Lue keskustelun säännöt.
Puoliso ei puhu, ei kosketa, ei huomioi, ei seksiä.
27.08.2016 |
Tälläistä ollut jo vuosia. Ei ilmeisesti kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä tai kosketusta? Pyynnöstä voi olla lähellä,mutta ei ikinä hakeudu oma-aloitteisesti. Olen kokeillut itse olla huomioimatta, mutta ei edes parissa viikossa tule tarvetta. Seksiä on todella harvoin, ei edes joka vuosi. Viimeksi helmikuussa kaksi kertaa. Jälkikäteen ajateltuna minun painostuksesta. Kiistää olevansa homo. Pettäminenkin tuntuu epätodennäköiselle, ainakaan säännöllisesti, koska paljon kotona. Mitä helvettiä tämä on? Syyksi sanoo ettei huvita ja olen luonteeltani valittava, josolisin sellainen ja tälläinen niin sitten (pitäisi antaa tehdä, harrastaa mitä haluaa, ilman kotitöitä). Kokeillut sitäkin parin viikon ajan, ei apua, mutta kuulemma en riittävän kauan. Oma itsetunto ihan murusina. Koko keho huutaa toisen läheisyyttä, kosketusta, huomiota, rakkautta. Merkitä jollekin jotain. Vuorotyö ja lapset ei salli eroa, en pystyisi suoriutumaan molemmista (koululaiset ja kolmivuorotyö), varsinkin jos toinen sitten toteuttaisi itseään menemällä miten haluaa.
Kommentit (59)
Sympaattinen puoliso kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muista miehistä, mutta itseä vituttaisi "ootko homo"-kysymys niin paljon, että tuskin kiinnostaisi akka enää koskaan.
Ihan niinku mies ei voisi olla haluton olematta homo tai muuten "viallinen".+40kg ja naisen pettymys itseensä tappaa halut molemmilta. Ei "homous", ei toinen nainen, ei hormonihäiriöt. Ylipaino ja itseinho leviää myös puolisoon.
Jatkan vielä - tuossa tilanteessa ei voi sanoa että paino on molempien ongelma. Siinä tapauksessa syy on miehen, koska ei halua masentunutta ja ylipainoista vaimoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jestas, että näitä samanlaisia virsiä lauletaan täällä monesta suusta. Miehessäkö on kaikki vika taas? Ihan kaikki? Ja naiset ovat täydellisiä, ihania ainakin omasta mielestään, pitävät itsensä priimakunnossa aina, eivät nalkuta, eivät pihtaa, eivät kulje kotona naama nyrpeänä? Näkisinpä vain jonkun teistä, joka miehestään valitti. Olisi ihan mukava olla kärpäsenä katossa seuraamassa tällaisen perheen tekemisiä. Veikkaanpa, että sieltä löytyisi jotakin muutosehdotusta myös naiselle, toki varmaan myös miehelle, mutta parisuhteessa on kaksi ja näkökulmia myös.
Ap oli kokeillut erilaisia asioita parin viikon ajan, eipä ollut muutosta tullut, mutta tiesikö mies edes mitä häneltä odotettiin? Jos naiselta tulee koko ajan sontaa niskaan, niin miten siitä nyt hetkessä irrottaudutaan ja kaikki hyväksi muutetaan? Uskomatonta. Näkeehän sen jo kaukaa, että muutos ei ole pysyvää ja rouva on kireä kuin viulunkieli päivästä toiseen. Katsokaa peiliin valittajat, sieltä löytyy isohko syyllinen. N39
Täällä nainen, jonka mies ei halua enää seksiä eikä hellyyttä.
Kyllä. Peiliin on katsottu.
Sitten on käyty lukemattomia keskusteluja, mikä miehen mieltä painaa. Loukkaako joku minun käytöksessäni? Olenko muuttunut fyysisesti epäviehättäväksi?
Mitään syytä hän ei osaa nimetä. Olen kuulemma edelleen hänelle kaunis, missin mitoissa, empaattinen, ystävällinen, kohtelen häntä kunnioittavasti. Kuulemma ihanampaa naista henkisesti ja fyysisesti hän ei voisi kuvitella.
Mutta ei. Hän ei vain halua! Tule vain kärpäseksi ja kerro, mitä voin tehdä toisin.
Jos kysytään toiselta, mihin olet tyytymätön, eikä toinen tyytymättömyyden aihetta kerro, niin ei kai sitten tarvitse enää syyttää itseään... Vastuu siirtyy hänelle.
