Uskon Jumalaan, mutten ole kristitty, mikä sitten?
Olen jo useita vuosia jollakin asteella uskonut Jumalaan ja rukoillut. Rukoukset muistuttanevat lähinnä kristittyjen rukouksia, koska sellaisia olen kerhoissa sun muissa oppinut, joten ne ovat tuntuneet "omilta". Uskon osittain johdatukseen ja jonkinlaiseen kuoleman jälkeiseen elämään. Sen sijaan helvettiin tai syntiin en usko kumpaankaan ja olen ajatusmaailmaltani liberaali. Raamatun kertomuksiin en usko, en luomiseen tms.
Eli kristittyjen mielestä olen varmasti hyvin "vääräuskoinen". Kysymys kuuluukin, mikä minä sitten olen, kun uskovaisella tarkoitetaan usein juurikin kristittyä? Vai enkä kuulu mihinkään joukkoon? Löytyykö täältä muita samalla tavalla kanssani kokevia?
Kommentit (14)
Lienet tee-se-itse -uskoinen. Rakennat oman uskontosi ja jumalasi mieleiseksesi. Tämä jumalasi on tietenkin tahdoltaan sellainen, joka sopii hyvin juuri 2010-luvun Suomeen: suvaitsee kaiken ja tekee sinulle mieliksi. Syntiä ei tietenkään ole. :)
Olet mielikuvitus-uskovainen.
"Tahdotko tehdä oman Herran mielessäsi kuvitelman..."
Jeesus on tie, totuus ja elämä. Rukoile häntä ja hän totisesti vastaa ja muuttaa elämäsi.
Jeesus itse sanoo Raamatussa, että jos te ette usko minua siksi joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.
Pöh...anna mennä jos hyvältä tuntuu. Eikai sille nimeä tarvitse olla.
Olet Myöhempien Aikojen Uniikkien Lumihiutaleiden Seurakunnan jäsen.
Joh 3.16: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.
Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."
Matt. 11 29-30
Oletko gnostikko? Uskot kristittyjen Jumalaan, muttet niissä raameissa, jotka kirkko määrittelee? Tuomaan evankeliumi käsittelee henkilökohtaista jumalsuhdetta, johon ei tarvita kirkkoa tai muita valtarakenteita.
Maailmassa on miljoonia uskontoja ja jumalia. Ihmisten itse keksimiä. Uskosi on oma asiasi. Ei sinun tarvitse laulaa uskoasi. Jos joku kysyy niin voit sanoa uskovasi johonkin suurempaan henkeen ja voimaan, mutta se ei ole Raamatun jumala etkä usko raamatun oppeihin.
Raamattu kertoo että ns. riivaajatkin uskovat Jumalaan, eli kyllä moni uskoo Jumalaan vaikka eivät usko Jumalaa. Toisin sanoen jos ei ole Jumalaa niin on Jumalaton eikö? Samoin kuin jos minulla ei ole rahaa niin olen rahaton. Jumalattomalla usein käsitetään asia niin, että ihminen on jotenkin julma ja paha mutta tässä yhteydessä näin ei ole. Tassut ristiin ja pyydä, että Jeesus tulee elämääsi niin problem solved :)
Olet teisti. Tarkemmin voit määritellä vain itse, eikä ole tarpeen määritellä lainkaan.
Teismi, eli jumalusko voi liittyä jonkin uskonnon seuraamiseen, mutta ei välttämättä. Ateismi on sille vastakkainen katsontakanta.
Olet samanlainen kuin monet muut, löydät turvaa
lapsena saaduista opeista, vaikka järjellä ajattelen pidät niitä hömppänä.
Minä "uskon" samalla tavalla, höpisen tiukan paikan tullen rukouksia, joita luterilainen kasvatus on antanut, ne antavat lohtua, uskon että minkä tahansa uskonnon loitsu antaisi saman keinon rauhoittua ja selventäisi ajatukset, niin että lopputulos olisi, kyllä tästä selvitään.
Minun ajatus uskosta on siis, että loppujen lopuksi kaikki uskonnot ovat yhtä ja samaa, eri kolehtihaavilla ja aina riittää niitä jotka haluavat höynäyttää muita elämään omien oppiensa mukaan.
Mielestäni sinä olet inhimillinen ihminen.
Olet ihminen. Olet hengellinen olento. Uskovainen.
Ei se rajoitu uskontoihin.