Lue keskustelun säännöt.
Puoliso ei puhu, ei kosketa, ei huomioi, ei seksiä.
27.08.2016 |
Tälläistä ollut jo vuosia. Ei ilmeisesti kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä tai kosketusta? Pyynnöstä voi olla lähellä,mutta ei ikinä hakeudu oma-aloitteisesti. Olen kokeillut itse olla huomioimatta, mutta ei edes parissa viikossa tule tarvetta. Seksiä on todella harvoin, ei edes joka vuosi. Viimeksi helmikuussa kaksi kertaa. Jälkikäteen ajateltuna minun painostuksesta. Kiistää olevansa homo. Pettäminenkin tuntuu epätodennäköiselle, ainakaan säännöllisesti, koska paljon kotona. Mitä helvettiä tämä on? Syyksi sanoo ettei huvita ja olen luonteeltani valittava, josolisin sellainen ja tälläinen niin sitten (pitäisi antaa tehdä, harrastaa mitä haluaa, ilman kotitöitä). Kokeillut sitäkin parin viikon ajan, ei apua, mutta kuulemma en riittävän kauan. Oma itsetunto ihan murusina. Koko keho huutaa toisen läheisyyttä, kosketusta, huomiota, rakkautta. Merkitä jollekin jotain. Vuorotyö ja lapset ei salli eroa, en pystyisi suoriutumaan molemmista (koululaiset ja kolmivuorotyö), varsinkin jos toinen sitten toteuttaisi itseään menemällä miten haluaa.
Kommentit (59)
Otat eron, syyt ettet voi ottaa ovat tekosyitä, tiedät sen itsekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä kai mies niitä kakaroita katsoo kun sinä olet töissä?
Tai sitte sovit ukon kanssa ns. avoimesta suhteesta. Ei tuollaiseen kannata ainoaa lyhyttä elämäänsä tuhlata. Lapsetkin on jo isoja, pärjäävät varmasti jo keskenäänkin aika paljon.
Ero. Selviät kyllä jotenkin. Asiat aina järjestyvät. Mutta eroa HETI ,älä heitä elämää hukkaan ! Voimia <3
Vierailija kirjoitti:
Otat eron, syyt ettet voi ottaa ovat tekosyitä, tiedät sen itsekin
Ja mihin laitetaan alakouluikäiset lapset yövuorojen ajaksi? Entä iltavuoro? Pelkkää aamuvuoroa ei voi tehdä, on kysytty pomolta. Uutta työtä yritän löytää, mutta hakijoita paljon joka paikkaan. Sukulaisia ei asu lähellä. Pari ystävää, mutta heillä kaikilla omat perheet.
meillä sama, akka on muuttunut kuvottavaksi ulkoisesti, en vaan pysty :( Panettaa kyllä ja mieli tekisi, mutta ei tuota vaan pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee selväksi, että tästä syystä tulette olemaan enää vain kämppiksiä eikä mitään parisuhdetta enää ole. Perustele sillä, että sinäkin olet ihminen joka kaipaa rakkautta ja kosketusta. Näin ollen olette kaikin puolin eronneet, paitsi lain nimissä (tämänkin sano ääneen) ja saatte molemmat hakea muista sellaista suhdetta, joka itse kullekin sopii.
Hae netistä halinalle, älä kärsi ja anna elämän valua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alamäki on alkanut, harmi.
Onnistuuko keskustelu?
Sen paikka olisi nyt ja molempien tultava puolitiehen vastaan, että olisi toimivan parisuhteen vuorovaikutusta.
Raskasta olla tuollaisessa suhteessa. Toivottavasti saatte suhteenne kukoistukseen :)
Tsemppiä:)
Aina tää sama surullisen kuuluisa tarina. Eikö ole sen verran itsetuntemusta että lapsia ei kannata tehdä eikä naimisiin kannata mennä minkään ihan ok tyypin kanssa, lopulta siinä käy aina noin. Eihän tommosta voi enää edes parisuhteeksi sanoa. Kerran luin täältä jonkun tarinan että avioliitossa oleva pari on ollu yhdessä saunassa viimeksi vuonna 2002 koska "se tuntuu liian intiimiltä" erotkaa nyt jumalauta tommosesta suhteesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän ajatella että lasten kasvettua voin tehdä ratkaisuni, kun pärjäävät työni ajan kotona ilman aikuista. Minä haluaisin että suhteemme paranisi, palaisi ennalleen, omat tunteet eivät ole kadonneet. henkisesti ajatuksena jotenkin vaikeaa olla naimisissa ja pitää muita suhteita rinnalla, vaikka luvallisestikin. Lisäksi koen etten edes kelpaa kenellekään. Mutta kohtalotovereita ei taida olla...
Meillä ihan sama... Ei kosketusta, ei huomiointia, ei mitään. Itse tunnen tulevani jo sairaaksi tästä kosketuksen puutteesta... En usko että pettää myöskään kun on aina kotona. Asiasta ei puhuta, olen ihan lukossa. En halua erota mutta en jaksa tällaista "parisuhdettakaan"... Kaikkien paskiaisten ja vedätäjien jälkeen löysin itselleni hyvän ja kunnollisen miehen, miksi en silti osaa olla tyytyväinen?! No, ihan kaverisuhde tämä on... Fyysisen kosketuksen puute tekee sairaaksi 🙁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ihan sama... Ei kosketusta, ei huomiointia, ei mitään. Itse tunnen tulevani jo sairaaksi tästä kosketuksen puutteesta... En usko että pettää myöskään kun on aina kotona. Asiasta ei puhuta, olen ihan lukossa. En halua erota mutta en jaksa tällaista "parisuhdettakaan"... Kaikkien paskiaisten ja vedätäjien jälkeen löysin itselleni hyvän ja kunnollisen miehen, miksi en silti osaa olla tyytyväinen?! No, ihan kaverisuhde tämä on... Fyysisen kosketuksen puute tekee sairaaksi 🙁
Olen myös jotenkin "pois päältä" tilassa, olen mutta en voi elää. Enkä ymmärrä miten toinen voi elää näin. Miksi hän jää tähän suhteeseen? Kun saisi edes jonkun selityksen.Olen yrittänyt sanoa ettei yksikään selitys satuta niin paljon kun tämä etten ymmärrä miksi en kelpaa.