Vastuu omasta elämästä pysyy sinulla.
Jos päätät jäädä tuohon, niin et voi valittaa.
Miehesi on myös vastuussa omasta elämästään eli ellei hän suostu menemään tutkimuksiin ( testosteronit ym) niin hänkään ei voi valittaa jos päätät lähteä.
Tottakai vastuu elämästäni on minulla. Ja hänellä on vastuu omasta elämästään. En ole muita vastuuttamassa omasta elämästäni.
Kerroin tilanteestani. Jos pidät sitä valittamisena, niin olet mielestäni väärällä palstalla.
Vastasin sille kirjoittajalle, joka oli sitä mieltä, että peilistä löytyy miehen haluttomuuden syy.
Ohiksena sanon, että mielestäni typerimmät keskustelupalstailijat ovat niitä, jotka valittavat siitä, että mitä te valitette, kun ihmiset kertovat elämäntilanteistaan ("oma vastuu/oma valinta->älä valita")
Onko mies jäänyt lapsuudessaan vaille rakkautta, hellyyttä ja läheisyyttä? Ei osaa taikaivata sitä aikuisenakaan?
Meillä mies on takuulla jäänyt ilman hellimistä ja huolenpitoa... En ole koskaan nähnyt että anoppi olisi halannut poikaansa, häissä tai hautajaisissa. Omia lapsenlapsiaankin halaa kovin väkinäisesti... Lapsia mies kyllä halii ja pitää hyvänä, mutta minua vaimoa ei. Täälläkin työkaverin ihastus sai innostumaan ja tuntemaan halutuksi ja naiseksi... Mitään ei välillämme tapahtunut mutta olipahan jotankin ihanaa ja vatsanpohjaa kutittavaa tässä harmaata harmemmassa arjessa. T. Keskusteluun jo aiemmin kirjoittanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jestas, että näitä samanlaisia virsiä lauletaan täällä monesta suusta. Miehessäkö on kaikki vika taas? Ihan kaikki? Ja naiset ovat täydellisiä, ihania ainakin omasta mielestään, pitävät itsensä priimakunnossa aina, eivät nalkuta, eivät pihtaa, eivät kulje kotona naama nyrpeänä? Näkisinpä vain jonkun teistä, joka miehestään valitti. Olisi ihan mukava olla kärpäsenä katossa seuraamassa tällaisen perheen tekemisiä. Veikkaanpa, että sieltä löytyisi jotakin muutosehdotusta myös naiselle, toki varmaan myös miehelle, mutta parisuhteessa on kaksi ja näkökulmia myös.
Ap oli kokeillut erilaisia asioita parin viikon ajan, eipä ollut muutosta tullut, mutta tiesikö mies edes mitä häneltä odotettiin? Jos naiselta tulee koko ajan sontaa niskaan, niin miten siitä nyt hetkessä irrottaudutaan ja kaikki hyväksi muutetaan? Uskomatonta. Näkeehän sen jo kaukaa, että muutos ei ole pysyvää ja rouva on kireä kuin viulunkieli päivästä toiseen. Katsokaa peiliin valittajat, sieltä löytyy isohko syyllinen. N39
Täällä nainen, jonka mies ei halua enää seksiä eikä hellyyttä.
Kyllä. Peiliin on katsottu.
Sitten on käyty lukemattomia keskusteluja, mikä miehen mieltä painaa. Loukkaako joku minun käytöksessäni? Olenko muuttunut fyysisesti epäviehättäväksi?
Mitään syytä hän ei osaa nimetä. Olen kuulemma edelleen hänelle kaunis, missin mitoissa, empaattinen, ystävällinen, kohtelen häntä kunnioittavasti. Kuulemma ihanampaa naista henkisesti ja fyysisesti hän ei voisi kuvitella.
Mutta ei. Hän ei vain halua! Tule vain kärpäseksi ja kerro, mitä voin tehdä toisin.
Jos kysytään toiselta, mihin olet tyytymätön, eikä toinen tyytymättömyyden aihetta kerro, niin ei kai sitten tarvitse enää syyttää itseään... Vastuu siirtyy hänelle.
Vastuu omasta elämästä pysyy sinulla.
Jos päätät jäädä tuohon, niin et voi valittaa.
Miehesi on myös vastuussa omasta elämästään eli ellei hän suostu menemään tutkimuksiin ( testosteronit ym) niin hänkään ei voi valittaa jos päätät lähteä.Tottakai vastuu elämästäni on minulla. Ja hänellä on vastuu omasta elämästään. En ole muita vastuuttamassa omasta elämästäni.
