Lue keskustelun säännöt.
Ranska on lapsivihamielinen maa
Äiti
29.08.2016 |
http://areena.yle.fi/1-3683033
Kuuntelin tuon ohjelman ja yllätyin, kuinka lapsivihamielinen maa Ranska on. Ja nämä asiat kertoi Ranska-fanaatikko, ihminen, joka rakastaa Ranskaa, jolla on ranskalainen mies ja joka asuu Ranskassa.
-Lasten ruumiillinen kurittaminen hyväksytään ja sitä näkee yleisesti julkisillakin paikoilla.
-Äitejä ei kannusteta jäämään kotiin. Nopeasti töihin palaaminen on normi.
-Vanhempien parisuhde asetetaan lasten, myös vauvan, edelle. Muut hoitakoot, kun vanhemmat vaalivat parisuhdettaan.
-Lasten kohtaamista ja ymmärtämistä ei hyväksytä kuin rajallisesti. Kätilöt voivat moittia pientenkin lasten vanhempia siitä, jos he reagoivat liian herkästi vauvan tai lapsen tarpeisiin. Sitä nimitetään Ranskassa prinsessakasvatukseksi.
-Imettämiseen ei kannusteta ja imettämisestä liikkuu paljon väärää tietoa (esimerkiksi astman siirtyminen imetyksessä). Sen sijaan kyllä tarjotaan julkinen tuki lantionpohjalihasten treenaamiseen (kätilön luona käynnit synnytyksen jälkeen).
-Neuvolajärjestelmää ei ole ja lääkärien neuvot ovat ristiriitaisia. Esimerkiksi ruokavaliosuositukset voivat olla aivan erilaisia kuin Suomessa. Vauvoille saa esimerkiksi työntää massuun sokeria.
-Tuttia imetään yleisesti yli viisivuotiaaksi.
-Lapset menevät esikouluun jo kolmivuotiaina, jopa alle. Päivät ovat erittäin pitkiä.
-Lapsille opetetaan ankaralla kädellä pöytätavat jo hyvin nuorina.
Ainoat myönteiset mieleeni jääneet asiat olivat perhekeskeisyys, esikoulujen ja koulujen kolmen ruokalajin ateriat ja se, että lapset voivat asua aikuistuessaan ja aikuistuttuaan kotona hyvin pitkään ja sitä pidetään täysin luonnollisena.
Kommentit (7)
Sen takia ranskalaisista kasvaakin kaikista vähän tunnevammaisia. Okei mulla on alle kymmenen ihmisen otos, mutta kaikki tapaamani ranskalaiset ovat olleet enemmän tai vähemmän kusipäitä. Ranskalaisilta saamiani neuvoja lastenkasvatukseen on ollut, että 2kk vanhaa ei tarvitse syöttää yöllä(herranjumala sehän häiritsee vanhempien nukkumista, oli aidosti järkyttynyt) ja että saman 2kk vanhan vauvan luo ei edes tarvitse mennä yöllä, vaikka se itkisikin.
Mutta tosta parisuhteen hoitamisesta sain sen kuvan, että kannustetaan hoitamaan parisuhdetta sen sijaan, että jumituttaisiin kaikki kotiin. Lapsi/vauva ei vahingoitu mitenkään, vaikka vanhemmat kävisivät kerran viikossa illalla ulkona syömässä kahdestaan tämän nukkuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, vaalitaan parisuhdetta....miehet käyvät silti ihan yleisesti vieraissa.
Suomeenkin sama homma, ainakin muutamilta osin. Täällä mennään ihan liikaa lasten ehdoilla. Lapset ovat nousseet aikuisten pomoiksi, vaativat, vikisevät, kiukuttelevat, eivät kunnioita mitään tai ketään. Itsekkäitä minäminä-kusipäitä.
Vierailija kirjoitti:
Suomeenkin sama homma, ainakin muutamilta osin. Täällä mennään ihan liikaa lasten ehdoilla. Lapset ovat nousseet aikuisten pomoiksi, vaativat, vikisevät, kiukuttelevat, eivät kunnioita mitään tai ketään. Itsekkäitä minäminä-kusipäitä.
Aamen! juuri tänään oli lehdessä juttua opettajia terrorisoivista pikkupaskoista ja niiden vinksahtaneista vanhemmista. En ole opettaja, mutta jos minulle joku räkänokka alkaisi ryppyilemään samalla lailla, niin laittaisin sen kyllä välittömästi ruotuun, vaikka erityisherkkä ja -lahjakas Nico-Jannica siitä saattaisi muutaman trauman saadakin. Ranskassa ei tuollaisia pikkuhirviöitä katsella sekuntiakaan. Jos ei omat vanhemmat vaivaudu kasvattamaan lapsiaan, niin muut kyllä puuttuvat riekkumiseen.
Olen kyllä saanut saman käsityksen ranskalaisesta kasvatuksesta kuin ap. Toki tässä voi kysyä, miten ranskalaiset sitten oikein pärjäävät elämässä, mutta pärjäsiväthän karuissa olosuhteissa kasvaneet ihmiset jotenkuten kautta historian, ongelmat näkyvät hienovaraisemmin ihmissuhteissa ja stressitilanteissa. Ja ranskalaisillahan on stereotyyppisesti maine riitaisina ja äkkiväärinä ja ylimielisinä, tämähän voisi mahdollisesti liittyä tuohon perinteiseen kasvatukseen.
Mulle on muuten useampi kehityspsykologian pitkän linjan ammattilainen maininnut, että tämä "pehmokasvatus" mitä nykyään pohjoismaissa suositaan, on ehdottomasti parasta, mitä lastenkasvatuksen historiassa on tapahtunut, lapsen näkökulmasta. Ja ei kai kukaan oikeasti voi ajatella, että 2-kuista ei kuulu ottaa syliin jos se itkee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut Ranskassa yksivuotiaan kanssa. Koko ajan tuli ravintoloissa kommenttia henkilökunnalta, kun bebe sormiruokaili ja sotki suupielensä. Ilmeisesti vanhempien olisi pitänyt syöttää ja pistää tutti suussa rattaisiin.
En sentään uskaltanut taaperoimettää julkisesti.
Menepäs Pariisiin. Ei ainakaan metrossa näy moniakaan äitejä/isiä rattaiden kanssa. YMmärrän koska siellä ei ole kuin rappuja rappujen perään. Varmaan ihmettelivat miku hullu olin kun rahtaisin lasta matkarattaissa portaita ylös ja alas. :)