Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet ihmisestä, joka oli puolitoista vuotta työttömänä?
Kommentit (18)
Ajattelen että hän ei pystyisi kilpailemaan kanssani, koska itse olen ollut yli kolme vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut 10 vuotta työttömänä, joten pidän häntä todellisena onnenpekkana.
Tero? Kuulinkin että sait töitä. Onneksi olkoon. Hieno homma.
Ajattelen, että kyllä onkin ikäisekseen ihan nätti naama, kun peiliin katson :)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut 10 vuotta työttömänä, joten pidän häntä todellisena onnenpekkana.
Mietitkö itsemurhaa jos et koskaan työllisty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmissaastaa. Odotan vain sadetta, joka lopulta putsaa nämä maasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut 10 vuotta työttömänä, joten pidän häntä todellisena onnenpekkana.
Mietitkö itsemurhaa jos et koskaan työllisty?
Logiikka ei taida olla vahvuutesi. Tappamalla itsensä ei ainakaan työllisty. Jos päättää elää niin työllistyminen on vielä mahdollista.
En mitään erikoista. Luultavasti huono tuuri. Olin itse tavallaan pitempäänkin, mutta nyt on toistaiseksi voimassa oleva työ. Tavallaan siksi, että tein satunnaisia töitä kotoa käsin, mitä satuin keksimään: Mysteeriostoja, tuotearvosteluja yms. pieniä juttuja, mistä sai jonkun vähäisen palkkion tai palkinnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut 10 vuotta työttömänä, joten pidän häntä todellisena onnenpekkana.
Mietitkö itsemurhaa jos et koskaan työllisty?
Logiikka ei taida olla vahvuutesi. Tappamalla itsensä ei ainakaan työllisty. Jos päättää elää niin työllistyminen on vielä mahdollista.
Kyllä pitkän työttömyyden jälkeen työllistyminen on mahdotonta.
Työnteko maailman yksinkertaisin asia ja jotkut ei oo töissä? Mielummin elävät muiden kustannuksella tekemättä mitään... maailma hukkuu paskaan tätä menoa, olisi parempi opetella uimaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitään, omassa työttömyydessäkin on niin paljon käsiteltävää. Voin kyllä alkaa ajattelemaan toisten työttömyysajanjaksoja palkkaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut 10 vuotta työttömänä, joten pidän häntä todellisena onnenpekkana.
Mietitkö itsemurhaa jos et koskaan työllisty?
Logiikka ei taida olla vahvuutesi. Tappamalla itsensä ei ainakaan työllisty. Jos päättää elää niin työllistyminen on vielä mahdollista.
Kyllä pitkän työttömyyden jälkeen työllistyminen on mahdotonta.
Ja pitkään juopotelleen mahdoton raitistua, vai miten se nyt oli ... ?
Jäin itse työttömäksi -90 luvun laman myötä. En kuitenkaan jäänyt lepäämään laakereilla, vaan puoliväkisin änkeisin jo kurssille kolmantena työttömyykuukautena. Kävin kahden vuoden aikana kaksi alaani liittyvä kurssia ja niiden välisen ajan opiskelin uusia asioita alaltani, osin kotona lukemalla todella paljon ja tekemällä harjoituksia, osin yliopistolla avoimilla luennoilla ja hengailemalla samasta alasta kiinnostuneiden kanssa parissa alan tapaamisissa ja siinä samalla muussakin yliopistossa naapurikaupungeissa. Kaikki kulut omalla kustannuksellani ajatellen sen olevan verkostoitumista ja parantavan mahdollisuuksia löytää työtä muodostuneiden yhteyksien kautta.
Perustin yrityksen kurssikavereideni kanssa jälkimmäisestä kurssilta, olin siis osakkaansa perustetussa Oy:ssä en vakituisena työtekijää koska vasta perustetulla yrityksellä ei ollut varaa palkata kokoaikaiseksi. Sain kuitenkin reilun vuoden aikana tehtyä firman kautta pari keikkaa, joista palkkaa sen verran että olin ansainnut firmaan pääomaksi sijoittamansa osuuden takaisin verojen jälkeen. Sitten yksi näistä yrityksen asiakkaista tarjosi töitä ja jonkun ajan päästä kun näin että työtä riitti myin osuuteni perustetusta firmasta sitä vielä pyörittävälle edulliseen 1 markan hintaan. Osakkuuteni firmassa oli tehnyt tehtävänsä ja halusin tukea sitä pyörittäviä parhaani mukaan.