Kerroin tilanteestani. Jos pidät sitä valittamisena, niin olet mielestäni väärällä palstalla.
Vastasin sille kirjoittajalle, joka oli sitä mieltä, että peilistä löytyy miehen haluttomuuden syy.
Ohiksena sanon, että mielestäni typerimmät keskustelupalstailijat ovat niitä, jotka valittavat siitä, että mitä te valitette, kun ihmiset kertovat elämäntilanteistaan ("oma vastuu/oma valinta->älä valita")
Sinä sanoit että vastuu siirtyy miehellesi . Mikä vastuu hänelle siirtyy?
Ja palstalla saan olla siinä missä sinäkin.
Jos kiinnitin huomioni tuohon lauseeseesi, niin sitten kiinnitin.
Enkä tarkoittanut ettei täällä saa valittaa, tarkoitin että jos hyväksyt tuon tilanteen miehesi kanssa etkä eroa, niin et voi ajatella että joku erityinen vastuu siirtyy miehellesi.
Olet yrittänyt puhua tuloksetta ja jos silti jäät tuohon liittoon, niin et voi pitää miestäsi syyllisenä tai vastuullisena.
Tilanne on sitten mikä on ja sinä hyväksyt sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se taitaa olla kuollut , sokea, kuuro,mykkä, sairas, Tai lapsellinen mököttäjä luultavasti joku on oikea vastaus
tyypillinen suomalainen mies
itsepä olet sen valinnut ja hölmöyksissäsi mennyt vielä lisääntymäänkin sen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai apn ja monen muunkaan haluton mies piruuttaan haluton ole.
Vaikeus on tietysti saada selville mistä se milloinkin ja kenenkin kohdalla johtuu.
Puhumalla voi yrittää selvittää, siinä pitää olla kärsivällinen ja sitkeä ja antaa aikaa.
Omasta kokemuksesta lähtien sanoisin että miehet ovat usein uskomattomia herkkiksiä näennäisestä karskiudestaan huolimatta.
Itselläni oli pitkään haluton jakso, jonka aikana emme harrastaneet seksiä, sillä kieltäydyin siitä aina. Sitten omat halut mieheeni heräsivät ja havahduin siihen, ettei hän koskaan ehdottanut seksiä kanssani. Kysyin syytä tähän ja lopulta sain puristettua vastaukseksi, että miehen on nyt vähän vaikea uskoa, että saa nyt tehdä niitä aloitteita, koska niin pitkään olin työntänyt pois ja ollut torjuva. Sain ahaa-elämyksen ja tajusin, millainen typerys olin ollut. Tietenkin on normaalia, että joskus on kuivia kausia, mutta ei niiden jälkeen voi heti olettaa, että mies uskaltaa heti tehdä aloitteita uudestaan, jos on vuosia saanut pakit aina yrittäessään. Onneksi tajusin, että oma käytökseni vaikuttaa toisen käytökseen, vaikka en sinänsä ollut tehnyt mitään väärin, sillä on täysin sallittua olla haluamatta joskus seksiä. Se on sallittua myös miehelle, mutta jos ongelma pitkittyy, siihen kannattaa hakea apua oli kyseessä kumpi tahansa sukupuoli.
Mieheni oli siis tavallaan luovuttanut ja alkanut ajatella, ettei meillä sitten ole seksielämää, kun minä en kerran halua. Ei tietenkään halunnut painostaa, koska on kiltti ja hyvä mies. On kuulemma vaikeaa sopeutua uuteen tilanteeseen, jossa haluan hänen lähentelyjään. Varmasti näin onkin. Siksi olen ollut itse aloitteellisempi ja se on auttanut häntäkin rohkaistumaan uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtamalla paranee! Itse olin aviossa aseksuaalin miehen kanssa, ja tilanne vielä tietenkin paheni "alkuhuuman" (jossa seksiä max 2 krt viikossa) jälkeen. Lopulta seksiä ei ollut lainkaan...
Ei muuta kuin avioero ja nyt uudessa liitossa miehen kanssa, joka haluaa joka päivä.
Kuulostaa niin tutulta, mutta onneksi entiseltä elämältä.
Vielä 10 vuotta sitten minäkin näitä aloitteita tänne kirjoitin, olin tuolloin vasta 23v nuori nainen. Olen ja olin kaunis ja missin mitoissa, miehet yrittivät lähestyä minua aina baareissa ym., mutta kotona oli tuore aviomies jota en kiinnostanut pätkääkään seksuaalisesti.
