Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit...
28.08.2016 |
Heräätte aamulla puolisosi kanssa flunssan kourissa. Puolisosi ei pysy hengittämään kunnolla ja saa sanottua, ettei saa henkeä.
Mitä sanot/teet vai sanotko mitään?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Kasi kanssa kyselee edelleen sitä lääkärissäkäynnin tulosta. Epäilen, että sillä on nyt vaikutusta tohon sun miehes käytökseen.
Mut kuulostais siltä, et aika paljon muutakin on meneillään, kuin tää avauksesi tapaus. Ehkei oo paras idea hakea pökköä pesään perheriitaan pyytämällä av-palstalta myötämielisyyttä (ja sit kertomalla siitä miehelle "todisteena" tän julmasta käytöksestä). Parisuhteen ongelmat kun harvemmin ratkee sillä, et toinen todistaa olleensa oikeassa - varsinkin, kun tämäkin on selkeesti yksi niitä tapauksia, jossa oikeata vastausta ei ole.Tsemppiä nyt sinne kuitenkin-
Lääkärissäkäynnin tulos on tuossa edellä. Olen järkyttynyt ja hämilläni tapahtuneesta. Miksi en saisi tällä palstalla yrittää kysellä, miten asiat normaalisti menisivät? Olen toki valmis katsomaan peiliin ja muuttamaan omaa toimintaani, jos minä nyt tässä toiminkin väärin. Mutta se oivallus ei tule itsestään.
Mun normit sanoo, että jos puolisolla tai toisella ihmisellä on hätä, niin sitä kohtaan ei olla täysin välinpitämättömiä. Jos puoliso tuntuu typerältä ylireagoijalta, silloin varmaan siitäkin voi keskustella, miksi näin.
Ja toinen juttu on ihan peruskäytöstavat. Kai niitä nyt voi pitää kanssakäymisessä lähtökohtana, voihan?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasi kanssa kyselee edelleen sitä lääkärissäkäynnin tulosta. Epäilen, että sillä on nyt vaikutusta tohon sun miehes käytökseen.
Mut kuulostais siltä, et aika paljon muutakin on meneillään, kuin tää avauksesi tapaus. Ehkei oo paras idea hakea pökköä pesään perheriitaan pyytämällä av-palstalta myötämielisyyttä (ja sit kertomalla siitä miehelle "todisteena" tän julmasta käytöksestä). Parisuhteen ongelmat kun harvemmin ratkee sillä, et toinen todistaa olleensa oikeassa - varsinkin, kun tämäkin on selkeesti yksi niitä tapauksia, jossa oikeata vastausta ei ole.Tsemppiä nyt sinne kuitenkin-
Lääkärissäkäynnin tulos on tuossa edellä. Olen järkyttynyt ja hämilläni tapahtuneesta. Miksi en saisi tällä palstalla yrittää kysellä, miten asiat normaalisti menisivät? Olen toki valmis katsomaan peiliin ja muuttamaan omaa toimintaani, jos minä nyt tässä toiminkin väärin. Mutta se oivallus ei tule itsestään.
Mun normit sanoo, että jos puolisolla tai toisella ihmisellä on hätä, niin sitä kohtaan ei olla täysin välinpitämättömiä. Jos puoliso tuntuu typerältä ylireagoijalta, silloin varmaan siitäkin voi keskustella, miksi näin.
Ja toinen juttu on ihan peruskäytöstavat. Kai niitä nyt voi pitää kanssakäymisessä lähtökohtana, voihan?
Ap
Porvoostako olet tuollaisen helmen löytänyt mieheksesi?
Nuo sun oireet kuulostaa psyykkisiltä. Hengitysvaikeus ahdistuskohtauksesta. Sulla on paha olla ja mies ei osaa tai halua tehdä mitään oikein tai oikealla tavalla. Parisuhdeterapiaan vai yksilöterapiaan? Olla vai eikö olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasi kanssa kyselee edelleen sitä lääkärissäkäynnin tulosta. Epäilen, että sillä on nyt vaikutusta tohon sun miehes käytökseen.
Mut kuulostais siltä, et aika paljon muutakin on meneillään, kuin tää avauksesi tapaus. Ehkei oo paras idea hakea pökköä pesään perheriitaan pyytämällä av-palstalta myötämielisyyttä (ja sit kertomalla siitä miehelle "todisteena" tän julmasta käytöksestä). Parisuhteen ongelmat kun harvemmin ratkee sillä, et toinen todistaa olleensa oikeassa - varsinkin, kun tämäkin on selkeesti yksi niitä tapauksia, jossa oikeata vastausta ei ole.Tsemppiä nyt sinne kuitenkin-
Lääkärissäkäynnin tulos on tuossa edellä. Olen järkyttynyt ja hämilläni tapahtuneesta. Miksi en saisi tällä palstalla yrittää kysellä, miten asiat normaalisti menisivät? Olen toki valmis katsomaan peiliin ja muuttamaan omaa toimintaani, jos minä nyt tässä toiminkin väärin. Mutta se oivallus ei tule itsestään.
