Miksi mies ei voi tulla auttaman ruoanlaitossa?
Pyysin taas monta kertaa. Kysyin voiko tulla tekemään salaatin tai jotain. Sanoin, että laitetaan yhdessä, niin saadaan ruoka nopeasti pöytään. Ei tule. Ei vastaa mitään tai keksii jotain tekosyytä. Istuu sohvalla tai tietokonerlla. Tiedän että ei kannata suuttua, koska sitten ei ainakaan tule. Sanoin sitten vain, että no menen tuonne makkariin lepäämään. Tehkää nyt ruokaa tai mitä haluatte. Lapsillakin kohta jo kova nälkä ja hakevat näkkäriä vuoronperään keittiöstä. En vain jaksa aina olla se moottori ja kaikesta huolehtija.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä teen joka päivä ruoan, oma avovaimoni ei pidä eikä pahemmin osaa ruokaa laittaa. En tiedä sinun miehestä, mutta ehkä hän ei vain pidä sen tekemisestä?
T: Mies 28
En minäkään pidä! Mutta kuollaan nälkään, jos kukaan ei tee ruokaa.
Jos mies ei osallistu kotihommiin (ei laita ruokaa eikä tee mitään muutakaan kodin yhteisiä töitä), voit opetella laittamaan annokset itsellesi ja lapsille. Mies olkoon ilman tai tehköön itse ruokansa.
Voit myös hankkia oman kämpän itsellesi ja muksuille, mies voi sitten osallistua perhe-elämään maksamalla elatusmaksuja ja hoitamalla niitä lapsia joka toinen viikonloppu yksin.
Niin se on meilläkin. Ei osaa mitään. Juuri pyysin että jos vahtisi ja valelisi noi kaalikääryleet ja tekisi pottumuusin vaikka pussista. Ei kai voi kun ei vastaa. Aiemmin keskusteltiin niistä potuista ja sille oli yllätys että ne voisi vaikka syödä kuorineen, vaikka on ennenkin kyllä syönyt. Nyt yhtäkkiä vain "jotkut syövät uudet potut kuorineen mutta noihan ei oo uusia".
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei osallistu kotihommiin (ei laita ruokaa eikä tee mitään muutakaan kodin yhteisiä töitä), voit opetella laittamaan annokset itsellesi ja lapsille. Mies olkoon ilman tai tehköön itse ruokansa.
Voit myös hankkia oman kämpän itsellesi ja muksuille, mies voi sitten osallistua perhe-elämään maksamalla elatusmaksuja ja hoitamalla niitä lapsia joka toinen viikonloppu yksin.
Niin. En vain ymmärrä miksi ei voi tulla tekemään yhdessä. Ei siinä niin kova työ olisi. Ja olisi muutenkin kivempi tehdä yhdessä keittiössä. Samalla voitaisiin jutella päivän asiat + ruoka valmistuisi nopeammin + kaikki olisivat tyytyväisempiä + lapset saisivat hyvää yhdessäolemisen mallia + se olisi perheen yhteistä aikaa. Tylsää puurtaa yksin aina keittiössä.
Niin ja minä käyn myös töissä että siksikin perheen ruokapuoli pitäisi olla molempien yhteistä aluetta.
Vierailija kirjoitti:
#Vuoden äiti#nainenonainauhri#
Laitat siis lapsesi kärsimään, koska olet itse päättänyt lisääntyä lapasen kanssa? Vai onko jo uusi poikkis kierrossa?
Mitä?
T.ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei osallistu kotihommiin (ei laita ruokaa eikä tee mitään muutakaan kodin yhteisiä töitä), voit opetella laittamaan annokset itsellesi ja lapsille. Mies olkoon ilman tai tehköön itse ruokansa.
Voit myös hankkia oman kämpän itsellesi ja muksuille, mies voi sitten osallistua perhe-elämään maksamalla elatusmaksuja ja hoitamalla niitä lapsia joka toinen viikonloppu yksin.
Niin. En vain ymmärrä miksi ei voi tulla tekemään yhdessä. Ei siinä niin kova työ olisi. Ja olisi muutenkin kivempi tehdä yhdessä keittiössä. Samalla voitaisiin jutella päivän asiat + ruoka valmistuisi nopeammin + kaikki olisivat tyytyväisempiä + lapset saisivat hyvää yhdessäolemisen mallia + se olisi perheen yhteistä aikaa. Tylsää puurtaa yksin aina keittiössä.