Enkä nyt todellakaan yritä kehua itseäni ja antaa pinnallista kuvaa, mutta elämäni oli tuolloin aivan irvikuva siitä mitä olisi voinut kuvitella. Oltiin mieheni kanssa oltu viisi vuotta yhdessä, suhteemme alkuhuuma oli ihan mieletöntä. Sitten se vain yhtäkkiä loppui. Minä tein aina aloitteet, seksiä oli harvakseltaan, kunnes mies alkoi torjumaan minua. Meillä oli kaikki ulkoisesti täydellistä. Kaunis pari, kaunis koti, ihanat häät mutta se tärkein tunne puuttui. Meillä ei ollut naisen ja miehen välistä kunnon intohimoista rakkautta.
Pahinta tässä oli, että meidän suhde oli "ihan hyvä", teimme asioita yhdessä, mieheni kertoi rakastavansa ja halusi läheisyyttä muuten. Seksi vain puuttui. Sitä toki oli parin viikon välein minun aloitteestani, mutta jokin siinä mätti. Miestäni ei vain kiinnistanut. Otettiin testosteroniarvot, no ne oli alarajalla, keskusteltiin, yritettiin. Ei auttanut. Lopulta suhde meni siihen, että tuli vastaan mies joka herätti puuttuneen liekin minussa, ja avioliittoni loppui.
Näin jälkikäteen olen toki pohtinut asiaa ja olen tullut siihen tulokseen että suhteemme ei vain toiminut. Se oli epätasapainossa. Itse olen aika vahva persoona ja exäni oli taas liian kiltti mies. Suhteessa tuli tunne, että minä olen maskuliinisempi. Luulen että tämä vaikutti miehen haluihin. Jotenkin jyräsin hänet.
Nykyisessä suhteessa mieheni on hyvin vahva ja tasapainoinen, ja suhteemme on balanssissa. Seksiä ja läheisyyttä on yhä 10 vuoden jälkeen.
Olen myös itse kasvaessa ymmärtänyt tyytyä johonkin, elämä ei voi olla pelkkää alkuhuumaa. Nuorempana oletin jotenkin että seksiä täytyisi olla tietty määrä viikossa. Nykyään tiedän, että kun suhde voi muuten hyvin, seksikin toimii, eikä sitä voi mitata millään määrillä. Luulen että aika moni nuori kompastuu siihen, että aletaan vertaamaan seksimääriä naapurin kanssa ja ollaan tyytymättömiä. Okei, olen kokenut torjunnat ja haluttomuuden entisessä suhteessa, mutta hyvä suhde ei vaadi seksiä joka päivä, eikä taas jokapäiväinen seksi takaa että suhde olisi hyvä.
Itselläni vaihtamalla siis parani. Mutta siitä huolimatta on hyvä jossain vaiheessa käsitellä suhteen muu toimivuus ja mitä itse olisi voinut tehdä toisin. Monesti se haluttomuus saattaa johtua myös niistä suhteen sisäisistä ongelmista, vaikka ulkonäöt olisi kuinka kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle riittäisi tuollainen suhde hyvin. Siis sellainen, mikä olisi enemmän ystävyyttä ja kuitenkin koti ja lapset hoidettaisiin yhdessä. Olisi aikuista seuraakin kotona. Läheisyyttä tai seksiä en ole eron jälkeen eli pian kolmeen vuoteen kaivannut, satunnaisia panoja on ollut mutta ilmankin pärjäisi mainiosti. Jatkuvaa läheisyyttä en jaksa, sillä kaipaan paljon omaa tilaa ja rauhaa. En muutenkaan koe ehkä sopivani parisuhteeseen, sillä jatkuva toisen huomioiminen tuntuu raskaalta.
Olenkin puolitosissani miettinyt, että jos joskus haluan lisää lapsia niin pitänee harkita jos tekisin ne yksin. Todennäköisyys sopivan miehen löytämiselle on pieni ja sitten tosiaan on se parisuhteen hoitamisen taakka + eron sattuessa lapset kärsivät. Yksin lasten kanssa on helppoa ja vaivatonta, vaikkei tietenkään omia menoja juuri voi pikkulapsiaikana olla ja joskus väsyttää. Mutta kokonaisuutena helpompaa, saa olla miten haluaa ja kasvattaa lapset parhaansa mukaan ilman miehen kanssa tehtyjä kompromisseja.
