Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kummi ei muistanut lapseni synttäreitä :(
03.03.2006 |
Lapseni ei kuulu kirkkoon, mutta nimenantojuhlat pidimme ja huolella ja rakkaudella kaksi kummia valitsimme lapsellemme, auttamaan ja tukemaan lasta kasvussa ja kehityksessä ; turvalliseksi ja läheiseksi aikuiseksi.
Molemmat kummit on yleensä lahjan antaneet/lähettäneet syntymäpäivänä, mutta tänä vuonna toiselta kummi-pariskunnalta ei tullut mitään. Rahastakaan ei ole kiinni, sillä oikein hyvin toimeentulevia ovat. En tarkoita, että lahja olisi niin hirveän tärkeä, mutta olisi edes kortin laittaneet tai soittaneet pienelle onnittelut :( Lapsi nyt ei vielä ymmärtänyt, että kuka ei muistanut häntä, ihmetteli vain, että on vähän synttäri-kortteja. Mietin vaan, että miten myöhemmin käy kun lapsi kasvaa ja pettyy kovasti ja tietää, että toinen kummi ei häntä muista...:( Säälittää tämä tilanne vain lapsen puolesta..
Mietin vaan, että muita kummilapsiaan, he ovat muistaneet, mutta ne muut kuuluvatkin kirkkoon...eli ehkä he eivät pidä tätä kummiutta niin tärkeänä, kun ei me kirkkoon tosiaan kuuluta. En tiedä...
Tai sitten kun ollaan sovittu että kummilapsia muistetaan synttäreillä ja jouluna ja muita sukulaislapsia muistetaan lahjoilla jouluna. Mulla monta kummilasta ja en oo tosiaan muistanut synttäreillä kuin kummilapsiani. Tällä lapseni kummilla on myös lapsia, mutta heitä en ole muistanut kuin jouluisin, en synttäreillä, koska eivät ole kummilapsiani. Kauhean monimutkaisesti ilmaistu...sori..Mietin vaan siis, että oisko tuo sitten syynä??! He ajattelevat, että koska en muista heidän lapsia synttäreillä eivät hekään muista lastani hänen syntymäpäivänään...
Minusta kummius on kuitenkin tärkeää ja minulle ihan kunnia-tehtävä. Toivoisin myös lapseni kummin ottavan huomioon lapseni tunteet. Harmittaa nyt vaan niin vietävästi, enkä kehtaa kummeilta kysyä, että miksi eivät lastani ole muistaneet. Mietin vaan, että ollaanko tehty jotain väärin heille vai missä vika??
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Mitä pitäisi tehdä tässä tilanteessa? En tiedä olenko lapsellinen, mutta minua asia todella harmittaa ja ihan itkettääkin...Syytä en voi kuin arvailla :(
Kommentit (19)
Kummille pitää soittaa synttärinä tai sitten itse askarrella kortti, parasta tietysti on jos kummilapsi tulee kylään.
Ja jouluna pitää laittaa vähintää joulukortti.
Lisäksi olisi tosi kiva kuulla kummilapsen kuulumisia, miten menee koulussa, millainen todistus, entä harrastukset, kaverit, mitkä asiat kiinnostaa.
Jos láitan lahjan, niin haluaisin kuullam itä mieltä siitä oltiin ja tietysti kiitos olisi kiva kuulla.
Mutta arvakkaapa vain, tapahtuuko näin?
EI
Mutta silti kummin pitäisi muistaa lukuisia kummilapsiaan, synttäreinä, jouluna lahjoilla.
Ja jos ei musita, niin sitten on huono kummi.
Mutta entä jos se syy on siinä toisessa päässä; kummilapsen vanhemmissa?
Minä ainakin olen päättänyt toimia ihan erilailla, jos minulla on lapsi ja hänellä kummeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
niin eihän se toki ole kummilapsen vika??!! Ei tulisi mieleenkään kostaa viattomalle, pienelle lapselle vanhempien tyhmyyttä tms!!
