Sinä, joka et tykkää työstäsi, mitä työtä teet?

Olen opettaja. Työni on tosi samanlaista päivästä toiseen, vaihtelua (työtehtävissä) ei ole. Oppilailla on aina samat ongelmat, joista jankuttaa. Inhottavaa kuunnella valitusta päivästä toiseen, liian suuri osa työstäni on näiden kitinöiden kuuntelemista eikä sitä mihin minut on koulutettu, eli opettamista. Olen reilu vuosi sitten valmistunut, silloin luulin vielä haluavani tätä. Teen tätä työtä tällä hetkellä odotellessani, että keksisin jonkun vaihtoehdon mitä ihan oikeasti sitten haluaisin tehdä pidempään.

Joo, tota kun se opettaminen on juuri siksi aika haastavaa kun siinä pitää ottaa tämä kuulijakuntansa huomioon... Eli jos hakeuduit alunperin alalle että saat vaan opettaa niin ajattelitko sen olevan jotain monologia?

Siivoan hotellissa. Ihan hirveää. Hirveä työnantaja, paska palkka. Ainoa mikä tuo vähän lohtua on kivat työkaverit.

Ja teen sitä koska muuta ei ole

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja. Työni on tosi samanlaista päivästä toiseen, vaihtelua (työtehtävissä) ei ole. Oppilailla on aina samat ongelmat, joista jankuttaa. Inhottavaa kuunnella valitusta päivästä toiseen, liian suuri osa työstäni on näiden kitinöiden kuuntelemista eikä sitä mihin minut on koulutettu, eli opettamista. Olen reilu vuosi sitten valmistunut, silloin luulin vielä haluavani tätä. Teen tätä työtä tällä hetkellä odotellessani, että keksisin jonkun vaihtoehdon mitä ihan oikeasti sitten haluaisin tehdä pidempään.

Oppilaat kuitenkin vaihtuu välillä.

Olen laitoshuoltaja. Usein työtä kiireellä, ja tuntuu että heti on kaikki paikat sonnassa kun yhen alueen saa valmiiksi. Olen jo tottunut paskaan ja muihin eritteisiin, mutta en näe tätä edes rutiinin turvin mielekkäänä. Työkaverit ovat kuolleita kaloja. No, en aio olla tässä ikuisesti.

Ravintolapaskaa. Kaikki on huonoa. Liian raskasta, huono liksa. Siksipä hainkin opiskelemaan:).

Olen hoitaja. En pidä työstäni koska olen siihen väsynyt. Työ on asiakaslähtöistä, mutta ei asiakas vaan joku muu määrittää tarpeet ja työhön käytetyn ajan. Olen tehnyt työtäni 10 vuotta ja katson peilistä itseäni kuin tuplaten ikäistäni. Aloitin koulun juuri. Odotan että pääsen toiselle alalle.

Vierailija kirjoitti:

Joo, tota kun se opettaminen on juuri siksi aika haastavaa kun siinä pitää ottaa tämä kuulijakuntansa huomioon... Eli jos hakeuduit alunperin alalle että saat vaan opettaa niin ajattelitko sen olevan jotain monologia?

Opettamisen haastavuus ei ole ongelma - siis se, että asioita pitää selittää ja niistä pitää keskustella esimerkein yms, OPETTAA ihan oikeasti joku ymmärtämään jokin uusi asia. Parhaimmillaan opettaminen ei ole monologia vaan keskustelua, uusia oivalluksia ja onnistumisia. Se on mukava haaste ja sen otan vastaan mielelläni. Se mikä häiritsee työni (=opettaminen ja kasvattaminen) suorittamista, on oppilaiden huono käytös, joka pilaa paitsi minun päiväni, myös estää kaikkia muita luokassa olijoita saamaan hyötyä irti (=oppimasta). Tykkään verrata tätä ongelmaa siihen, että jossain perus toimistotyössä joku ulkopuolinen tulisi koko ajan tökkimään ja häiritsemään työtehtävän tekemistä. 

