Lue keskustelun säännöt.
yritin ilmoittaa lasta kokkikerhoon, tyssäsi lapsen puhelinnumeroon(lapsella ei kännykkää) !
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siinä pyydettiin lapsen JA huoltajan puhelinnumerot! koetin laittaa omani myös lapsen numeroksi, mutta huusi virhettä.
Ap
Lapsen numeron kohdalla 555 555 5555, jos ei pääse eteenpäin ilman numeroa Joskus joutuu laittaan 050 555 5555, kun ei huoli alkuun muita kuin käytössä olevia operaattorialkuja.
Eipä ole tuollaista kaavaketta sattunu käsiin, joka ei huoliisi samaa numeroa eri yhteystitokenttiin. Mutta ehkä porvoossa on sellaisia.
ei kun Mikkelissä.. pitää yrittää vielä uudelleen ! enpä olisi uskonut, että puuttuvasta kännykästä tulee ongelma tälläisessä tilanteessa...
Ap
Ei se mikään onegelma ollutkaan, ennen kuin teit siitä sellaisen. Olen kyllä aika ihmeissäni jos ei muka samaa numeroa huoli kahteen kenttään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaappa oliko meill 70 luvun lapsilla kännyköitä? Ei ollu, mutta kyllä meille silti kaikille löytyi puhelinnumero. Jollakin se oli mummon tai naapurin numero, koska ei kotona ollut lainkaan puhelinta.
t. vm71
Meillä oli aika usein liittymä suljettuna maksamattomien laskujen takia. Yhden lukiokesän työhaaveet sain heittää, kun työhakemuksissa ilmoittamani numero meni mykäksi. Että tällaisiakin esteitä voi köyhän työllistyminen kohdata.
Köyhä hommaa prepaidin tai kuukausimaksuttoman liittymän (ennen kuin on ryssinyt asiansa operaattorin kanssa) ja käyttää sitä hätätapauksessa vain puheluiden vastaanottamiseen, jos ei kiinteisiin liittymiin ole varaa.
Juu, olipas tuo ylläoleva tosiaan typerä kun ei silloin joskus 70-luvulla tajunnut käydä ostamassa kännykkää ja siihen prepaid-liittymää...
Naapuriapu oli voimissaan vielä 1970-luvulla, eli naapurin nro.
Puhelin siis meni mykäksi sen jälkeen kun numero oli ilmoitettu työhakemuksessa. Niin häpeällinen oli tilanne, ettei sitä kehdannut kertoa kenellekään, vähiten millekään työnantajalle. Näin kolmenkymmenen vuoden jälkeen asiaan on saanut etäisyyttä ja tiettää että olisi voinut sanoa "numeron vaihtuneen", mutta silloin ei hoksannut.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sillä lapsella Ei ole puhelinta?
Joku on järkevästi sitä mieltä ettei joka villitykseen tarvitse lähteä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaappa oliko meill 70 luvun lapsilla kännyköitä? Ei ollu, mutta kyllä meille silti kaikille löytyi puhelinnumero. Jollakin se oli mummon tai naapurin numero, koska ei kotona ollut lainkaan puhelinta.
t. vm71
Meillä oli aika usein liittymä suljettuna maksamattomien laskujen takia. Yhden lukiokesän työhaaveet sain heittää, kun työhakemuksissa ilmoittamani numero meni mykäksi. Että tällaisiakin esteitä voi köyhän työllistyminen kohdata.
Köyhä hommaa prepaidin tai kuukausimaksuttoman liittymän (ennen kuin on ryssinyt asiansa operaattorin kanssa) ja käyttää sitä hätätapauksessa vain puheluiden vastaanottamiseen, jos ei kiinteisiin liittymiin ole varaa.
Juu, olipas tuo ylläoleva tosiaan typerä kun ei silloin joskus 70-luvulla tajunnut käydä ostamassa kännykkää ja siihen prepaid-liittymää...
Naapuriapu oli voimissaan vielä 1970-luvulla, eli naapurin nro.
-95 meillä oli naapurissa perhe jolla ei ollut puhelinta ja lapsensa jakoivat meidän puhelinnumeroa kavereilleen yhteystiedoksi. Pari kertaa kävinkin ilmoittamassa että vieraana olevan lapsi käskettiin kotiin, mutta sitten tein stopin siihen touhuun ja ilmoitin soittajille että tästä numerosta tämä palvelu ei enää onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sillä lapsella Ei ole puhelinta?