Järki käteen!!Selitäpä siinä pettyneelle lapselle sitten, että enpä muista sua tai tuo sulle lahjaa kun ei vanhempasikaan minua muistaneet kutsua. Kuulostaa vähän lapselliselle ja viaton lapsi siin ä kärsii.
Voi teitä..
kummi sitä ja kummi tätä. Ap ei edes kuulu kirkkoon joten en ymmärrä kummiuden korostusta, koko kummi-systeemi on uskontoon liittyvä juttu! Vanhemmat pyytävät joitain heille läheisiä ihmisiä lapselle erityisen läheisiksi. Kaikki on kiinni sopimuksesta! Mutta oikeasti, kummi on yksi monien joukossa.
Muuten tilanne on ikävä. Mutta kyse on nyt kuitenkin vain yhdestä ihmisestä? En ihan ymmärrä asian vakavuutta. Meillä lapsen synttäreillä ei käynyt kummi, mutta ei käynyt mummokaan, eikä tädit, sedät... Jne.
..ja kummi on vain raha- ja lahjasampo.
Ja vanhemmissahan ei oo mittään vikkaa!
Oliko teillä ihan kunnolliset synttärijuhlat? Kutsuitko kummit sinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta se, että
jättää tarkoituksella
kummit kutsumatta.... on outoa... Olkoonkin välimatka vaikka millainen niin kyllä
todellakin
odotan kutsua kummilapseni syntymäpäiville!!!
Ottaisin kyllä itseeni.
Nimenomaan, muistaminen on tärkeämpää kun lahjat. Lapselle synttärit on suuri juhla ja todella pettymys jos kummi ei sitä päivää muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät ole siis mitenkään enää muistaneet lastani...eivät soittele hänelle tai tule käymään häntä katsomassa tai mitään...:( Aikaisemmin kuitenkin merkkipäivinä muistivat yms, mutta enää ei mitenkään huomioi lastani. Toki pitkä välimatkakin vaikuttaa ja vaikeuttaa yhteydenpitoa. Harmittaa vaan tämä koko tilanne ja se kärjistyi nyt syntymäpäivillä, kun toinen kummi selvästi välittää ja toinen ei :(
Ehkä tää tosiaan on typerää, mutta itseä tilanne vaivaa, enkä ymmärrä miksi näin.
Ei siinä välttämättä ole sen dramaattisemmasta asiasta kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isä ei muista lapsen synttäreitä.
Sanokaa te hurskailijat mitä tahansa, niin kyllä niiden lahjojen antaminen tai lapsen vieminen jonnekin kivoihin paikkoihin kuuluu kummin tehtäviin. Mitä ne muut tehtävät edes ovat? Ja annatteko muka itse kummilapselle kristillistä kasvatusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuvatko kummit sitten kaukanakin teistä? Eikö teillä ole tapana järjestää kakkukahveja tms. lapsen synttäreiden kunniaksi ja kutsua kummeja? -Kyllä me ainakin olemme viimeiset viisi vuotta kutsuneet aina lapsen kummit viettämään lapsen syntymäpäiviä, joten ei ole tarvinnut postista seurailla kuka muistaa ja kuka ei.
Entä kutsutteko koskaan muulloin kummeja kylään? Mitäpä jos heistä on alkanut tuntua siltä, että kummius on pelkkää velvollisuutta heidän puoleltaan (muista kortti/lahja merkkipäivänä), ja että he eivät ole muuten teille tervetulleita tai tärkeitä/läheisiä ihmisiä arjessanne? (Tämä on siis vain arvailua kun en mitään tilanteestanne tiedä)...Mutta minkälaiset ovat muuten perheenne välit kummeihin ja miten lapsenne yleensä kummejaan tapaa? Millä perusteilla te aikoinaan kummit valitsitte ja eikö kannattaisi lapsen kummeiksi valita lähipiirissä olevia ihmsiä, joita lapsi oikeasti tapaisi säännöllisesti? Ja eikö tällaisen lähipiirin voisi kutsua ihan kotiin viettämään lapsen synttäreitä?