Ja kyllä, minulla oli utopistinen kuva opettamisesta silloin yliopistoon mennessäni, myönnän. /aiempi

Eli opettajaa häiritsee oppilaat. Outoa.

Lähihoitaja. Työskentelen ohjaajana kehitysvammaisten asuntolassa. Aiemmin pidin työstäni, mutta tässä vuosien mittaan on tullut kaikkea lisätyötä mitä aloittaessani 10 vuotta sitten ei juurikaan ollut;  toimistotyöt lisääntyneet huomattavasti (yks, raportointi päivittäin, tiivistelmät raporteista kolmen kk välein, tavoitteet asiakkaalle, laskujen maksu, ruokien ja hoitotarvikkeiden tilaus, asiakkaiden laskutus jne jne), uutta siivojaa ei palkata enää, joten myös asuntolan siivous on ohjaajien tehtävänä, pyykkien pesu, ruuan valmistus.

Sitten olisi tämän kaiken lisänä vielä se pääasia, eli asiakkaiden hoito. Aikaa on liian vähän ja ketään ei kiinnosta miten asiakkailla menee. Aina vaan muistutetaan, että tämä ja tämä kirjallinen työ pitää sitten olla valmiina silloin ja silloin. En sano, että kaikki toimistohommat meillä on turhia, ne vaan vie liikaa aikaa pois aiakastyöstä.

En vaihda työtä koska nykyinen on vakituinen. Palkka tulee tiettynä päivänä eikä tarvitse pelätä millä taas elää seuraavan kuukauden. Lisäksi aika vähän vakituiseen työsuhteeseen palkkaavia näyttäisi olevan meillä päin.

Olen kaupassa, en mainitse yritystä mutta kohtelee työntekijöitä kun pa*kaa. Työsuhde-edut, palkka, kiitos työstä - kaikki. Isot kihot ajelevat tuliterillä audeilla ja bemmeillä ja meillä työntekijöillä vähennetään tunteja (+ työntekijöitä) koska MENEE LIIKAA RAHAA. Nykyään työvuorossa joudutaan tekemään jopa neljän ihmisen työt, joskus enemmän. Ja kaikki pitäisi tehdä samassa ajassa.

Meidän työsuhde-etuna on kerran vuodessa saatava lahjakortti kyseiseen kauppaan. Tästä varmaan muut samassa puljussa työskentelevät tunnistaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen kaupassa, en mainitse yritystä mutta kohtelee työntekijöitä kun pa*kaa. Työsuhde-edut, palkka, kiitos työstä - kaikki. Isot kihot ajelevat tuliterillä audeilla ja bemmeillä ja meillä työntekijöillä vähennetään tunteja (+ työntekijöitä) koska MENEE LIIKAA RAHAA. Nykyään työvuorossa joudutaan tekemään jopa neljän ihmisen työt, joskus enemmän. Ja kaikki pitäisi tehdä samassa ajassa.

Meidän työsuhde-etuna on kerran vuodessa saatava lahjakortti kyseiseen kauppaan. Tästä varmaan muut samassa puljussa työskentelevät tunnistaa.

Ja siksi teen tätä koska työllisyystilanne. Olen kouluttamaton ja voin vain itseäni kiittää että olen tässä tilanteessa, lainat on maksettava ja leipä saatava pöytään.

Myös opettaja. Erityisluokanopettaja. Periaatteessa kai tykkään työstäni, mutta olen vain aivan liian väsynyt. Lähes jokainen päivä saan vastaanottaa lyöntejä, potkuja tai hampaanjälkiä ja avuksi tähän työnantaja työntää palkattomalla ajalla kirjoitettavia lomakkeita, joiden täyttäminen onnistuu vain yhdeltä koneelta ja jotka vain arkistoidaan tilastoihin. Olen väsynyt jatkuviin palkattomiin palavereihin, joissa joku koulupsykologi käskee minua ottamaan tarroilla palkitsemisen käyttöön. On v*ttu muutama vuosi yritetty saada sairaalakoulupaikkaa, mutta tarroilla homma ratkeaa! Olen väsynyt vanhempiin, joita ei saa kiinni. Olen väsynyt oppilashuoltoon, jonka ainoa keino tilanteeseen kuin tilanteeseen on kokouksen pitäminen. Olen väsynyt siihen, että palkkakehitys on tällä alalla vain negatiivinen, vaikka työn vaativuus ja työmäärä kasvaa koko ajan.

