Sinä, joka et tykkää työstäsi, mitä työtä teet?
Ja minkä takia et tykkää työstäsi? Mikä siinä ei ole mieleistäsi? Miksi kuitenkin teet tätä työtä?
Kommentit (37)
Farmaseutti apteekissa. Jos joku on puuduttavaa hommaa, niin tämä. Samat työtehtävät toistuvat lukemattomia ja taas lukemattomia kertoja joka ikinen työtunti. Joskus on juhlaa, kun pääsee pussittamaan salmiakkia hetkeksi. Sitten taas sitä samaa: resepti, näpyttely koneelle, tarrat pakettiin ja neuvot asiakkaalle, joka ei ole niistä kiinnostunut, rahat ja kiitoshei. Tätä varten kävin 3 vuotta yliopistoa.
Olen IT-firmassa luovan puolen projektipäällikkönä. Ärsyttää kiukuttelevat ja kaavoihin kangistuneet ohjelmoijat, toimimattomat softat ja kiire. Lisäksi työkaveri on ärsyttävä pallinaama. No, huomenna on päivä uus, ehkä tätä päivää parempi.
Kaupan kassa. Palkka surkea, ei etenemis- tai kehittymismahdollisuuksia. Työtä tehdessä on kuin robotti.
Vierailija kirjoitti:
Myös opettaja. Erityisluokanopettaja. Periaatteessa kai tykkään työstäni, mutta olen vain aivan liian väsynyt. Lähes jokainen päivä saan vastaanottaa lyöntejä, potkuja tai hampaanjälkiä ja avuksi tähän työnantaja työntää palkattomalla ajalla kirjoitettavia lomakkeita, joiden täyttäminen onnistuu vain yhdeltä koneelta ja jotka vain arkistoidaan tilastoihin. Olen väsynyt jatkuviin palkattomiin palavereihin, joissa joku koulupsykologi käskee minua ottamaan tarroilla palkitsemisen käyttöön. On v*ttu muutama vuosi yritetty saada sairaalakoulupaikkaa, mutta tarroilla homma ratkeaa! Olen väsynyt vanhempiin, joita ei saa kiinni. Olen väsynyt oppilashuoltoon, jonka ainoa keino tilanteeseen kuin tilanteeseen on kokouksen pitäminen. Olen väsynyt siihen, että palkkakehitys on tällä alalla vain negatiivinen, vaikka työn vaativuus ja työmäärä kasvaa koko ajan.
Vittu on noi psykologit pihalla. Tarrat ja papukaijamerkit, kyllä niillä kaikki adhd:t ja muut käytöshäiriöiset kannustetaan oppimaan.
Psykologi vois tietenkin tulla sinne luokkaan jakamaan tarroja, ja seurata oppimistulosten paranemista. LOL
24 jatkaa
Teen työtä koska en pääse koulutukseen, johon haluan. Kymmenen pääsee vuosittain opiskelemaan tuota alaa :((
Vierailija kirjoitti:
Olen IT-firmassa luovan puolen projektipäällikkönä. Ärsyttää kiukuttelevat ja kaavoihin kangistuneet ohjelmoijat, toimimattomat softat ja kiire. Lisäksi työkaveri on ärsyttävä pallinaama. No, huomenna on päivä uus, ehkä tätä päivää parempi.
Pallinaama. 😳 Sori, tyrskähdin! 😂
Pankin puhelinpalvelussa palveluneuvojana. Paska palkka, paskat asiakkaat, paskat pomot (no omani on ihan ok). Samaa shaibaa päivästä toiseen.
Niin ja sitten ne tavoitteet, palautteet ja tallenteiden kuuntelemiset. Paskaa!
Hotellisiivooja, raskas työ huonolla palkalla. Kivat työkaverit joiden avulla kolme vuotta jaksoi ihan hyvin kuitenkin. Parin päivän päästä työtön, en omasta tahdostani. En tiedä jatkosta.