Meillä on sama juttu. Jos vaikkapa leikin varjolla kosketan miestä olkapäästä, niin hän työntää käteni pois inhoavan ilmeen kera. Lisäksi mies haukkuu mua päivittäin ja uhkailee sekä on toisinaan väkivaltainen. En tajua, mikä häntä vaivaa, mutta ei hän halua erotakaan. Olen pidempään epäillyt piilohomoutta syyksi (hän voisi tapailla päiväsaikaan jotain miestä ehkä), mutta mitään todisteita sellaisesta ei ole. Mun "ratkaisu" on sellainen, että mä kirjoittelen exäni kanssa romanttisia viestejä sekä uneksin hänestä. Exä vain asuu toisella puolella maapalloa, joten homma on pysynyt toistaiseksi kirjoittelun tasolla. Mieheni kannalta: sitä saa, mitä tilaa. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös sama, minkäänlaista läheisyyttä en mieheltä saa. Mies on kuitenkin uskollinen, hyvä isä lapsille, tekee kotitöitä ja muutenkin meillä menee muuten ihan hyvin. Välillä kaipaan niin paljon kosketusta, saan siitä raivarit ja mies sitten "pakosti" yrittää vähän huomioida minua, mutta siihen yritykseen se jää. Lapset kyllä saavat mieheltä hellyyttä ja huomiota, heitä hän halaa, suukottaa, lukee kirjoja ja huomioi 100%. En jaksa enää miettiä sen kummemmin suhdettamme, olemme hyvä tiimi ja se riittää minulle tällä hetkellä. Ennen miestäni olen kokenut mahassa hipovia seksisuhteita, mutta ne eivät ole johtaneet mihinkään eli ei ole tarvetta vaarantaa hyvää avioliittoamme pelkän seksin takia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama juttu. Jos vaikkapa leikin varjolla kosketan miestä olkapäästä, niin hän työntää käteni pois inhoavan ilmeen kera. Lisäksi mies haukkuu mua päivittäin ja uhkailee sekä on toisinaan väkivaltainen. En tajua, mikä häntä vaivaa, mutta ei hän halua erotakaan. Olen pidempään epäillyt piilohomoutta syyksi (hän voisi tapailla päiväsaikaan jotain miestä ehkä), mutta mitään todisteita sellaisesta ei ole. Mun "ratkaisu" on sellainen, että mä kirjoittelen exäni kanssa romanttisia viestejä sekä uneksin hänestä. Exä vain asuu toisella puolella maapalloa, joten homma on pysynyt toistaiseksi kirjoittelun tasolla. Mieheni kannalta: sitä saa, mitä tilaa. :(
On toisinaan väkivaltainen? Kiva.
Itseään yhtään kunnioittava nainen ei ole päivääkään väkivaltaisen miehen kanssa. Fiksu nainen ei ole väkivaltaisen miehen kanssa.
Jäämällä tuohon hyväksyt miehen käytöksen. Joko häivyt tai lopetat valittamisen, sulla ei ole siihen oikeutta.
Meillä on sentään ollut joskus vielä koskettelua, jonkin verran, mutta tuntuu että ei enää sitäkään... Kun kosketan miestä, hän tyyliin kavahtaa sitä 😔. Yleensäkin kun on ollut ongelmia/harmeja/surua, en ole saanut mieheltä mitään lohdutusta, se on ollut raastavaa.kauniiksi ei kehu koskaan. Olen lihonut 10kg ja tunnen itseni vastenmieliseksi 🙁 Pari vuotta sitten työkaveri kiinnostui minusta ja se hiveli itsetuntoa... Mitään ei välillämme tapahtunut mutta huomaan fantasioivani hänestä, oli hienoa tuntea olevansa vielä kiinnostava ja haluttava.
4. Hoitaja kotiin yövuoroiksi. Miten luulet yksinhuoltajien, vuorotuötätekevien toimivan?
Tai sitten hoitoon vuoropäiväkotiin
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös sama, minkäänlaista läheisyyttä en mieheltä saa. Mies on kuitenkin uskollinen, hyvä isä lapsille, tekee kotitöitä ja muutenkin meillä menee muuten ihan hyvin. Välillä kaipaan niin paljon kosketusta, saan siitä raivarit ja mies sitten "pakosti" yrittää vähän huomioida minua, mutta siihen yritykseen se jää. Lapset kyllä saavat mieheltä hellyyttä ja huomiota, heitä hän halaa, suukottaa, lukee kirjoja ja huomioi 100%. En jaksa enää miettiä sen kummemmin suhdettamme, olemme hyvä tiimi ja se riittää minulle tällä hetkellä. Ennen miestäni olen kokenut mahassa hipovia seksisuhteita, mutta ne eivät ole johtaneet mihinkään eli ei ole tarvetta vaarantaa hyvää avioliittoamme pelkän seksin takia.
Ihan kuin meillä. T. Nr 14 ( kai )
Naiset, pitäkää itsestänne huolta. Lopettakaa se lihominen, laihduttakaa ja tehkää itsestänne viehättäviä.
Toisaalta kai toi on aika normaalia jos ikää alkaa tulla.
Ero.