Lue keskustelun säännöt.
Totaalinen yksinäisyys kotiäitinä!
29.08.2016 |
Olen toista kertaa kotiäitikierroksella toisen lapsen kanssa. Asumme nykyään eri alueella. Esikoisen kanssa viihdyin kotona niin hyvin! Joka päivä puistoilua, siellä oli aina samat äidit, paljon lapsia ja ihanat työntekijät. Tai sitten kävimme avoimella päiväkodilla. Koskaan en tuntenut oloa yksinäiseksi.
Mutta täällä... On varmaan pkseudun korkein virikehoiitoprosentti. Tämä tarkoittaa että ketään ei ole missään. Äitiyslomalaisia on paljon (minullekin tuttuja), mutta koska esikoiset ovat päiväkodissa niin tokihan he eivät halua minunkaan sellaista rasitteeksi. Pyytävät kyllä kahville ja kärrykävelylle, mutta ne on puhtaasti aikuisten juttelutuokioita enkä voi niihin esikoista raahata.
Hän käy kolme kertaa viikossa kyllä kerhossa, joskin joudun viedä hänet kauas kotoa kerhoon (julkisilla 40min), että saa edes vähän ikäisempää seuraa. Joten siinähän se aika sitten meneekin. Lähikerho on 2-3-vuotiaita täynnä, oma on 5.5v.
Ainoa henkireikä on avoin päiväkoti. Se kyllä aukeaa kerhojen takia lähes joka päivä vasta klo 11. Yleensä siellä ei ole ketään, mutta työntekijöistä on tullut tuttuja. Lapset on pieniä taaperoita, että ei niistä seuraa minun lapselle ole. No nyt se ollaan pian sulkemassa kun rakennus pitää purkaa.
Lähimmät puistot joissa olen lapsia nähnyt on 2km päässä. Toki sinne voisi päivittäin kävellä, mutta matka on kyllä vähän pitkä päivittäin liikuttavaksi, julkiset on järkkyhuonot ja minulla ei ole koko ajokorttia.
Jotenkin tämä tuntuu ihan uuvuttavalta tarpomiselta. Lapset ovat ainoa seurani, vaikka tiedän paikan olevan täynnä muitakin äitiyslomalaisia. Väsyttää myös raahata isompaa niin kauas kerhoon, mutta lähemmäskään ei voi viedä. Päiväkoti ei tule kyseeseen, koska sitten menettää kuntalisän, hoitorahan esikoisesta ja maksaa päivähoitomaksun. Osapäivähoidolle tulisi siis hintaa n. 400e/kk (kuntalisä 220e+hoitoraha 65e+maksu reilu 100e).
:(( Onko muita yksinäisiä?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Loisit vuosia kotona miehen maksamana , ja ihmettelet kun on niin tylsää?
No itseasiassa, 3v kotihoito on miehelle ensiarvoisen tärkeää. Ei suostu muuta edes harkitsemaan. Keskituloiselle perheelle tämä on ainoita tukia mitä yhteiskunnalta koskaan saa lapsilisän ja opintorahan lisäksi. Niin kauan kun maksetaan näin paljon veroja aiotaan myös käyttää mahdollisuus kotihoidontukeen. Se on toinen juttu se. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just. Asun kaupungissa, johon muutin mieheni perässä, enkä tuntenut täältä ketään. Me vaan kuule mennään eikä meinata ton muksun kanssa. Reipastu ja lopeta toi itsesäälissä rypeminen, mee nyt jo henkisen puolen vuojs takaisin sinne töihin helvetti soikoon.
Itsekin totesin, että yhden lapsen kanssa on niin helppoa olla kotona. Itsekin esikoisen kanssa viihdyin, oli vauvakinot, vauvamuskarit, esikoiskerhot jne. sekä kahvitteluja ja kävelyitä muiden kotiäitien kanssa. Mutta ei noihin mennä kahden lapsen kanssa. Ja levätäkin sai silloin kun vauva nukkui tai leikki muuten tyytyväisenä hetken itsekseen. Nyt kahden lapsen 1 v. ja 4 v. kanssa paljon rankempaa. Meillä ratkaisu oli, että isompi meni hoitoon osa-aikaisesti ja viihtyy siellä hyvin. Puistot ihan tyhjillään, avoimessa ei todellakaan päivittäin 4- vuotiaita. Samoja kokemuksia kuin ap:la ja 4-v, kaipaa jo ikäistään seuraa. Asun siis myös pk-seudulla, kuten ap. Ja kyllä, töihin olen palaamassa hyvin pian.
