Lue keskustelun säännöt.
Miten ilmoittaa naiselle, etten aio maksaa treffejä?
29.08.2016 |
Miten pyydän naista treffeille teatteriin, niin ettei tämä oleta minun hankkivan myös hänelle lippua? Ei ole tapana lahjoitella rahaa ihmisille, joten mielestäni molemmat maksavat omat menonsa. Olisi kuitenkin mukava pyytää naista mukaan kanssani, josta tämä tietenkin voi kieltäytyä jos ei halua laittaa rahaa tuollaiseen.
Kommentit (818)
Sen ymmärrän jos molemmat tarjoavat vuorotellen, en sitä että mies maksaa joka kerta. Kertokaas naiset kummasta tässä on nyt kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen ymmärrän jos molemmat tarjoavat vuorotellen, en sitä että mies maksaa joka kerta. Kertokaas naiset kummasta tässä on nyt kyse?
Eikös tässä ole kyse siitä, kuinka ilmaista ennen ensimmäisiä treffejä, että odottaa treffikumppanin maksavan oman osuutensa. Ja vastaukset siihen kysymykseen tulivat jo keskustelun ensimmäisellä sivulla, mutta sitten aloittaja jäikin jankkaamaan periaatteista, maksullisista naisista ja loisimisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt tytöt! Tinder matchini pyysi minua huomenna syömään!
Olisiko se lompakko kotiin ja henkselit paukkuen nauttimaan ilmaista ateriaa?!
-AP
Sorry mutta en usko, että nainen pyytäisi tuntematonta miestä ensitreffeillä syömään.
Ainakaan ilman kiertoilmaisua "minne haluaisit viedät minut syömään?"
Selittäkää miksi se on juuri mies jonka kuuluu maksaa, eikä esim. nainen?
Vierailija kirjoitti:
Sen ymmärrän jos molemmat tarjoavat vuorotellen, en sitä että mies maksaa joka kerta. Kertokaas naiset kummasta tässä on nyt kyse?
Tässä on kyse periaatteesta, että en ikinä koskaan maksa toiselle mitään. Aloittaja nyt pohtii, miten esittää asia ennen ensimmäisiä treffejä, kun suunnittelee monen kymmenen euron teatterireissua.
Normaali ihminen ratkaisee asian niin, että pyytää toisen ensitreffeille ilmaiseen tai edulliseen paikkaan ja jos tyyppi vaikuttaa mukavalta, voi ehdottaa jo kalliimpaa tai omakustanteista tekemistä. Normaali vastapuoli tarjoaa sitten toisella kerralla, jos toinen on maksanut ensimmäisellä tapaamisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä lippua tietenkään ole pakko maksaa. Toki voit jollain muullakin tavoin tuoda seuralaisellesi ilmi kuinka toisia huomioiva ja symppis tyyppi olet. Tuo nyt on vain klassinen tapa osoittaa sitä ja tehdä romanttinen teko naiselle, jotta hän kiinnostuu sinusta romanttisessa mielessä. Ei se raha siinä ole se juttu ;)
Seurasta maksaminen on romanttista? O-ou.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei voi edes ekoja treffejä kustantaa niin millaisen kuvan se antaa naiselle? Sellaisen, että jos tuon kanssa päädyn asumaan yhteen, naimisiin tai hankkimaan perheen, käyttää hän kaikki rahansa vain itseensä eikä yhteisiin juttuihin. No thank you.
Jos nainen ei voi edes ekoja treffejä kustantaa niin millaisen kuvan se antaa miehelle?
Mulle on opetettu että kutsuja maksaa, kun on treffeistä kysymys. Jos ei rahat tai kiinnostus riitä niin älä kutsu. Jos on vähän rahaa niin kutsu treffikumppani kahvilaan ja tarjoa kahvia ja pullaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Treffailun edetessä :
"Vien sinut viikonloppulomalle Pariisiin- niin, sä maksat muuten ite!"
"Lähetin sulle ruusuja- sopii että maksetaan puoliks koska kylhän mäkin sitten kattelen niitä"
"Käväisin Stockan herkussa ja nyt kokkaan luonani romattista illallista- voit maksaa sun osuuden käteisellä kun saavut"
Tää ap nyt yrittää tässä luoda jotain ongelmaa mihin en ole koskaan törmännyt.