Totta kai minulla oli kovan tahdon ja yrittämisen lisäksi myös onnea matkassa pariinkin otteeseen oman työttömyyteni aikana. Onni suosii rohkeaa, jos nyt ei aivan hullun rohkeaksi heittäydy ja varmasti en olisi nyt 23v myöhemmin ollut koko ajan työllistetty hyväpalkkaisessa työssä, ellen olisi itse ollut niin aktiivinen koko sen ajan kun olin työtönkin, enkä ottanut vastuuta itseni kehittämisestä tai olisin epäröinyt käyttää omia rahojani kuluihin, joita välttämättä aiheutui aktiivisuudestani. Olin päättänyt, että saan varmasti työtä kun olen aktiivinen tai kuolen yrittäessäni, mutta periksi en anna ja se myös kannatti.
Ja totta kai 10v lonkkaa vetäneen on vaikeampi aktivoituna, kun vasta työttömäksi jääneen, mutta on myös varmaa että niin moni ei passivoituisi jos siihen ei olisi edes käytännön mahdollisuutta niin että yhteiskunnan elättinä ei voisi kituuttaa vuosia ilman että tekee muuta kuin kirjoittelee työtön työtön työtön ad nauseam ja välillä tulee te-keskuksen vaivaamaksi ja on hakevinaan töitä.
Meillä on systeeminen vika yhteiskunnassa. Osalle maksetaan siitä, että he eivät tee töitä ja jos erehtyvät tekemään edes vähän välillä niin siitä rangaistaan vähentämällä tuloja niin että, mikään yritteliäisyys löytää muuta kuin kokoaikaista työtä on pahasta ja kääntyy työnhakijan etua vastaan. Kun kokoaikaista työtä ei riitä taloustilanteessa ja markkinoilla kaikille, niin ihmiset jotka joutuvat kokoaikaisen työn ulkopuolelle passivoituvat ennen pitkää, kun yritteliäisyydestä löytää edes jotain osa-aikaista ei ole taloudellista hyötyä aktiiviselle.
Perustulon kaltainen järjestely voisi olla ratkaisu tähän. Mutta saa nähdä uskalletaanko sitä, kokeilla ja sitten toteuttaa kunnolla niin, että siinä olisi riittävästi porkkanaa aktiivisille ja myös keppiä passivoituneille. Toivottavasti osataan, koska nykyistä tilannetta huonompaa on vaikea ajatella työllistymisen näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työnteko maailman yksinkertaisin asia ja jotkut ei oo töissä? Mielummin elävät muiden kustannuksella tekemättä mitään... maailma hukkuu paskaan tätä menoa, olisi parempi opetella uimaan...
Joo, työnteko on ihan helvetin helppoa, mutta tiedätkö mikä on maailman vaikein asia? Maksaa palkkaa jollekin joka tekee töitä. Niistä palkanmaksajista meilläkin on suuri pula.
En ajattele mitään erikoista. Itsellä on tullut ainakin kolme kertaa 500 päivää täyteen, nyt olen töissä ollut pari vuotta ja vuosi sopparia vielä jäljellä, tätä ennen olin 5,5 vuotta kotona, 3 vuotta kotihoidontuella ja 2,5 vuotta työttömänä. Tällästä tämä elämä on, 90-luvun lama muutti työelämän joillekin tälläiseksi, ja siihen on ollut sopeutuminen. Tekemisen puutetta mulla ei ole koskaan ollut, kotityöt ja kakarat on pitäny hoitaa, ja harrastuksia on piisannut niin paljon kun jakaa ja kerkii, koskaan ei ole ehtinyt kaikkea tehdä mitä olis pitäny ja halunnu.
Ajattelen, että onpa hienoa, että sai töitä nyt, kun niin monet, jotka eivät aikaisemmin edes kuvitelleet jäävänsä työttömiksi, ovat nyt ilman töitä ja monet pitkäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnteko maailman yksinkertaisin asia ja jotkut ei oo töissä? Mielummin elävät muiden kustannuksella tekemättä mitään... maailma hukkuu paskaan tätä menoa, olisi parempi opetella uimaan...
Joo, työnteko on ihan helvetin helppoa, mutta tiedätkö mikä on maailman vaikein asia? Maksaa palkkaa jollekin joka tekee töitä. Niistä palkanmaksajista meilläkin on suuri pula.
Sitähän se on. Kaikki pitäisi saada ilmaiseksi. Käytetään niitä työkokeilijoita, jotka eivät siis edes saisi tehdä paljoakaan töitä, ja sitten valitetaan, että miten kaikki pitkäaikaistyöttömät on huonoja työntekijöitä. Ei ymmärretä rahaa kannustimena.
Pitäisikö ajatella jotenkin eri tavalla kuin muista? Tänä päivänä ihan tavallista, että joku on puolitoista vuotta työttömänä.