Mun normit sanoo, että jos puolisolla tai toisella ihmisellä on hätä, niin sitä kohtaan ei olla täysin välinpitämättömiä. Jos puoliso tuntuu typerältä ylireagoijalta, silloin varmaan siitäkin voi keskustella, miksi näin.
Ja toinen juttu on ihan peruskäytöstavat. Kai niitä nyt voi pitää kanssakäymisessä lähtökohtana, voihan?
Ap
Muotoilin ehkä vähän huonosti. Tarkoitin, että teillä on selkeästi aika paljon muutakin meneillään, joten meidän arviomme pelkästään tästä yhdestä tapahtuneesta tuskin on kovin pätevä. Tietenkin saa silti kysellä!
Peruskäytöstavoista oon täysin samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Nuo sun oireet kuulostaa psyykkisiltä. Hengitysvaikeus ahdistuskohtauksesta. Sulla on paha olla ja mies ei osaa tai halua tehdä mitään oikein tai oikealla tavalla. Parisuhdeterapiaan vai yksilöterapiaan? Olla vai eikö olla?
Hengitysvaikeus oli kyllä liman seurausta, mitä oli keuhkoihin kertynyt äkäisen flunssan myötä. En mä keksi, miten siitä mitenkään psyykkisen vaivan saisi.
Ja joo, miehen käytös mua kohtaan on ollut tänään minusta aivan järkyttävän huonoa, mikä minua järkytti. Jos jotain toista ei järkytä se, että aviopuoliso nimittelee huutaa kun itse kohdellut väärin, nimittelee kusipääksi ja on täysin välinpitämätön hädän hetkellä, niin haluan kyllä kuulla lisää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasi kanssa kyselee edelleen sitä lääkärissäkäynnin tulosta. Epäilen, että sillä on nyt vaikutusta tohon sun miehes käytökseen.
Mut kuulostais siltä, et aika paljon muutakin on meneillään, kuin tää avauksesi tapaus. Ehkei oo paras idea hakea pökköä pesään perheriitaan pyytämällä av-palstalta myötämielisyyttä (ja sit kertomalla siitä miehelle "todisteena" tän julmasta käytöksestä). Parisuhteen ongelmat kun harvemmin ratkee sillä, et toinen todistaa olleensa oikeassa - varsinkin, kun tämäkin on selkeesti yksi niitä tapauksia, jossa oikeata vastausta ei ole.Tsemppiä nyt sinne kuitenkin-
Lääkärissäkäynnin tulos on tuossa edellä. Olen järkyttynyt ja hämilläni tapahtuneesta. Miksi en saisi tällä palstalla yrittää kysellä, miten asiat normaalisti menisivät? Olen toki valmis katsomaan peiliin ja muuttamaan omaa toimintaani, jos minä nyt tässä toiminkin väärin. Mutta se oivallus ei tule itsestään.
Mun normit sanoo, että jos puolisolla tai toisella ihmisellä on hätä, niin sitä kohtaan ei olla täysin välinpitämättömiä. Jos puoliso tuntuu typerältä ylireagoijalta, silloin varmaan siitäkin voi keskustella, miksi näin.
Ja toinen juttu on ihan peruskäytöstavat. Kai niitä nyt voi pitää kanssakäymisessä lähtökohtana, voihan?
Ap
Porvoostako olet tuollaisen helmen löytänyt mieheksesi?
Ihan vaan Keravalta.
Aloin miettiä, että eihän hänelle kyllä ole kotonakaan mitään käytöstapoja koskaan opetettu ja suku näyttäisi olevan samaa luokkaa. Appiukko nimittelee ja keksii ihan törkeitä syytöksiä sen jälkeen, kun on itse töppäillyt. Näin myös muiden kuin miniän kohdalla. Anoppi leikkaa lasten hiuksia ilman lupaa, soittaa suutansa päälle eikä kukaan noista koskaan ole millään tavalla valmis ottamaan vastuuta käytöksestään, saati sitten pyytämään anteeksi, vaan kaikki on aina muiden syytä. Etenkin silloin kun itse mokaa.
No niin, taisin ratkaista koko keissin itse.
Ap
Kasi kanssa kyselee edelleen sitä lääkärissäkäynnin tulosta. Epäilen, että sillä on nyt vaikutusta tohon sun miehes käytökseen.
Mut kuulostais siltä, et aika paljon muutakin on meneillään, kuin tää avauksesi tapaus. Ehkei oo paras idea hakea pökköä pesään perheriitaan pyytämällä av-palstalta myötämielisyyttä (ja sit kertomalla siitä miehelle "todisteena" tän julmasta käytöksestä). Parisuhteen ongelmat kun harvemmin ratkee sillä, et toinen todistaa olleensa oikeassa - varsinkin, kun tämäkin on selkeesti yksi niitä tapauksia, jossa oikeata vastausta ei ole.
Tsemppiä nyt sinne kuitenkin-