heräsi epäilys, ettei mies ollut varma kenen naisen huivi oli, eikä siksi uskaltanut kysyä jätinkö huivini. Löysin myös jonkun toisen naisen korvakorun hänen sohvaltaan, mutta se ehti hävitä ennen kuin ehdin kysyä asiasta. Toivon, että se oli jonkin hänen naispuoleisen ystävänsä. Olenko ihan vainoharhainen? t. AP

Et ole vainoharhainen, vaan ihastunut höpsö joka haluaa kuitenkin selitellä itselleen asioita parhainpäin. Mies pyrittää muitakin, nää on niin nähdyt jutut. Siirry seuraavaan.

Vierailija kirjoitti:

Äh, tulipa kurja fiilis näistä... :( Olen tässä hetken pohtinutkin tapaileeko hän muitakin (ei olla sovittu vielä eksklusiivisuudesta).

Esimerkiksi kerran unohdin kaulahuivin hänen luokseen, eikä hän maininnut asiasta mitään, itse hoksasin asian vasta paljon myöhemmin. Heräsi epäilys, ettei mies ollut varma kenen naisen huivi oli, eikä siksi uskaltanut kysyä jätinkö huivini. Löysin myös jonkun toisen naisen korvakorun hänen sohvaltaan, mutta se ehti hävitä ennen kuin ehdin kysyä asiasta. Toivon, että se oli jonkin hänen naispuoleisen ystävänsä. Olenko ihan vainoharhainen? t. AP[/

Et ole vainoharhainen, tiedät sen itsekin. Tajuat vaan totuuden, mutta et vielä halua sitä itsellesi myöntää.

Up

Olisitko tyytyväinen, jos mies samantien jättäisi työnsä, harrastuksensa ja kaikki ystävänsä ollakseen vaan sun kanssa koko ajan online ja livenä?

Mulla kävi kerran vähän samalla tavalla kun Ap sulla, vietimme viikonlopun miehen mökillä, ja sain kuulla että hän oli ollut siellä useampana viikonloppuna erinäisten "ystävien" kanssa, tajusin sitten myöhemmin unohtaneeni erään paitani sinne, eipä ollut mies viitsinyt kysyä kun ei varmaan tiennyt keneltä kysyy.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kävi kerran vähän samalla tavalla kun Ap sulla, vietimme viikonlopun miehen mökillä, ja sain kuulla että hän oli ollut siellä useampana viikonloppuna erinäisten "ystävien" kanssa, tajusin sitten myöhemmin unohtaneeni erään paitani sinne, eipä ollut mies viitsinyt kysyä kun ei varmaan tiennyt keneltä kysyy.

Oliko mies pirkanmaalta ja mökki etelä-suomessa? Olen varmaan saman tyypin uhri.

Itsellänikin oli juttua erään miehen kanssa. Kovasti selitti kuinka on kiireitä eikä ole kerennyt minulle mitään viestiä laittamaan, mutta minä hevetti satun näkemään erään jutun takia aina milloin hän viestittelee niin kiva oli aina joskus katsoa kun päivällä ja illalla kyllä  monta tuntiakin joskus jaksoi jotain näprätä, mutta oli muka kai sitten liian kiireinen minulle puhuakseen...tai onhan se tietty kiireellistä puhua muillekkin naisille välillä.:(

Tiedän tunteen.

Itse tapasin aikoinaan yhden miehen muutamaa viikkoa ennen joulua, ja viestittely oli tiivistä nuo viikot, kuten tapailukin. Nähtiin viimeisen kerran ennen joulua aatonaattona, ja sitten mies lähti lapsuudenkotiinsa joulunviettoon. Aattona ja joulupäivänä tuli viestiä, ja sitten loppui. Ei mitään, täysi hiljaisuus.

Meillä oli jäänyt kesken juttu uudenvuoden vietosta: ollaanko yhdessä vai erikseen. Kun välipäivien aikana ei herrasta mitään kuulunut (en itsekään viestitellyt, koska en halunnut roikkua), suivaannuin niin, että poistin miehen numeron puhelimen muistista. Ihan siltä varalta, ettei tule kiusausta laittaa itse viestiä. Tein omat uudenvuoden suunnitelmani ja päätin unohtaa koko tyypin. Uuden vuoden aattona aamupäivällä herra antoi sitten kuulua itsestään, noin viikon hiljaisuuden jälkeen. Vastailin nihkeästi mutta neutraalisti, enkä sanonut oikein juuta tai jaata illan suunnitelmistani. Tosi kypsää käytöstä, tiedän 😀

Illan mittaan viestittely tiheni, ja huipentui siihen, että mies käveli (oma-aloitteisesti) kovassa lumipyryssä ja jäätävässä tuulessa 4 km päästäkseen illanviettopaikastaan veljensä luota siihen baariin, jossa olin. Taksia ei saanut millään siihen aikaan uuden vuoden aattoyönä, joten käveltävä oli.

Kerroin myöhemmin miehelle miten kovasti olin suivaantunut viestittelyn loppumisesta, ja että olin poistanut hänen numeronsa. Hän nauroi, ja oli vähän hämmentynyt. Oli keskittynyt koko joulunpyhät ruuvaamaan nuoruudenystävänsä tallissa majailevaa harrasteautoaan (ja juomaan olutta ja saunomaan lapsuuden ystäviensä kanssa), eikä ollut tullut ajatelleeksi että minäkin kaipaisin huomiota. Kuvitteli, että minäkin olisin vain tyytyväinen kun saan keskittyä itsekin omaan perheeseeni ja kavereihini.

Nykyään ollaan naimisissa.