Niin ja minä käyn myös töissä että siksikin perheen ruokapuoli pitäisi olla molempien yhteistä aluetta.
Et ymmärrä, luulet, että mies oli tyytyväinen ehdottamassasi mallissa, vaikka se siinä juuri kusee.
Kurjaa, ettet saanut valita mukavampaa miestä, pakkoavioliitot on pepusta.
Jos ikinä pääset tuosta, ota sellainen jonka kanssa on kivaa, molempien mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei osallistu kotihommiin (ei laita ruokaa eikä tee mitään muutakaan kodin yhteisiä töitä), voit opetella laittamaan annokset itsellesi ja lapsille. Mies olkoon ilman tai tehköön itse ruokansa.
Voit myös hankkia oman kämpän itsellesi ja muksuille, mies voi sitten osallistua perhe-elämään maksamalla elatusmaksuja ja hoitamalla niitä lapsia joka toinen viikonloppu yksin.
Niin. En vain ymmärrä miksi ei voi tulla tekemään yhdessä. Ei siinä niin kova työ olisi. Ja olisi muutenkin kivempi tehdä yhdessä keittiössä. Samalla voitaisiin jutella päivän asiat + ruoka valmistuisi nopeammin + kaikki olisivat tyytyväisempiä + lapset saisivat hyvää yhdessäolemisen mallia + se olisi perheen yhteistä aikaa. Tylsää puurtaa yksin aina keittiössä.
Niin ja minä käyn myös töissä että siksikin perheen ruokapuoli pitäisi olla molempien yhteistä aluetta.
Et ymmärrä, luulet, että mies oli tyytyväinen ehdottamassasi mallissa, vaikka se siinä juuri kusee.
No kerro sitten, sinä miesasiantuntija, parempi malli. Mä olen jo yrittänyt kaikkeni. Mun ihmissuhdetaidot ja voimat alkaa olla lopussa. Miten teitä miehiä pitää käsitellä? Ei auta ystävällinen puhe. Ei saa nalkuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Kurjaa, ettet saanut valita mukavampaa miestä, pakkoavioliitot on pepusta.
Jos ikinä pääset tuosta, ota sellainen jonka kanssa on kivaa, molempien mielestä.
Ei se ollut tällainen, kun otin sen.
T.ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurjaa, ettet saanut valita mukavampaa miestä, pakkoavioliitot on pepusta.
Jos ikinä pääset tuosta, ota sellainen jonka kanssa on kivaa, molempien mielestä.
Ei se ollut tällainen, kun otin sen.
T.ap
Mitä tapahtui? Innoissasi hoivasit ja hyysäsit, teit kaiken ja nyt se on mennyt rikki. Pistä se seinälle, ilmoitat että nyt tuut jätkä tekemään sen salaatin tai itket ja tulet! Kokeile.
Kurjaa, että lapset joutuu kärsimään äidin ja isän valtataistelusta ja laiskuudesta:(
Siksi, koska ruuanlaitto on naistyö ja näinollen kuuluu sinun velvollisuuksiisi perheen emäntänä.
Mullekin on mysteeri se, kuinka mies ylipäätään ajattelee kotitöiden jakautumisesta. Minä teen meillä suurimman osan; tähän on vain ajauduttu, aina ei ole ollut näin. Silloin, kun olin kotona, se oli luonnollista.
Joudumme molemmat näkemään paljon vaivaa lasten harrastusten vuoksi: kuskaamista, välineiden hankkimista jne. Minä enimmäkseen kuskaan ja mies huolehtii välinehankinnoista. MUTTA, jos erehdyn mainitsemaan, että olisi hänen vuoronsa käydä kaupassa ja laittaa ruoka, heittäytyy hän marttyyriksi ja valittaa, kuinka minä en arvosta sitä että hän on taas puoli yötä roikkunut netissä ja etsinyt harrastusvälineitä. Hän kyllä unohtaa sen, että minä kuskaan joka päivä harrastuksiin.