Joku on järkevästi sitä mieltä ettei joka villitykseen tarvitse lähteä mukaan.
Joo, ei tuosta matkapuhelin buumista lopulta mitään tule, se on vain ohimenevä villitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko onnistui jollain toisella numerolla? Vai jatkuuko käsikirjoitus siitä, että olet totaali-yksinäinen yh, joka ei voi käyttää muiden numeroa ja että keksitty nro ei kelvannut lomakkeeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaappa oliko meill 70 luvun lapsilla kännyköitä? Ei ollu, mutta kyllä meille silti kaikille löytyi puhelinnumero. Jollakin se oli mummon tai naapurin numero, koska ei kotona ollut lainkaan puhelinta.
t. vm71
Meillä oli aika usein liittymä suljettuna maksamattomien laskujen takia. Yhden lukiokesän työhaaveet sain heittää, kun työhakemuksissa ilmoittamani numero meni mykäksi. Että tällaisiakin esteitä voi köyhän työllistyminen kohdata.
Köyhä hommaa prepaidin tai kuukausimaksuttoman liittymän (ennen kuin on ryssinyt asiansa operaattorin kanssa) ja käyttää sitä hätätapauksessa vain puheluiden vastaanottamiseen, jos ei kiinteisiin liittymiin ole varaa.
Juu, olipas tuo ylläoleva tosiaan typerä kun ei silloin joskus 70-luvulla tajunnut käydä ostamassa kännykkää ja siihen prepaid-liittymää...
En muista että lennätilaitokselta olisi saanut prepaid liittymiä. Mutta vastapuheluja olis silloinkin mahdollista soittaa, eli soitettiin puhelinkeskukseen ja pyydettiin vastapuhelu johonkin numeroon, puhelinkeskus soitti siihen numeroon ja sanoi että olisi vastapuhelu ja maksatteko sen. Äitin siskot soittelivat joskus kännitpuheluita vastapuheluina kun asuttiin eri lääneissä ja kaukopuhelut olivat kalliita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta jostain kirpparilta puhelin ja siihen ärrältä joku vitosen prepaid-liittymä. Sillähän tuosta pääsee.
Vierailija kirjoitti:
siinä pyydettiin lapsen JA huoltajan puhelinnumerot! koetin laittaa omani myös lapsen numeroksi, mutta huusi virhettä.
Ap
Se ilmoituslomakkeen-pohja ei ole tehty ainoastaan sinun pilttiäsi varten, vaan sitä käyttävät myös ne joilla on oma puhelin.
Puhelinnumero vaaditaan lähinnä ilmoitusluontoisissa asioissa esim. jos kerho peruuntuu jne.
Näin on lähes kaikissa kursseissa ja kerhoissa.
Niin kuin täällä on kerrottu, laita isän, mummon puhelinnumero, josta vastataan, jos sinun puhelinnumerosta ei saada yhteyttä. Järjen käyttö on sallittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkin oon kyllä jossain nähnyt lomakkeita, joihin täytyy täyttää puhelinnumero jopa kolmeen kohtaan (matka-, työ- ja kotipuhelin), jotta pääsee eteenpäin. Todella typerää, koska eihän monilla ole enää mitään kodin lankapuhelimia ja työnumeroa harva haluaa antaa joihinkin harrastus- tai tilaushommiin.
No en ole kyllä koskaan törmännyt tällaiseen. Minulla on ollut vuodesta -97 asti yksi numero joka on aina ollut kotipuhelin, matkapuhelin ja työnumero, enkä muista että se olisi koskaan ollut mikään ongelma, voi olla että samaa numeoroa on joskus joutunut syöttämään useampaan kenttään.
Kyllä se sama numeroa olisi käynyt kumpaankin kenttään, mutta ap:lla ei vaan tullut mielleen. Ehkä hän on halunnut lapselle puhelimen mutta jäänyt jostain syystä hankkimatta ja nyt virhearvio vähän harmitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jokin tekninen vika? itse aikoinaan koetin ilmoittautua tanssikursille ja jatkuvasti tuli ilmoitus, että osoitetiedot väärin ! seuraavana päivänä uusi yritys ja läpi meni ongelmitta :)
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaappa oliko meill 70 luvun lapsilla kännyköitä? Ei ollu, mutta kyllä meille silti kaikille löytyi puhelinnumero. Jollakin se oli mummon tai naapurin numero, koska ei kotona ollut lainkaan puhelinta.
t. vm71
Meillä oli aika usein liittymä suljettuna maksamattomien laskujen takia. Yhden lukiokesän työhaaveet sain heittää, kun työhakemuksissa ilmoittamani numero meni mykäksi. Että tällaisiakin esteitä voi köyhän työllistyminen kohdata.