Mä oon aina pistänyt kulut puoliksi tapailemieni miesten kanssa, osa heistä on ollut minua vähävaraisenpia. Toinen vuokraa leffan ja toinen tuo ruuan. Vuorotellen tarjotaan bisset ravintolassa. Kauppalaskusta heitellään jotain kymppejä toiselle. En kestäisi pennien laskemista. Miehet muuten usein ajattelee että vain heidän ostamansa televisiot tai äänentoistolaitteet on sijoituksia. Verhot, puutarhakalusteet, sunnuntaipihvit ja huonekasvit taas usein tulevat naisten lomakoista. Eli tasolle ihan yhtä merkittäviä kuin jotkut kakarat joita ilmankin pärjäisi.
Poikkeuksen kokemuksiini tekee nykyinen mieheni joka tienaa minua huomattavasti enemmän. Tapailumme alkuaikoina hän pyysi minua syömään ravintolaan josta en saanut ennakkotietoja. Paikan päällä ahdisti kun tajusin että sieltä sai vain pitkän tai lyhyen menun, ja laskun maltillinenkin loppusumma oli n. 100e/hlö. Kovasti laskeskelin päässäni että riittääkö moisen paukun jälkeen omat rahat edes bussilippuunsaati loppukuun menoihin. Mies maksoi kysymättä, ja jälkeen päin ajatellen olisi ollut tosi tökeröä olla tekemättä niin, hän kyllä tiesi tulotasoni.
Niiden treffien jälkeen tarjosimme toinen toisillenne, hän useammin minulle, mutta toisaalta minä matkustin aina tapaamaan häntä, mistä syntyi jo melkoinen kuluerä kuukaudessa. Vakiinnuttuamme ja naimisiin menetyämme elämme yhteistä taloutta. Se oli mulle aluksi vaikeaa, mutta ei mieheni halua perhettä jossa hän yksin elää ihan toista tulotasoa kuin muut. Sitäpaitsi olemme molemmat samalla alalla, ja mieheni on minua paljon vanhempi, joten tiedämme hyvin että alan heittelyistä johtuen sekin päivä voi tulla kun minä elätän ja pidän huolta.
Tää on varmaan kaikki sulle ap vaikea asia ymmärtää, mutta eipä me tarvita sun hyväksyntääkään. Tässä on kyse rakkaudesta eikä kuiteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää ap nyt yrittää tässä luoda jotain ongelmaa mihin en ole koskaan törmännyt.
Mä oon aina pistänyt kulut puoliksi tapailemieni miesten kanssa, osa heistä on ollut minua vähävaraisenpia. Toinen vuokraa leffan ja toinen tuo ruuan. Vuorotellen tarjotaan bisset ravintolassa. Kauppalaskusta heitellään jotain kymppejä toiselle. En kestäisi pennien laskemista. Miehet muuten usein ajattelee että vain heidän ostamansa televisiot tai äänentoistolaitteet on sijoituksia. Verhot, puutarhakalusteet, sunnuntaipihvit ja huonekasvit taas usein tulevat naisten lomakoista. Eli tasolle ihan yhtä merkittäviä kuin jotkut kakarat joita ilmankin pärjäisi.
Poikkeuksen kokemuksiini tekee nykyinen mieheni joka tienaa minua huomattavasti enemmän. Tapailumme alkuaikoina hän pyysi minua syömään ravintolaan josta en saanut ennakkotietoja. Paikan päällä ahdisti kun tajusin että sieltä sai vain pitkän tai lyhyen menun, ja laskun maltillinenkin loppusumma oli n. 100e/hlö. Kovasti laskeskelin päässäni että riittääkö moisen paukun jälkeen omat rahat edes bussilippuunsaati loppukuun menoihin. Mies maksoi kysymättä, ja jälkeen päin ajatellen olisi ollut tosi tökeröä olla tekemättä niin, hän kyllä tiesi tulotasoni.
Niiden treffien jälkeen tarjosimme toinen toisillenne, hän useammin minulle, mutta toisaalta minä matkustin aina tapaamaan häntä, mistä syntyi jo melkoinen kuluerä kuukaudessa. Vakiinnuttuamme ja naimisiin menetyämme elämme yhteistä taloutta. Se oli mulle aluksi vaikeaa, mutta ei mieheni halua perhettä jossa hän yksin elää ihan toista tulotasoa kuin muut. Sitäpaitsi olemme molemmat samalla alalla, ja mieheni on minua paljon vanhempi, joten tiedämme hyvin että alan heittelyistä johtuen sekin päivä voi tulla kun minä elätän ja pidän huolta.
Tää on varmaan kaikki sulle ap vaikea asia ymmärtää, mutta eipä me tarvita sun hyväksyntääkään. Tässä on kyse rakkaudesta eikä kuiteista.