Tänään tunsin oloni flunssaiseksi ja samalla ahdisti tekemättömät kotityöt; vessat (2kpl) huusivat pesua, pyykit viikkaamista ja astiat tiskaamista. Myös verhonvaihto ja ikkunanpesuprojekti oli vaiheessa (no, se oli kyllä täysin mun juttu). Lapsi piti myös saada treeneihin, käydä kaupassa ja laittaa ruoka. Oletus oli, että minä vien lapsen, käyn kaupassa ja laitan ruuan ja sen jälkeen haen lapsen. Mies ei puolestaan näe likaisia vessoja, pyykkikasaa ja tiskejä. No, kun luettelin nämä jutut, lupautui mies kuskaamaan, käymään kaupassa ja laittamaan ruuan. Tämän tekikin, MUTTA nyt on mulle suuttunut. Ei voi ymmärtää :( Minä kuitenkin hain lapsen kotiin ja olin pessyt vessat, laittanut pyykit ja tiskit sekä saattanut ikuunanpesun ja verhojen vaihdon päätökseen. Luulisi kaikkien olevan tyytyväisiä, mutta ei :(
No, ehkä illalla lasi viiniä tuo taas sovun, mutta miksi luonnollisista kotitöistä pitää heittäytyä marttyyriksi ja suuttua?
Miksi aikuiset akat eivät saa miehiänsä ruotuun?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurjaa, ettet saanut valita mukavampaa miestä, pakkoavioliitot on pepusta.
Jos ikinä pääset tuosta, ota sellainen jonka kanssa on kivaa, molempien mielestä.
Ei se ollut tällainen, kun otin sen.
T.ap
Mitä tapahtui? Innoissasi hoivasit ja hyysäsit, teit kaiken ja nyt se on mennyt rikki. Pistä se seinälle, ilmoitat että nyt tuut jätkä tekemään sen salaatin tai itket ja tulet! Kokeile.
Joo olen yrittänyt hyvällä ja pahalla. Huudolla ja ystävällisellä puheella. Lasten kuullen en vain viitsisi kovin usein huutaa ja riidellä. Lapsikin tuossa yritti jo sanoa, että tule nyt iskä.
En tiedä mitä tapahtui. Varmaan se oli lapsiperhearki, mikä tapahtui. Lasten takia on pakko yrittää parhaansa. Miestä en ole koskaan hyysännytkään, mutta siinähän se saa mukavuudet sivussa kun pidän kotia kunnossa lapsille. Tuntuu niinkuin olisin joku yksinäinen tukipilari kaikelle. Plääh.
Vierailija kirjoitti:
Siksi, koska ruuanlaitto on naistyö ja näinollen kuuluu sinun velvollisuuksiisi perheen emäntänä.
Höps. Eikä ole.
Meillä ruuanvalmistuksen päävastuu on jommalla kummalla. Aika tasan taitaa ne ruuanlaittovuorot mennä. Mutta kyllä ollaan siinä sivussa auttamassa ja muutenkin mukavaa tehdä yhdessä. Se, joka oli vain vähän auttamassa, siivoaa sitten syömisen jälkeen pöydän, laittaa astiat koneeseen ja pesee esim. paistinpannun jne. Lopuksi keittää vielä jälkiruokakahvit.
Molemmat tyytyväisiä.
Tai no oikeastaan kun mies tekee ruuan, se tarkoittaa että otetaan pakastimesta pussillinen ranskalaisia ja kaadetaan ne uunipellille ja pilkotaan joukkoon lenkkimakkaraa ja lisätään vähän lihapullia ja pistetään uuniin.
Kun minä teen ruuan, niin se onkin sitten jo ihan ruuan valmistamista (eikä lämmittämistä). Esim. keitän tomaattikastikkeen, teen bechamel-kastikkeen, paistan jauhelihan ja pilkon vihanneksia ja teen lasagnen...
Minä teen ruuat itselleni ja lapsille, jos mies ei mitenkään osallistu. Jos se tulee paikalle, kun ruoka on juuri valmista, niin kiellän sitä ottamasta, ennen kuin lapset on syöneet. Jos se mutisee jotain, niin muistutan, että puoli tuntia sitten pyysin osallistumaan (en auttamaan!) ja kun silloin ei ollut sopiva aika, niin nyt ruokaa syö ne, jotka sitä teki ja loput saa jotain, jos jää.
Meillä on ruoka joka päivä suunnilleen samaan aikaan, ei tule yllätyksenä, että sitä pitää tehdä.
Onko teillä mahdollista sopia vuoroja? Silloin olisi selkeämpää kumpi on vastuussa ruuanlaitosta. Ja kun on miehen vuoro, hän saa vapaat kädet keittiössä.
Meillä minä teen joka päivä ruoan, oma avovaimoni ei pidä eikä pahemmin osaa ruokaa laittaa. En tiedä sinun miehestä, mutta ehkä hän ei vain pidä sen tekemisestä?
T: Mies 28