Kenties aloittajan miehellä on samanlaisia ajatuksia.
Kun emännällä on yli 80 kg painoa niin eipä tee mieli paljon lähestyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritän ajatella että lasten kasvettua voin tehdä ratkaisuni, kun pärjäävät työni ajan kotona ilman aikuista. Minä haluaisin että suhteemme paranisi, palaisi ennalleen, omat tunteet eivät ole kadonneet. henkisesti ajatuksena jotenkin vaikeaa olla naimisissa ja pitää muita suhteita rinnalla, vaikka luvallisestikin. Lisäksi koen etten edes kelpaa kenellekään. Mutta kohtalotovereita ei taida olla...
Täällä yksi. Meillä seksiä sentään tänä vuonna. Olen lopettanut vänkäämisen 😞. Ei pussaa ei hali ei halua olla lähellä. Mutta ei tämän takia nyt hajoteta lapsen kotia! En eroa, ennenkuin lapsi on isompi. Valukoon muutamia huonon seksin vuosia. Lapsi on tärkeämpi.
Tiedoksi: Tykkään seksistä! Panettaa välillä niin että järki sumenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös sama, minkäänlaista läheisyyttä en mieheltä saa. Mies on kuitenkin uskollinen, hyvä isä lapsille, tekee kotitöitä ja muutenkin meillä menee muuten ihan hyvin. Välillä kaipaan niin paljon kosketusta, saan siitä raivarit ja mies sitten "pakosti" yrittää vähän huomioida minua, mutta siihen yritykseen se jää. Lapset kyllä saavat mieheltä hellyyttä ja huomiota, heitä hän halaa, suukottaa, lukee kirjoja ja huomioi 100%. En jaksa enää miettiä sen kummemmin suhdettamme, olemme hyvä tiimi ja se riittää minulle tällä hetkellä. Ennen miestäni olen kokenut mahassa hipovia seksisuhteita, mutta ne eivät ole johtaneet mihinkään eli ei ole tarvetta vaarantaa hyvää avioliittoamme pelkän seksin takia.
Miten joku voi ajatella että"pelkän" seksin...?
Mulle ainakin seksi on pelkkää seksiä. Sitä saa mistä vaan, laueta voi vaikka yksin. Tärkeää on kumppanuus ja ystävyys. Seksi toki tuo siihen oman lisän, mutta se henkinen yhteys ei ole seksistä kiinni. Joskus tulee luultavasti aika kun sitä seksiä ei enää ole, sairauden, iän tms mukanaan tuomana. Silloin pitää kumppanuuden ja ystävyyden kantaa eteenpäin. Tähän kumppanuuteen ja ystävyyteen kuuluu toisen huomioonottaminen ja hellyyden osoitukset; leffan katsominen toisen kainalossa, kosketukset, pusut ja halaukset ohimennessä. Tämän läheisyyden rinnalla seksi todellakin on pelkkää seksiä.
Mä en saa muijalta mitään hellyyttä, sillontällön pääsee panemaan, mutta ei se hellyyttä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jestas, että näitä samanlaisia virsiä lauletaan täällä monesta suusta. Miehessäkö on kaikki vika taas? Ihan kaikki? Ja naiset ovat täydellisiä, ihania ainakin omasta mielestään, pitävät itsensä priimakunnossa aina, eivät nalkuta, eivät pihtaa, eivät kulje kotona naama nyrpeänä? Näkisinpä vain jonkun teistä, joka miehestään valitti. Olisi ihan mukava olla kärpäsenä katossa seuraamassa tällaisen perheen tekemisiä. Veikkaanpa, että sieltä löytyisi jotakin muutosehdotusta myös naiselle, toki varmaan myös miehelle, mutta parisuhteessa on kaksi ja näkökulmia myös.
Ap oli kokeillut erilaisia asioita parin viikon ajan, eipä ollut muutosta tullut, mutta tiesikö mies edes mitä häneltä odotettiin? Jos naiselta tulee koko ajan sontaa niskaan, niin miten siitä nyt hetkessä irrottaudutaan ja kaikki hyväksi muutetaan? Uskomatonta. Näkeehän sen jo kaukaa, että muutos ei ole pysyvää ja rouva on kireä kuin viulunkieli päivästä toiseen. Katsokaa peiliin valittajat, sieltä löytyy isohko syyllinen. N39
Täällä nainen, jonka mies ei halua enää seksiä eikä hellyyttä.
Kyllä. Peiliin on katsottu.
