Miten kestätte, kun siivousta on koko ajan?

En kestäkään. Tilannetta on vielä vaikeampi kestää, kun 99% tavaroista, joita siirrän takaisin oikeille paikoilleen, ei ole minun. Vituttaa aina. Kiva elämä.

Pitäis vaan pystyä hetkeks irrottautumaan, siitä oravanpyörästä.

Pois, jossain käymään.

Kertakäyttöastiat, kun on pahinta.

Lienee asenne. Jos asennoidut siivoamiseen, että ,, ttu tää on pers,,,,, , niin tokkopa tuo kovin mukavalta maistu. Lapsen myötä siivoaminen vähintääkin triplaantui ja voin kertoo, että ketutti. Järjestelen pari kertaa päivässä tavarat ja teen joka päivä jonkun askareen, että kaikki ei pursua paskaa samalla siivouskerralla. Oon huomannu et mitä enemmän siivoo sen helpommin pitää yllä sitä semmosta positiivista siivousenergiaa. Ainiin ja sotku lisää mulla ressiä, joten pakko pitää paikat puhtaana.

Saan energiaa siitä siististä kodista. Pahinta on jos se sotku ryöpsähtää valloilleen. Erityisen raskaita on sairastamisjaksot.

Sitähän se on,jatkuvaa siivousta.Kuitenkin,kun koko ajan vähän järjestelee,ei pääse kertymään supersotkua.Joka päivä pyykkikone päälle,tiskit pois heti syömisen jälkeen,ja iltasin lasten lelut ja roinat paikoilleen,ja vessaan pesuaineet yöksi.Ja tietysti kannattaa miettiä ,kuinka paljon tavaraa sitä oikeasti tarvitaan.Vähemmän roinaa ,vähemmän siivousta.Lasten kanssa kun ulkoilee paljon,nii ei tule sisälle sotkua =D

Eniten vituttaa se, että äijä vois asua vaikka läävässä ja ei siis häntä paljoa kiinnosta siivous. se siivoaa ketä häiritsee, eli minä.

S kini parturi saa olla varmaan paljon luudanvarressa mikäli huuteluiltaan kerkiää ja itkuiltaan kerkiää?

Hyvin. En nimittäin siivoa.