*elintasolle ihan yhtä merkittäviä kuin kajarit, piti olla ekan kappaleen vika lause :D
Ote jankkaavan uliulimiehen elämästä:
Mummo, 92, heikolla äänellä: " kuule markojunani, ei mummi nyt saa sinulle leivottua niitä pikkupullia, kun mummilta onkin hiiva vahingossa päässyt loppuma..."
Uliuli: "no voi hitto kääkkä, kannattaisiko miettiä vähän etukäteen noita ostoksia, ei edes seniililtä lopu hiiva ellei ole elämänhallinta hukassa. Taidat olla niin katkera, ettet vaan halua leipoa miehelle."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pihiys on vastenmielinen luonteenpiirre, koska pihit ovat yleensä pihejä kaikesta ; ajastaan, vaivannäöstään, sängyssä, tunnetasolla, empaattisuudessa, kohteliaisuuksien lausumisessa muille. Eivät siis ainoastaan rahoistaan. Tästä syystä en koskaan lähtisi treffeille pihin miehen kanssa. Itse olen antelian kaikessa mahdollisessa, mutta se paljastuu miehelle vasta myöhemmin, ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen ymmärrän jos molemmat tarjoavat vuorotellen, en sitä että mies maksaa joka kerta. Kertokaas naiset kummasta tässä on nyt kyse?
Tässä on kyse periaatteesta, että en ikinä koskaan maksa toiselle mitään. Aloittaja nyt pohtii, miten esittää asia ennen ensimmäisiä treffejä, kun suunnittelee monen kymmenen euron teatterireissua.
Normaali ihminen ratkaisee asian niin, että pyytää toisen ensitreffeille ilmaiseen tai edulliseen paikkaan ja jos tyyppi vaikuttaa mukavalta, voi ehdottaa jo kalliimpaa tai omakustanteista tekemistä. Normaali vastapuoli tarjoaa sitten toisella kerralla, jos toinen on maksanut ensimmäisellä tapaamisella.
Näitä "normaaleita vastapuolia" on vaan aika vähän näkynyt reaalimaailmassa.
Miekkonenhan on varsinainen palkintopossu kirjoitti:
Treffailun edetessä :
"Vien sinut viikonloppulomalle Pariisiin- niin, sä maksat muuten ite!"
"Lähetin sulle ruusuja- sopii että maksetaan puoliks koska kylhän mäkin sitten kattelen niitä"
"Käväisin Stockan herkussa ja nyt kokkaan luonani romattista illallista- voit maksaa sun osuuden käteisellä kun saavut"
"Tulen viikonloppuna panemaan sua, homma pari kumia, mulla on jo pari vanhaa. Tai maksat ne panot puoliksi sunnuntaina"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ap nyt yrittää tässä luoda jotain ongelmaa mihin en ole koskaan törmännyt.
Mä oon aina pistänyt kulut puoliksi tapailemieni miesten kanssa, osa heistä on ollut minua vähävaraisenpia. Toinen vuokraa leffan ja toinen tuo ruuan. Vuorotellen tarjotaan bisset ravintolassa. Kauppalaskusta heitellään jotain kymppejä toiselle. En kestäisi pennien laskemista. Miehet muuten usein ajattelee että vain heidän ostamansa televisiot tai äänentoistolaitteet on sijoituksia. Verhot, puutarhakalusteet, sunnuntaipihvit ja huonekasvit taas usein tulevat naisten lomakoista. Eli tasolle ihan yhtä merkittäviä kuin jotkut kakarat joita ilmankin pärjäisi.
Poikkeuksen kokemuksiini tekee nykyinen mieheni joka tienaa minua huomattavasti enemmän. Tapailumme alkuaikoina hän pyysi minua syömään ravintolaan josta en saanut ennakkotietoja. Paikan päällä ahdisti kun tajusin että sieltä sai vain pitkän tai lyhyen menun, ja laskun maltillinenkin loppusumma oli n. 100e/hlö. Kovasti laskeskelin päässäni että riittääkö moisen paukun jälkeen omat rahat edes bussilippuunsaati loppukuun menoihin. Mies maksoi kysymättä, ja jälkeen päin ajatellen olisi ollut tosi tökeröä olla tekemättä niin, hän kyllä tiesi tulotasoni.
Niiden treffien jälkeen tarjosimme toinen toisillenne, hän useammin minulle, mutta toisaalta minä matkustin aina tapaamaan häntä, mistä syntyi jo melkoinen kuluerä kuukaudessa. Vakiinnuttuamme ja naimisiin menetyämme elämme yhteistä taloutta. Se oli mulle aluksi vaikeaa, mutta ei mieheni halua perhettä jossa hän yksin elää ihan toista tulotasoa kuin muut. Sitäpaitsi olemme molemmat samalla alalla, ja mieheni on minua paljon vanhempi, joten tiedämme hyvin että alan heittelyistä johtuen sekin päivä voi tulla kun minä elätän ja pidän huolta.