Vierailija kirjoitti:
Just. Asun kaupungissa, johon muutin mieheni perässä, enkä tuntenut täältä ketään. Me vaan kuule mennään eikä meinata ton muksun kanssa. Reipastu ja lopeta toi itsesäälissä rypeminen, mee nyt jo henkisen puolen vuojs takaisin sinne töihin helvetti soikoon.
Mehän ollaan menty, kuntarajojenkin yli. Mutta se nyt menee naurettavuuksiin, että aina pitäs lähtee toiseen kuntaan että näkisi muita lapsia. Siis julkisilla, ja monesti ootellaan vielä se seuraavakin bussi kun eka oli täynnä rattaita. Ei se ihmisiin tutustuminen ole niin helppoa jos täytyy ihan vieraaseen paikkaan lähteä hirveän operaation taakse. Ap
Siis en nyt ymmärrä mikä se oikea ongelma on. Valitat yksinäisyyttä, mutta sitten kuitenkin mietit isomman lapsen hoitoon viemistä. Kunpi sulla siis onkaan se ongelma, yksinäisyys vai se, että on raskasta olla kahden lapsen kanssa? Vai ajatteletko kenties, että jos isompi olisi hoidossa, niin olisit vapaampi näkemään kavereita? Se nyt vaan on niin, että kun on kaksi lasta, niin kaikki on vähän vaikeampaa mitä yhden kanssa oli. Sitä mukavaa rentoa esikoisen vauva-aikaa sä et saa enää takaisin.
Ja miksi se esikoinen olisi haitolla, kun tapaat niitä toisia äitejä? Meillä ei kyllä koskaan ole kavereiden kanssa ollut mitään ongelmaa jos jollakin on ollut mukana enemmän lapsia kuin toisella. Ne aikuisten omat hetket vietetään sitten ihan ilman yhtään lasta, ei vaunuja työnnellen.
Kotiäitien ja ylipäätään äitien väsymyksestä ja uupumuksesta pitäisi puhua paljon enemmän. Jos ei ole itse koskaan hoitanut pientä vauvaa tai uhmaikäistä ei ymmärrä kotiäitien yksinäisyyden ja väsymyksen luonnetta ja syitä. Ihmissuhteilla on tärkeä osa ylläpidettäessä omaa toiminnallisuutta ja ehkäistä väsymystä ja jopa uupumista.
Uupumuksen yksi syy on se, että ei pääse itse säätelemään ajankäyttöään, myöskin jatkuva valppaana olo ja valmiina toimimaan toisen tahdin mukaan saattaa olla yllättävän uuvuttavaa. Sananmukaisesti "pomo" voi pompotella miten sattuu, määrätä tahdin ja sanella aikataulun. Sama pätee ihan leipätyössäkin.
Aivot tarvitsevat erilaisia ja eritasoisia virikkeitä, jonkun mieli hieman enemmän ja jonkun vähemmän. Kyse on jonkinlaisesta töiden ja toimintojen tilkkutäkistä. Näin pysymme toimintakunnossa ja mieli pysyy virkeänä. Kun mieli askaroi toisen tasoisen asian parissa,se virkistyy ja jaksaa taas puuhailla toisenlaisten asioiden parissa. Myös omaa aikaa omine mietteineen on oltava riittävän usein. Ajatuksiaan on silloin tällöin saatava ajatella loppuun asti. Omaa mieltä pitää ja kannattaa hoitaa.
Saattaisi olla viisasta etukäteen suunnitella erilaisia ja realistisia, mutta myös hyvää mieltä tuottavia mahdollisuuksia ja aktiviteetteja, joita voi äitiytyden aikana tehdä. Tuttavani luki ylioppilaaksi, toinen alkoi tehdä vaatteita, kolmas alkoi harrastaa joogaa jne. Asioita he eivät tehneet ns. niska limassa vaan itselle sopivaan tahtiin. Olennaista oli, että samalla he tapasivat muita ihmisiä. Molemmat silti viihtyivät hyvin äitiydessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis en nyt ymmärrä mikä se oikea ongelma on. Valitat yksinäisyyttä, mutta sitten kuitenkin mietit isomman lapsen hoitoon viemistä. Kunpi sulla siis onkaan se ongelma, yksinäisyys vai se, että on raskasta olla kahden lapsen kanssa? Vai ajatteletko kenties, että jos isompi olisi hoidossa, niin olisit vapaampi näkemään kavereita? Se nyt vaan on niin, että kun on kaksi lasta, niin kaikki on vähän vaikeampaa mitä yhden kanssa oli. Sitä mukavaa rentoa esikoisen vauva-aikaa sä et saa enää takaisin.