Sitten on käyty lukemattomia keskusteluja, mikä miehen mieltä painaa. Loukkaako joku minun käytöksessäni? Olenko muuttunut fyysisesti epäviehättäväksi?
Mitään syytä hän ei osaa nimetä. Olen kuulemma edelleen hänelle kaunis, missin mitoissa, empaattinen, ystävällinen, kohtelen häntä kunnioittavasti. Kuulemma ihanampaa naista henkisesti ja fyysisesti hän ei voisi kuvitella.
Mutta ei. Hän ei vain halua! Tule vain kärpäseksi ja kerro, mitä voin tehdä toisin.
Jos kysytään toiselta, mihin olet tyytymätön, eikä toinen tyytymättömyyden aihetta kerro, niin ei kai sitten tarvitse enää syyttää itseään... Vastuu siirtyy hänelle.
Vastuu omasta elämästä pysyy sinulla.
Jos päätät jäädä tuohon, niin et voi valittaa.
Miehesi on myös vastuussa omasta elämästään eli ellei hän suostu menemään tutkimuksiin ( testosteronit ym) niin hänkään ei voi valittaa jos päätät lähteä.Tottakai vastuu elämästäni on minulla. Ja hänellä on vastuu omasta elämästään. En ole muita vastuuttamassa omasta elämästäni.
Kerroin tilanteestani. Jos pidät sitä valittamisena, niin olet mielestäni väärällä palstalla.
Vastasin sille kirjoittajalle, joka oli sitä mieltä, että peilistä löytyy miehen haluttomuuden syy.
Ohiksena sanon, että mielestäni typerimmät keskustelupalstailijat ovat niitä, jotka valittavat siitä, että mitä te valitette, kun ihmiset kertovat elämäntilanteistaan ("oma vastuu/oma valinta->älä valita")
Sinä sanoit että vastuu siirtyy miehellesi . Mikä vastuu hänelle siirtyy?
Ja palstalla saan olla siinä missä sinäkin.
Jos kiinnitin huomioni tuohon lauseeseesi, niin sitten kiinnitin.
Enkä tarkoittanut ettei täällä saa valittaa, tarkoitin että jos hyväksyt tuon tilanteen miehesi kanssa etkä eroa, niin et voi ajatella että joku erityinen vastuu siirtyy miehellesi.
Olet yrittänyt puhua tuloksetta ja jos silti jäät tuohon liittoon, niin et voi pitää miestäsi syyllisenä tai vastuullisena.
Tilanne on sitten mikä on ja sinä hyväksyt sen.
Tarkoitin, että miehelläni on vastuu siitä, että hän ilmaisee, mihin hän on suhteessamme tai minussa tyytymätön, varsinkin kun olen sitä kysynyt.
Jos hän ei tyytymättömyyttään ilmaise tai sitä koe, niin silloin minun peiliinkatsomisvelvoite raukeaa. Vastasin siis hänelle, joka sanoi, että näissä tapauksissa syy löytyy peilistä. Siis naisen peilistä.
Jokainen on tietysti vastuussa itse siitä, jääkö epätyydyttävään liittoon. Sitä vastuuta en muille sysää.
Syyllisiä ei ole, muttei myöskään mustavalkoisia ratkaisuja. Voin valita vaihtoehdon a, ja olla osittain tyytymätön ja yrittää saada tilanteeseen parannusta. Ei jonkin vaihtoehdon (siis joko suhteen jatkaminen tai lopettaminen) valitseminen tarkoita sitä, että menettää oikeuden yrittää muuttaa asioita.
Mikäli parisuhteessa esiintyy tyytymättömyyttä puolin tai toisin, viisautta on osata erottaa ne asiat, joihin voi yrittää vaikuttaa, niistä asioista, jotka on vain hyväksyttävä, jos "valitsee" jäädä suhteeseen.
Seksiongelmat ovat juuri niitä asioita, joita kannattaa työstää ja joihin kannattaa hakea apua.
Suurin osa kosketusta kaipaavista lienee perheellisiä ollaan aviossa ja vaimo extemporena tekee velvollisuudet plus kerran kuussa kiimapäivä? Kyllä joku hali/kosketuspalvelu pitäisi perustaa semmosten naisten jotka ymmärtää miehen päälle.
+40kg ja naisen pettymys itseensä tappaa halut molemmilta. Ei "homous", ei toinen nainen, ei hormonihäiriöt. Ylipaino ja itseinho leviää myös puolisoon.