Tää on varmaan kaikki sulle ap vaikea asia ymmärtää, mutta eipä me tarvita sun hyväksyntääkään. Tässä on kyse rakkaudesta eikä kuiteista.*elintasolle ihan yhtä merkittäviä kuin kajarit, piti olla ekan kappaleen vika lause :D
Jos haluaa nähdä TV:ta tai kuunnella musiikkia muutenkin kuin kännykästä niin laitteita pitää olla. Verhoilla taas juuri muuta funktiota ei ole kuin olla ja roikkua katseltavana.
1+1=2 kirjoitti:
Pihiys on vastenmielinen luonteenpiirre, koska pihit ovat yleensä pihejä kaikesta ; ajastaan, vaivannäöstään, sängyssä, tunnetasolla, empaattisuudessa, kohteliaisuuksien lausumisessa muille. Eivät siis ainoastaan rahoistaan. Tästä syystä en koskaan lähtisi treffeille pihin miehen kanssa. Itse olen antelian kaikessa mahdollisessa, mutta se paljastuu miehelle vasta myöhemmin, ja hyvä niin.
Siispä suurin osa naisista omaa tämän vastenmielisen piirteen koska heille oman ruoan maksaminen on niin kovan tuskan ja hammasten kiristelyn takana että oikein miehiä pitää solvata. Solvata siitä, että mies maksaa vain 50%, ei 100% kuluista!
Tuntemattomalle naisellekin pitäisi maksaa ruokaa, juomaa ja sirkushuveja tai muuten pihtaa sängyssäkin eikä edes ruoki tulevia lapsiaan! Saakeli, mutta on loogisen kuuloista paskaa teiltä naiset :D Uskotteko itsekkään näihin horinoihinne?
Vierailija kirjoitti:
Tää ap nyt yrittää tässä luoda jotain ongelmaa mihin en ole koskaan törmännyt.
Mä oon aina pistänyt kulut puoliksi tapailemieni miesten kanssa, osa heistä on ollut minua vähävaraisenpia. Toinen vuokraa leffan ja toinen tuo ruuan. Vuorotellen tarjotaan bisset ravintolassa. Kauppalaskusta heitellään jotain kymppejä toiselle. En kestäisi pennien laskemista. Miehet muuten usein ajattelee että vain heidän ostamansa televisiot tai äänentoistolaitteet on sijoituksia. Verhot, puutarhakalusteet, sunnuntaipihvit ja huonekasvit taas usein tulevat naisten lomakoista. Eli tasolle ihan yhtä merkittäviä kuin jotkut kakarat joita ilmankin pärjäisi.
Poikkeuksen kokemuksiini tekee nykyinen mieheni joka tienaa minua huomattavasti enemmän. Tapailumme alkuaikoina hän pyysi minua syömään ravintolaan josta en saanut ennakkotietoja. Paikan päällä ahdisti kun tajusin että sieltä sai vain pitkän tai lyhyen menun, ja laskun maltillinenkin loppusumma oli n. 100e/hlö. Kovasti laskeskelin päässäni että riittääkö moisen paukun jälkeen omat rahat edes bussilippuunsaati loppukuun menoihin. Mies maksoi kysymättä, ja jälkeen päin ajatellen olisi ollut tosi tökeröä olla tekemättä niin, hän kyllä tiesi tulotasoni.
Niiden treffien jälkeen tarjosimme toinen toisillenne, hän useammin minulle, mutta toisaalta minä matkustin aina tapaamaan häntä, mistä syntyi jo melkoinen kuluerä kuukaudessa. Vakiinnuttuamme ja naimisiin menetyämme elämme yhteistä taloutta. Se oli mulle aluksi vaikeaa, mutta ei mieheni halua perhettä jossa hän yksin elää ihan toista tulotasoa kuin muut. Sitäpaitsi olemme molemmat samalla alalla, ja mieheni on minua paljon vanhempi, joten tiedämme hyvin että alan heittelyistä johtuen sekin päivä voi tulla kun minä elätän ja pidän huolta.
Tää on varmaan kaikki sulle ap vaikea asia ymmärtää, mutta eipä me tarvita sun hyväksyntääkään. Tässä on kyse rakkaudesta eikä kuiteista.
Eli sinulle rakkaus on miehen maksamia illallisia ja sirkustemppuja. Kuten ihan itsekin rehellisesti kerroit.
Niin, onhan se varmasti kivaa kun joku toinen maksaa sunkin viulut