Ja miksi se esikoinen olisi haitolla, kun tapaat niitä toisia äitejä? Meillä ei kyllä koskaan ole kavereiden kanssa ollut mitään ongelmaa jos jollakin on ollut mukana enemmän lapsia kuin toisella. Ne aikuisten omat hetket vietetään sitten ihan ilman yhtään lasta, ei vaunuja työnnellen.
Juuri siksi mietin sitä hoitoon viemistä kun KAIKKI muutkin tekee niin. Ja kyllä, he elävät toisenkin kanssa sitä yhden lapsen arkea kun esikoinen on hoidossa. Ei minusta ole ollut erityisen rankkaa kahta hoitaa. Ikäväksi se tulee, kun muut haluavat nähdä kuopusten kanssa ja ihmettelevät miksi minulla on isompikin lapsi kun sitten ei voi oikein olla rauhassa. Olisi erilaista jos muutkin pitäisi isompiaan kotonaan, saisi omakin esikoinen seuraa, äidistä puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just. Asun kaupungissa, johon muutin mieheni perässä, enkä tuntenut täältä ketään. Me vaan kuule mennään eikä meinata ton muksun kanssa. Reipastu ja lopeta toi itsesäälissä rypeminen, mee nyt jo henkisen puolen vuojs takaisin sinne töihin helvetti soikoon.
Mehän ollaan menty, kuntarajojenkin yli. Mutta se nyt menee naurettavuuksiin, että aina pitäs lähtee toiseen kuntaan että näkisi muita lapsia. Siis julkisilla, ja monesti ootellaan vielä se seuraavakin bussi kun eka oli täynnä rattaita. Ei se ihmisiin tutustuminen ole niin helppoa jos täytyy ihan vieraaseen paikkaan lähteä hirveän operaation taakse. Ap
Nro. 23 jatkaa. Ei se helppoa aina todellakaan tutustua toisiin ihmisiin, ja useamman lapsen roudaaminen julkisilla kauemmas on jo aikamoinen operaatio minustakin. Meillä naapurustossa 4 suunnilleen esikoiseni ikäistä lasta, mutta heistä ainoa kotona oleva on sen verran raju poika, että esikoiseni (tyttö) pelkää häntä eikä ole kiinnostunut leikkimään tämän kanssa. Lapsillakaan ei aina välttämättä mene leikit yhteen...Tämän pojan äidistä on sentään minulle ollut onneksi seuraa hiekkalaatikolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ei kaikkea voi saada. Jos oma pää hajoaa niin palaa töihin ja laita lapset hoitoon. Tai muuttakaa.
Meillä 4v käy kerhossa juuri siksi arkisin, että itse en jaksa siellä hiekkalaatikon reunalla kykkiä kahdesti päivässä. Enkä alkaisi siellä kykkimään myöskään naapurin Pirkon seuran takia. Onhan tämä välillä yksinäistä, mutta oma on valintani. Pienempi menee hoitoon 2-vuotiaana ja mina palaan töihin. Sen vuoden seisoo vaikka päällään. Esikoinen on olluy kotihoidossa sitten jo 5v, mutta ei se mielestäni liity kuopuksen kotihoidon pituuteen mitenkään (toisenkin pitää olla kolme vuotta kotona kun ekakin oli).
Mä olen tehnyt sellaisen huomion, että kahden lapsen kanssa kotona olevat joko pitävät esikoista hoidossa tai ainakin kerhossa tai sitten heillä todella osallistuvat isovanhemmat, jotka ottavat lapsia useamman kerran viikossa...Kolmas vaihtoehto on tosi väsynyt ja ärtyisäkin äiti. Ei kotona olo tosiaan sovi kaikille ja hiekkakakut riitä päivän ohjelmaksi, eikä mielestäni näin tarvitsekaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin me äidit ollaan erilaisia - itse taas nautin tästä rauhasta, enkä kaipaa seuraa ollenkaan. Työssäni joudun matkustamaan ja olemaan sosiaalinen erilaisissa tilanteissa, niin otan tämän äitiysloman hengähdystaukona. Ja esikoinen 5v, on kokopäivähoidossa. Otetaan vapaapäiviä aina, jos siltä tuntuu, mutta maksetaan siitä huolimatta täysi maksu.
Muutto toiselle alueelle?
Asennemuutos?
Kiva harrastus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loisit vuosia kotona miehen maksamana , ja ihmettelet kun on niin tylsää?