Tutkija. Yksinäistä, epätoivoista yritystä saada selkoa toivottoman monimutkaiseen ongelmaan, jonka ratkaisemiseen oma älykkyys ja osaaminen ei riitä, mutta sosiaalisten taitojen puuttuessa en osaa pyytää apuakaan. Olen kaiken lisäksi valinnut väärän lähestymistavan, mutta tutkimussuunnitelmaa ei tämän rahoituskauden puitteissa voi muuttaakaan. Liki kahdenkymmenen vuoden kokemuksesta huolimatta olen sopimaton työhöni. Tätä teen, kun elämässäni ei muutakaan ole.
Vastaanottovirkailija isossa hotelliketjussa.
Työ on käynyt kesän aikana todella raskaaksi yrityksen talousvaikeuksien takia.
Yläkoulun opettaja. En pidä kurinpidosta, en pidä opettamani aineen opetettavasta sisällöstä, en pidä opettajakollegoista, en pidä ruokalan hajusta, en pidä koulurakennuksesta, en pidä koulun juhlista, en pidä työpaikan opettajien tapaamisista kouluajan ulkopuolella.
Ajan rekkaa. Kohta 12 vuotta takana nukkumattomia tunteja, paskoja kelejä ja paskoja pomoja. Asiakkaat on lähes poikkeuksetta mukavia, mutta tää työ on niin kuluttavaa, että näytän ja tunnen olevani 20 vuotta vanhempi kuin olen.
Nyt on alkanut tulemaan sairaslomia viime vuosina, kun pää eikä kroppa ei enää jaksa. Alussa sen pari vuotta tämä oli ihan kivaa, nykyään niin harvoin ettei sillä ole enää mitään merkitystä.
Työtä teen enää vain rahan takia, kouluun enkä muihin töihin en ole päässyt, enkä varmaan enää pääsekään.
Pitkään seurattu monenkin toimesta aasialaista kampaajaa joka huutaa työpaikallaan; myös senxymoäriatössä, kiroilee kun kn rakasrunut miesasiakkaaseen ja jatkaa huutamistaan kadulmassa, kauppakeskuksessa ja pimeässä näyyttää ja kuuluu olevan suosittua.
Pitää selvästi kadulla meluamisesta ja pois korjaamisesta?
Vierailija kirjoitti:
Koodaan. Vihaan koko alaa ja työtäni. Ainaista stressiä ja painetta ja kiirettä. Työn pikkutarkkaa, keskittymistä vaativaa luonnetta. Teen työtä, koska tälle alalle olen koulutukseni hankkinut ja tästä maksetaan hyvin.
Sama! Haaveilen vaan, että saan asiani järjestettyä niin, että voin edes harkita jotain muuta duunia. Aika rankkaa tulevilla sukupolvilla kun ainoat työpaikat on tämänkaltaista työtä. Kaikki muu hoituu roboteilla.
Vierailija kirjoitti:
Olen kaupassa, en mainitse yritystä mutta kohtelee työntekijöitä kun pa*kaa. Työsuhde-edut, palkka, kiitos työstä - kaikki. Isot kihot ajelevat tuliterillä audeilla ja bemmeillä ja meillä työntekijöillä vähennetään tunteja (+ työntekijöitä) koska MENEE LIIKAA RAHAA. Nykyään työvuorossa joudutaan tekemään jopa neljän ihmisen työt, joskus enemmän. Ja kaikki pitäisi tehdä samassa ajassa.
Meidän työsuhde-etuna on kerran vuodessa saatava lahjakortti kyseiseen kauppaan. Tästä varmaan muut samassa puljussa työskentelevät tunnistaa.
Lidl on kyllä paska työpaikka
Sama täällä. Olenkin jo vaihtamassa alaa. Jo riitti oppilaiden kitinät ja yhä aggressiivisemmaksi käyvä käytös. Puhumatta typerääkin typerimmistä ops-muutoksista. Ei enää päivääkään sitä duunia.