Olen osastonhoitaja. Ideaalimaailmassa tykkäisin työstä, mutta nykyään 90% ajasta menee sijaisten haalimisen ja loputtomaan rekrytointiin. Siihen olen totaalisen kyllästynyt. Onneksi on kuitenkin kivoja ja osaavia hoitajia. Voisin tehdä jotain ihan muuta, vaikka ajaa kuorma-autoa.

Olen sisäinen tarkastaja ja vihaan sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan arviointia. Ottakaa sitten niitä riskejä, ei vittu kiinnosta!

Vierailija kirjoitti:

Eli opettajaa häiritsee oppilaat. Outoa.

Kylläpäs joku haluaa nyt sitkeästi ymmärtää väärin :D Kenties olet itse tällaisen häiriköivän Nico-Janican vanhempi, joka on unohtanut kasvattaa lapsensa ottamaan muut huomioon. Opettajakin on vain ihminen, enkä toivoisi kenenkään joutuvan kuuntelemaan vittuilua työkseen.

Tsemppiä sinulle, muuta en osaa sanoa, vaikka kovasti haluaisinkin.

Olen työtön työnhakija. Turhauttavaa ja toivotonta. Jos soittaa työnantajille, kokee lähinnä häiritsevänsä. Vaikka lähes kaikki ovat ystävällisiä ja jotkut kannustaviakin, moni yrittäjä vaan tarvitsisi ennemmin maksavia asiakkaita kuin lisää palkollisia. Jos lähestyy sähköpostilla tai yritysten omilla nettihakemuksilla, yleensä ei saa muuta vastausta kuin: kiitos yhteenotosta, otamme tarvittaessa yhteyttä (eikä minua koskaan tarvita). Jos vastaan työpaikkahakemuksiin, varsinkaan sillon ei tule mitään vastausta, vaikka itse ovat pyytäneet hakemuksia, tai no kyllä julkiselta puolelta tosiaan tulee vastaus (lain vaatimus), sen jälkeen kun joku on jo tehtävässä aloittanut, sillä aikaa kun joku toiveikas jaksaa vielä odottaa haastattelukutsua. Tuttavia ja sukulaisia täytyy hienovaraisesti tentata josko tietäisivät työmahdollisuudesta, ja muutenkin olla aina "työmarkkinoiden käytettävissä".

Oli ihanaa olla välillä töissä (lähes puolitoista vuotta), enkä puhu nyt palkasta, 250-350e kuussa ja työmarkkinatuki päälle, eikä työ mitenkään järin mukavaa, mutta se ettei tarvinnut työvoimaansa kaupitella ja jatkuvasti elää toivon ja pettymyksen vuoristorataa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli opettajaa häiritsee oppilaat. Outoa.

Kylläpäs joku haluaa nyt sitkeästi ymmärtää väärin :D Kenties olet itse tällaisen häiriköivän Nico-Janican vanhempi, joka on unohtanut kasvattaa lapsensa ottamaan muut huomioon. Opettajakin on vain ihminen, enkä toivoisi kenenkään joutuvan kuuntelemaan vittuilua työkseen.

No kun me vanhemmatkin ollaan vain ihmisiä.

Koodaan. Vihaan koko alaa ja työtäni. Ainaista stressiä ja painetta ja kiirettä. Työn pikkutarkkaa, keskittymistä vaativaa luonnetta. Teen työtä, koska tälle alalle olen koulutukseni hankkinut ja tästä maksetaan hyvin.