No itseasiassa, 3v kotihoito on miehelle ensiarvoisen tärkeää. Ei suostu muuta edes harkitsemaan. Keskituloiselle perheelle tämä on ainoita tukia mitä yhteiskunnalta koskaan saa lapsilisän ja opintorahan lisäksi. Niin kauan kun maksetaan näin paljon veroja aiotaan myös käyttää mahdollisuus kotihoidontukeen. Se on toinen juttu se. Ap
No just. Ja sitten mieluummin kärsitte, kun on pakko yrittää saada irti sen minkä saatte yhteiskunnalta? Eikö henkinen hyvinvointi ole kuitenkin tärkein? Sille ei edes hintalappua voi laittaa. Jos sinä voit huonosti kotona, niin kyllä tuohon pitäisi joku muutos tulla.
Tuetaanhan päiväkodissakin hoitoa. Lapsen hoito siellä maksaa 1000-1200 e/kk, josta itse tarvii maksaa vain 280 e. Jos se on tärkeintä, että saatte maksimaalisen hyödyn maksamistanne veroista, niin päiväkoti olisi teille se oikea ratkaisu.
5,5 v on jo sen ikäinen, että hän tarvisi todella paljon ikäistään seuraa. Kerho on aika vähän. Minun äiti oli samanlainen junttura kuin te ja minä menin vasta eskariin. Ja ihan hirveää se oli, kun olin erakoitunut kotiin ennen sitä. Olin sosiaalisesti kömpelö, aina yksin ja kiusattuna, kun en osannut toimia muiden kanssa. Mieluummin olisin ollut päiväkodissa 4 vuotiaasta asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loisit vuosia kotona miehen maksamana , ja ihmettelet kun on niin tylsää?
No itseasiassa, 3v kotihoito on miehelle ensiarvoisen tärkeää. Ei suostu muuta edes harkitsemaan. Keskituloiselle perheelle tämä on ainoita tukia mitä yhteiskunnalta koskaan saa lapsilisän ja opintorahan lisäksi. Niin kauan kun maksetaan näin paljon veroja aiotaan myös käyttää mahdollisuus kotihoidontukeen. Se on toinen juttu se. Ap
No just. Ja sitten mieluummin kärsitte, kun on pakko yrittää saada irti sen minkä saatte yhteiskunnalta? Eikö henkinen hyvinvointi ole kuitenkin tärkein? Sille ei edes hintalappua voi laittaa. Jos sinä voit huonosti kotona, niin kyllä tuohon pitäisi joku muutos tulla.
Tuetaanhan päiväkodissakin hoitoa. Lapsen hoito siellä maksaa 1000-1200 e/kk, josta itse tarvii maksaa vain 280 e. Jos se on tärkeintä, että saatte maksimaalisen hyödyn maksamistanne veroista, niin päiväkoti olisi teille se oikea ratkaisu.5,5 v on jo sen ikäinen, että hän tarvisi todella paljon ikäistään seuraa. Kerho on aika vähän. Minun äiti oli samanlainen junttura kuin te ja minä menin vasta eskariin. Ja ihan hirveää se oli, kun olin erakoitunut kotiin ennen sitä. Olin sosiaalisesti kömpelö, aina yksin ja kiusattuna, kun en osannut toimia muiden kanssa. Mieluummin olisin ollut päiväkodissa 4 vuotiaasta asti.
Lapsemme on ehtinyt, kiitos kysymästä, myös käymään päiväkodissa kun olemme olleet töissä molemmat. Ei ikinä mitään ongelmaa sosiaalisissa suhteissa. Kyllä olisin esikoisen mieluiten tutussa päivähoidossa pitänyt, mutta koska siihen nyt ei valitettavasti kotihoidontuella ole varaa niin ei siellä ole. Hienoa, jos muille ei ole ongelma se että talouden tulot on 400e pienemmät mitä voisivat olla, vaikka vain yksi aikuisista on töissä.
Ja tokikaan en voi tässä tilanteessa toista hoitaa 3v kotona. Harkitsen kyllä vakavasti muuttoa johonkin kuntaan josta osa-aikahoidosta ei näin sakoteta (ilmeisesti Hgissä ei sakoteta?), esikoinenkin on kuitenkin kohta 6v, mutta ei vaan nyt pysty maksamaan sitä huimaa hintalappua muutaman tunnin hoidolle 3-4kertaa viikossa.
Tänään olemme käyneet kahdella avoimella päiväkodilla ja kirjastossa. Törmäsimme yhteen yksivuotiaaseen. Käytimme reissaamiseen 1.5h. Ap
Just. Asun kaupungissa, johon muutin mieheni perässä, enkä tuntenut täältä ketään. Me vaan kuule mennään eikä meinata ton muksun kanssa. Reipastu ja lopeta toi itsesäälissä rypeminen, mee nyt jo henkisen puolen vuojs takaisin sinne töihin helvetti soikoon.