Köyhä hommaa prepaidin tai kuukausimaksuttoman liittymän (ennen kuin on ryssinyt asiansa operaattorin kanssa) ja käyttää sitä hätätapauksessa vain puheluiden vastaanottamiseen, jos ei kiinteisiin liittymiin ole varaa.
Matkapuhelimet tuli vasta 80-luvulla, eikä NMT aikaan tainnut vielä olla mitää prepaideja, ne tuli vasta paljon myöhemmin, ehkä vasta 2000 luvulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaappa oliko meill 70 luvun lapsilla kännyköitä? Ei ollu, mutta kyllä meille silti kaikille löytyi puhelinnumero. Jollakin se oli mummon tai naapurin numero, koska ei kotona ollut lainkaan puhelinta.
t. vm71
Meillä oli aika usein liittymä suljettuna maksamattomien laskujen takia. Yhden lukiokesän työhaaveet sain heittää, kun työhakemuksissa ilmoittamani numero meni mykäksi. Että tällaisiakin esteitä voi köyhän työllistyminen kohdata.
Köyhä hommaa prepaidin tai kuukausimaksuttoman liittymän (ennen kuin on ryssinyt asiansa operaattorin kanssa) ja käyttää sitä hätätapauksessa vain puheluiden vastaanottamiseen, jos ei kiinteisiin liittymiin ole varaa.
Juu, olipas tuo ylläoleva tosiaan typerä kun ei silloin joskus 70-luvulla tajunnut käydä ostamassa kännykkää ja siihen prepaid-liittymää...
Naapuriapu oli voimissaan vielä 1970-luvulla, eli naapurin nro.
Suurimmalla osalla 70-luvun opiskelijoista ja nuorista ei ollut mitään puhelimia, koska ei asuttu kotona vaan opiskelijasoluissa ja alivuokralaiskämpissä.
Jos tarvetta oli puhelimeen, soitettiin puhelinkopeista tai Lennättimestä, koska lankapuhelinosake maksoi maltaita ja puhelut kalliita. Eikä kaikilla naapureillakaan ollut puhelinta, vaan lähinnä perheillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaappa oliko meill 70 luvun lapsilla kännyköitä? Ei ollu, mutta kyllä meille silti kaikille löytyi puhelinnumero. Jollakin se oli mummon tai naapurin numero, koska ei kotona ollut lainkaan puhelinta.
t. vm71
Meillä oli aika usein liittymä suljettuna maksamattomien laskujen takia. Yhden lukiokesän työhaaveet sain heittää, kun työhakemuksissa ilmoittamani numero meni mykäksi. Että tällaisiakin esteitä voi köyhän työllistyminen kohdata.
Köyhä hommaa prepaidin tai kuukausimaksuttoman liittymän (ennen kuin on ryssinyt asiansa operaattorin kanssa) ja käyttää sitä hätätapauksessa vain puheluiden vastaanottamiseen, jos ei kiinteisiin liittymiin ole varaa.
Juu, olipas tuo ylläoleva tosiaan typerä kun ei silloin joskus 70-luvulla tajunnut käydä ostamassa kännykkää ja siihen prepaid-liittymää...
Naapuriapu oli voimissaan vielä 1970-luvulla, eli naapurin nro.
Meidän perheeseen lankapuhelin tuli vasta joskus 80-luvun alkupuoliskolla, sitä ennen soitettiin tosiaan puhelinkopista. Sitä en muista miten meitä sai kiinni puhelimella, olisiko sitten isän työpaikalle soitettu tarvittaessa.
Suurimmalla osalla 70-luvun opiskelijoista ja nuorista ei ollut mitään puhelimia, koska ei asuttu kotona vaan opiskelijasoluissa ja alivuokralaiskämpissä.