Olisi minustakin perin omituista jos ei kutsuttaisi synttäri kahveille ja sitten odotettaisiin lahjaa. Enkä kyllä muista ostaa lahjaa enkä korttia ennen kun kutsu synttäreille tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muistanut synttärinä. Jos hän ei tiedä teidän sopimuksista.
ja soitti minulle silloin iltapäivällä että tuletko tänään illalla käymään meillä, ja mä sit siihen kysyin että voinhan mä tullakin että onko sinulla ikävä johon tyttö sit totesi että äiti leipoo minulle tuolla keittiössä kakkua. Voi hitsi, silloin vasta välähti että ne synttärit tosiaan on tänään. Mutta kummityttöni ei sitä tiedä että mä olisin unohtanut ne synttärit jos hän ei olisi minulle soittanut ja pyytänyt käymään, niin ja eivät tiedä sitä vanhemmatkaan. Ei sille vaan voi mitään jos unohtaa, kuitenkin kaikilla on niin erilainen elämä ja jos esim. sun lapsen kummilla nyt on jotain kiireitä tai murheita niin ei silloin välttämättä muista. Onhan se tietysti ikävää ja varsinkin lasta kohtaan mutta luultavasti jokin selitys ehkä joskus löytyy siihen että miksi kummi ei muistanut lastasi.
Kaikki sukulaiset asuvat hyvin kaukana ja ystävät myös, kun ollaan muutettu toiselle puolelle Suomea...Eli siis lähellä asuvissa ei ollut ketään, jota kummiksi olisin voinut kysyä. Kyllä me aina tavataan silloin tällöin, mutta eivät silloinkaan kiinnitä erikoista huomiota kummi-lapseensa tai kysele hänen kuulumisiaan.
Ehkä itsessänikin on syytä, että en ole tarpeeksi heitä tännepäin kutsunut, mutta kun välimatka on tosiaan niin pitkä ja heillä aikasta kiireinen elämä niin olen ajatellut, että eivät he ehtisi kuitenkaan.
Vaikeaahan tämä on kun on pitkä välimatka, mutta minulla on omiin kummilapsiini vieläkin pitempi välimatka, mutta kyllä minä silti heitä aina muistan. Ja jos en ehdi nähdä tarpeeksi soittelen ja kyselen kuulumisia. Itse tunnen koko ajan syyllisyyttä siitä, että ehdin liian vähän nähdä välimatkan vuoksi rakkaita kummilapsiani.
niin eihän se toki ole kummilapsen vika??!! Ei tulisi mieleenkään kostaa viattomalle, pienelle lapselle vanhempien tyhmyyttä tms!!
Järki käteen!!
Selitäpä siinä pettyneelle lapselle sitten, että enpä muista sua tai tuo sulle lahjaa kun ei vanhempasikaan minua muistaneet kutsua. Kuulostaa vähän lapselliselle ja viaton lapsi siin ä kärsii.
Voi teitä..
Ottaa tämäkin pattiin. Rahaa kyllä odotetaan tilille aina juhlapyhinä, mutta kiitosta ei tule - ei soittoa tai edes tekstaria. Onneksi olin jo etukäteen päättänyt, että kun 18 tulee täyteen en enää muista lahjoin kuin sitten joskus jos naimisiin asti päätyy. Ikävää, että aina kummilta odotetaan muistamista jos jonkinlaista, mutta kummilapsi voi toimia ihan miten tahansa. Ja nyt en puhu nuorista lapsista vaan ikää on tosiaan tuo täydet 18. Tosin itse kyllä pistän alle kouluikäisetkin soittamaan ja kiittämään, jos vaikka postissa on joku paketti tullut!
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä muut olette? PItääkö kummilapsen kiittää saamistaan lahjoista ja muutenkin muistaa kummia esim. kummin merkkipäivinä vai onko suhde pelkästään yksipuolinen noin muistamisten suhteen?