Jos tarvetta oli puhelimeen, soitettiin puhelinkopeista tai Lennättimestä, koska lankapuhelinosake maksoi maltaita ja puhelut kalliita. Eikä kaikilla naapureillakaan ollut puhelinta, vaan lähinnä perheillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaappa oliko meill 70 luvun lapsilla kännyköitä? Ei ollu, mutta kyllä meille silti kaikille löytyi puhelinnumero. Jollakin se oli mummon tai naapurin numero, koska ei kotona ollut lainkaan puhelinta.
t. vm71
Meillä oli aika usein liittymä suljettuna maksamattomien laskujen takia. Yhden lukiokesän työhaaveet sain heittää, kun työhakemuksissa ilmoittamani numero meni mykäksi. Että tällaisiakin esteitä voi köyhän työllistyminen kohdata.
Köyhä hommaa prepaidin tai kuukausimaksuttoman liittymän (ennen kuin on ryssinyt asiansa operaattorin kanssa) ja käyttää sitä hätätapauksessa vain puheluiden vastaanottamiseen, jos ei kiinteisiin liittymiin ole varaa.
Juu, olipas tuo ylläoleva tosiaan typerä kun ei silloin joskus 70-luvulla tajunnut käydä ostamassa kännykkää ja siihen prepaid-liittymää...
En muista että lennätilaitokselta olisi saanut prepaid liittymiä. Mutta vastapuheluja olis silloinkin mahdollista soittaa, eli soitettiin puhelinkeskukseen ja pyydettiin vastapuhelu johonkin numeroon, puhelinkeskus soitti siihen numeroon ja sanoi että olisi vastapuhelu ja maksatteko sen. Äitin siskot soittelivat joskus kännitpuheluita vastapuheluina kun asuttiin eri lääneissä ja kaukopuhelut olivat kalliita.
Siinähän olisikin antanut hyvän kuvan työnantajalle, kun heti kättelyssä olisi maksattanut puhelunsakin hänellä.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin oon kyllä jossain nähnyt lomakkeita, joihin täytyy täyttää puhelinnumero jopa kolmeen kohtaan (matka-, työ- ja kotipuhelin), jotta pääsee eteenpäin. Todella typerää, koska eihän monilla ole enää mitään kodin lankapuhelimia ja työnumeroa harva haluaa antaa joihinkin harrastus- tai tilaushommiin.
Eikä kaikilla ole työpuhelintakaan ... Toiseksi on työpuhelimia, joihin ei sovi yksityispuheluja soittaa, kuten 112 tai työpuhelimeen voi vastata kuka tahansa samassa työpaikassa.
Jos tämä on totta, ota yhteyttä siihen, joka lomakkeesta vastaa. Ihan tavalliset ihmiset niitä tekevät, ja voi olla virhe siinä kohdassa, jossa molemmat puhelinnumerot on valittu pakolliseksi.
Ei lomakkeittenteko mitään ihmeellistä 'koodaushommaa' ole. Joku vaan valitsee kentät ja laittaa niille nimet, ja mikä tähän liittyen tärkeintä: valitsee palkolliset tiedot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin oon kyllä jossain nähnyt lomakkeita, joihin täytyy täyttää puhelinnumero jopa kolmeen kohtaan (matka-, työ- ja kotipuhelin), jotta pääsee eteenpäin. Todella typerää, koska eihän monilla ole enää mitään kodin lankapuhelimia ja työnumeroa harva haluaa antaa joihinkin harrastus- tai tilaushommiin.
No en ole kyllä koskaan törmännyt tällaiseen. Minulla on ollut vuodesta -97 asti yksi numero joka on aina ollut kotipuhelin, matkapuhelin ja työnumero, enkä muista että se olisi koskaan ollut mikään ongelma, voi olla että samaa numeoroa on joskus joutunut syöttämään useampaan kenttään.
No olethan sinä sitten törmännyt tuollaiseen, jos kerran joskus olet joutunut syöttämään samaa numeroa useampaan kenttään. En tarkoittanut että joka kenttään pitäisi oikeasti erillinen ja oikea numero, vaan että lomake on rakennettu niin ettei sitä voi jättää ennen kuin on laittanut puhelinnumeron kolmeen kohtaan (kun ei yleensä ihmisillä edes ole kolmea eri numeroa, joten miksi ihmeessä sellaista sitten edes kysytään).
Naapuriapu oli voimissaan vielä 1970-luvulla, eli naapurin nro.